Nuorempana innoistuin ajamaan prätkällä. Ajelin puolipotta päässä pärinän raikaessa korvissa ja tuulen tuivertaessa naamaa mukavasti. Tunsin oloni vapaaksi aina päästyäni auton ratista pyörän selkään, ajaessa oli kuin pyörä olisi osa minua ja minä osa sitä.
Sitten tuli uusia pyöriä ja uusia vermeitä. Kaverit sanoi, että hommaa tuollainen katepyörä, niin on paljon mukavampi ajella tuulen suojassa. Niin tein. Seuraavaksi ajattelin, että umpikypärä pitää saada, niin melukin on pienempi ja se auttaa lisää pysymään suojassa ajoviimalta. Kun ajovarusteetkin tulivat tuulenpitäviksi, niin nyt oltiin jo lähes täysin suojassa tuulelta ja sen suhinalta.
Vielä kuitenkin, lämmitettävistä kahvoista huolimatta, kylmä haittasi ajoittain. Onneksi markkinoille tuli pyörä, jossa oli isot katteet ja lämmityslaite. Sellainen piti saada. Myöhemmin tuohon malliin sai kesäkuumuuden kärvennystä varten vielä ilmastoinninkin. Nyt prätkällä ajaminen oli jo paljon mukavampaa, ei tuulta, kylmää eikä kuumaa häiritsemässä, sen kummemmin kuin suhinaa ja meluakaan, kun noissa uusissa oli niin hyvät äänenvaimentimetkin. Isoihin sivu- ja perälaukkuihin, tarvittaessa peräkärriin sai pakattua matkatavarat.
Silti tämä tuntui vielä vähän epämukvammalta kuin mamman farmarivolvon kanssa matkan taittaminen. Puutui jäsenet enemmän ja kurveissa piti jaksaa puutuneinkin jäsenin hallita pyörää, siinä kun oli vain kaksi rengasta. Onneksi tarjolla oli kolmipyöräisiä moottoripyöriä, trikeja, se ratkaisi tuonkin ongelman. Mutta ei vehkeessä silti ollut samaa mukavuutta kuin tuossa mamman volvossa, siinä kun oli täydellinen sateensuoja ja umpinainen korirakenne, niin lämmitys- ja ilmastointilaitteet sai toimimaan paremmin kaikissa olosuhteissa. Kukahan kehittäisi nelipyöräisen prätkän, jota ei tarvitsisi kallistella...
Sitäpaitsi minua alkoi vituttaa niiden motoristien ilme, jotka näin ajamassa jollain chopperi- tai museopyörillään, avopotassaan, ilman pleksin, saati ilmastoinnin/lämmityksen tarjomaa suojaa ja mukavuutta, vanhoissa nahkatamineissaan, matkavarusteenaan vain pieni sivulaukullinen kampetta...nimittäin he hymyilivät samalla tavalla kuin minä kuvassa, joka oli otettu 60 -luvulla kolmepuolikkaan hondani selässä...perkuleen häiriköillä pyörätkin vielä pärisevät enemmän kuin tiskikoneeni sähkömoottori. Painoin sähkölasin nostimen nappulaa ja mietin, että tämä Volvoni on kuitenkin kaikin tavoin paljon mukavampi moottoripyörä....
Sitten tuli uusia pyöriä ja uusia vermeitä. Kaverit sanoi, että hommaa tuollainen katepyörä, niin on paljon mukavampi ajella tuulen suojassa. Niin tein. Seuraavaksi ajattelin, että umpikypärä pitää saada, niin melukin on pienempi ja se auttaa lisää pysymään suojassa ajoviimalta. Kun ajovarusteetkin tulivat tuulenpitäviksi, niin nyt oltiin jo lähes täysin suojassa tuulelta ja sen suhinalta.
Vielä kuitenkin, lämmitettävistä kahvoista huolimatta, kylmä haittasi ajoittain. Onneksi markkinoille tuli pyörä, jossa oli isot katteet ja lämmityslaite. Sellainen piti saada. Myöhemmin tuohon malliin sai kesäkuumuuden kärvennystä varten vielä ilmastoinninkin. Nyt prätkällä ajaminen oli jo paljon mukavampaa, ei tuulta, kylmää eikä kuumaa häiritsemässä, sen kummemmin kuin suhinaa ja meluakaan, kun noissa uusissa oli niin hyvät äänenvaimentimetkin. Isoihin sivu- ja perälaukkuihin, tarvittaessa peräkärriin sai pakattua matkatavarat.
Silti tämä tuntui vielä vähän epämukvammalta kuin mamman farmarivolvon kanssa matkan taittaminen. Puutui jäsenet enemmän ja kurveissa piti jaksaa puutuneinkin jäsenin hallita pyörää, siinä kun oli vain kaksi rengasta. Onneksi tarjolla oli kolmipyöräisiä moottoripyöriä, trikeja, se ratkaisi tuonkin ongelman. Mutta ei vehkeessä silti ollut samaa mukavuutta kuin tuossa mamman volvossa, siinä kun oli täydellinen sateensuoja ja umpinainen korirakenne, niin lämmitys- ja ilmastointilaitteet sai toimimaan paremmin kaikissa olosuhteissa. Kukahan kehittäisi nelipyöräisen prätkän, jota ei tarvitsisi kallistella...
Sitäpaitsi minua alkoi vituttaa niiden motoristien ilme, jotka näin ajamassa jollain chopperi- tai museopyörillään, avopotassaan, ilman pleksin, saati ilmastoinnin/lämmityksen tarjomaa suojaa ja mukavuutta, vanhoissa nahkatamineissaan, matkavarusteenaan vain pieni sivulaukullinen kampetta...nimittäin he hymyilivät samalla tavalla kuin minä kuvassa, joka oli otettu 60 -luvulla kolmepuolikkaan hondani selässä...perkuleen häiriköillä pyörätkin vielä pärisevät enemmän kuin tiskikoneeni sähkömoottori. Painoin sähkölasin nostimen nappulaa ja mietin, että tämä Volvoni on kuitenkin kaikin tavoin paljon mukavampi moottoripyörä....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet sinä kyllä hyvä kirjittamaan,James. Karavaanarijutuissa sulle joskus soittelin, kun olin vaunua hommaamassa ja lopulta sen osti Lomapalvelusta. Olet ilm. sama JJ?
Itsellä nyt takana niin as.vaunu, as.autoilu ja toisen as.vaunun hommasin, mistäs muualta kuin sielt Myllylammelta : ).
Vaan siinä sivussa on alkanut nostaa päätään nuoruuden haave kaksipyöräisistä. 400:sen scootterin käytettynä hommasin; tosi hauska ajettava vaan ei pitkälle matkalle sovellu ergonomiansa puolesta. Mietin keskikokoisen matkapyörän hankintaa, vaan voi käydä samoin kuin sulle; lopulta mukavuudenhalu voittaa ja vaihdankin lopulta isoksi kasvaneen prätkän pieneen kakkos autoon.
Muuten, viime kesänä käytiin keski-norjassa. Mun sydän jäi sinne kokonaan. Harmittaa, kun ei päästä tänä kesänä sinne asti. Vaan matkapyörä voisi olla ratkaisu, jos haluankin käväistä keski-norjassa ilman perhettä; teltta ja kunnon retkimermeet matkaan. Yksi tylsää ajella, siis kaveri mukaan pitäs saada... mutta katsotaan nyt.
Kate on silloin sopiva kun se pitää satasesta ylöspäin-vauhdissa sen ilmanpaineen pois rinnasta mutta tuuli kyllä silti tuntuu muualla. Ei viitsi jarrupurjeena toimia.
Missä kulkee auton ja prätkän raja? Siinäkö, mitä otteessa lukee?
Kate on silloin sopiva, jos sen takana tulee ajaessa parempi fiilis kuin ilman katetta. Silloin kate on huono, jos kuski nauttii ajamisesta enemmän ilman katetta, vaikka sitten ilmapurjeena toimien :)
Olen ajellut v,sta -68 lähtien MP,llä yhteensä noin 500 000 km, enkä vielä ole tähän mennessä katetta tarvinnut...enkä tarvii vastedeskään, matkanopeus voi olla vaikka 150 km/h ja ilman katetta pärjää oiken hyvin, se on kiinni ajoasennosta , ja ohjaustangon säädöistä - ja mallista, millään rivitalocustomin pässinsarvitangolla ei sellaisia nopeuksia ajella, se on selvää.
Ajoin 1400:lla Intruderilla viime kesänä Saksan läpi Rostockista Frankfurtiin asti pääasiassa motareita pitkin koko ajan 140-150 lasissa, jos vain liikenne antoi myöden. Ei pleksiä. Alkuperäinen pässinsarvitanko vaihdettu matalempaan Cruiser-tankoon, jossa ajoasento minulla ihan pysty. Tosin satula/perä laskettu, joten tankki antaa vähän tuulensuojaa. Kyllähän se tuuli riepotti ja kävi käsien päälle, mutta hauskaa oli! Eihän hauskuus ole useinkaan siitä kiinni, että kaikki tehdään mahdollisimman helpoksi ja steriiliksi, mistä varmaan ollaankin samaa mieltä :)
Kyllä olemme, sitä minä yritin juuri selittää, jos homman pitää olla helppoa ja steriiliä kuin autolla ajo, niin miksei sitten samantien aja vain sillä autolla ?
Kyllä minäkin ennen niillä 70-luvun pyörillä päästelin lepattaen kahtasataa ilman katteita mutta nykyinen matkasportti matalalla katteella on paljon asiallisempi prätkä.
yhdessä päivässä Trumpan Roketilla. Ei katteita. Tankille pötkölleen ja 200 lasiin. Jep! Hauskaa oli!