Näin ei pitänyt käydä. Esikoisemme on nyt 8kk. Alkunsa hän sai vahingosta,mutta oli/on kuitenkin toivottu lapsi. Huolehdin raskausajan kaikki mahdottomat ja mahdolliset,ja nyt terve lapsi tuntuu lottovoitolta. Hän on myös terve,onneksemme ei vielä yhtään korvatulehdusta,nuhaa,flunssaa tms.,nukkuu yöt ja muutenkin on oikea unelmalapsi.
Ajattelin etten uskaltaisi riskeerata kohtaloa enää (kuulostaa tollolta,tiedän) mutta viime viikkoina olen huomannut itsessäni vauvakuumeen oireita. Haaveilen toisesta pienokaisesta,mietin minkälaista arki olisi kahden muksun kanssa..huokailen kun pikkuvauvanvaattet siirtyvät säilöön,samoin kuin sitteri ja turvakaukalo.Ehdotin miehelleni puoliksi leikilläni että jättäisin ehkäisyn pois,ja hänelle se sopisi.
Miten rakkaus riittää molemmille lapsille? Pelkään että esikoiseni jäisi jotenkin vähemmälle huomiolle yms..Itse olen perheeni nuorimmainen,lapsuuteni vietin äitini kanssa kaksin kun sisarukseni olivat jo muuttaneet kotoa ja minusta oli ihana saada äidin koko huomio.En siis osaa ajatella miltä tuntuisi jakaa rakkaus ja huomio toisen kanssa koko ajan.Te,joilla on jo lapsia,valaiskaa minua miten jaksaminen ja rakkaus riittää.=)
Ajattelin etten uskaltaisi riskeerata kohtaloa enää (kuulostaa tollolta,tiedän) mutta viime viikkoina olen huomannut itsessäni vauvakuumeen oireita. Haaveilen toisesta pienokaisesta,mietin minkälaista arki olisi kahden muksun kanssa..huokailen kun pikkuvauvanvaattet siirtyvät säilöön,samoin kuin sitteri ja turvakaukalo.Ehdotin miehelleni puoliksi leikilläni että jättäisin ehkäisyn pois,ja hänelle se sopisi.
Miten rakkaus riittää molemmille lapsille? Pelkään että esikoiseni jäisi jotenkin vähemmälle huomiolle yms..Itse olen perheeni nuorimmainen,lapsuuteni vietin äitini kanssa kaksin kun sisarukseni olivat jo muuttaneet kotoa ja minusta oli ihana saada äidin koko huomio.En siis osaa ajatella miltä tuntuisi jakaa rakkaus ja huomio toisen kanssa koko ajan.Te,joilla on jo lapsia,valaiskaa minua miten jaksaminen ja rakkaus riittää.=)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse painiskelen saman asian kanssa. Poika reilut 6kk. Koko ajan laskeskelen että jos tulisin nyt raskaaksi niin kuinka vanha ensimmäinen lapsi silloin olisi. Ollaankin miehen kanssa ajatellut aloittaa uusi projketi vuoden vaihteessa mutta siihenkin tuntuu olevan ikuisuus!! Huoli vaan siitä että miten meidän rakas esikoinen reagoisi uuteen tulokkaaseen.
odottaa että esikoinen olisi hieman vanhempi kun tulee uusi vauva.esim. kolmevuotiaan on jo tavallaan "helpompi"käsittää että äidin mahassa on uusi vauva eikä pakosti tajua vielä kysellä miten se vauva sinne mahaan on päässyt.sitten helpottaa kun esikoinen on siinä iässä että ei tarvitse äitiä mukaan joka asiaan vaan osaa olla toistenkin ihmisten seurassa.ainakin omassa kokemuksessa oli hyvä että esikoinen oli n.3v.ennenkuin tuli toinen lapsi.Hän osaa jo isoveljenä pitää jollain tavalla huolta pikkusiskosta, mutta niin nuoria ei voi jättää toistensa vastuulle
lueppa tämä (ettei tarvitse kirjoittaa uudestaan):http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000017396249
siinä siis tilanteeni,kirjoitin tuon ihan vähän aikaa sitten. mulle tuli jotenkin huono omatunto tyttäreni takia. heti eilen plussattuani olen ollut kokoajan kiinni tyttäressäni,pakko touhuta hänen kanssaan kokoajan. toivon että hän ei sen vähemmälle huomiolle sitten kun toinen syntyy (laskettu aika vasta helmikuussa).
tämä raskaus ei ollut suunniteltu mutta voin myöntää että ei me mitään maailman huolellisimpia olla oltu ehkäisyn kanssa. tein eilen testin sen takia kun menkkani oli pari päivää myöhässä ja tarkoitus oli hiukan ottaa juhannusjuomaa.mutta jäi sitten ottamatta kun tuo plussa sieltä yllätti. käääääk!
*hyppii ilosta ja huokailee kauhusta*
Rakkaus on kummallinen asia, jos sen yhdistää lapsiin.
Sitä riittää ja se kasvaa, kun sitä viljelee ympärilleen.
Itselläni kaksi lasta 6 ja 4v
Aika pienellä ikäerolla syntyivät ja nyt haaveilen kolmannesta uuden mieheni kanssa, joka tulee muuten olemaan myös viimeinen ;)
Mutta vannon,
rakkautta riittää vaikka onkin enemmän väsynyt...
mutta tietää sen olevan vain se hetki.
Kaikki ei ole enää uutta,
vaan on varmempi äitinä.
Mulla oli aivan samanlaisia ajatuksia silloin, kun ruvettiin toista lasta miettiä. Pelkäsin että miten käy vauvan, kun esikoista rakastetaan niin paljon -kuinka voi toista lasta rakastaa yhtä paljon?! Lisäksi meidän esikoinen oli suht pieni, kun aloin odottaa toista (9kk, tämä raskaus päätyi tosin keskenmenoon)ja sitten 1v kun toinen lapsemme sai alkunsa. Eli esikoinen oli 1v9kk kun pikkuveli syntyi.
Ensin tuosta rakkaus-aiheesta... Kaikki huolet oli aivan turhia! Jo laitoksella vauva tuntui niin omalta ja rakkaalta, että aivan itketti miten olin voinut ajatella etten voisi häntä rakastaa yhtä paljon! Rakkaus ei suinkaan vähentynyt, vaan kasvoi! Molemmille lapsille riittää rakkautta yhtä paljon. Toki lapset ovat erilaisia ja rakastan molemmissa eri asioita -mutta ehdottomasti molempia yhtäpaljon!
Tuosta ikäero asiasta... Meillä on toiminut hyvin pieni ikäero. Vaikka aluksi oli aika rankkaa kahden vaippapepun kanssa, mutta kyllä se aika on jäänyt jo unholaan. Nyt on vaan ilo siitä, että lapset ovat niin hyviä ystäviä keskenään. Esikoinen ei edes muista aikaa kun oli ainut lapsi, ei osaa edes toivoa että saisi joskus vielä olla se ainut lapsi. Lapset on oppineet pienestä asti jakamaan asioita. Vaikka välillä meilläkin vietetään aikaa esim. isi ja poika lähtee kahdestaan johonkin tai päin vastoin :) On sekin tärkeää, että lapset huomataan myös omina itsenään. Meillä vaan lapsilla on niin tiivis sisaruusside, että olen iloinen sen takia! Toivon ja uskon että se säilyy aikuisuuteen asti!
Saa nähdä miten käy, nyt kun/jos kolmas on täältä tulossa :) Edelleen menkat myöhässä. Pe:na alkoi iltapahoinvointi (niinkuin edell. raskauksissakin), oksettaa ja närästää.
Huomenna testailen.
Ehdottomasti kannatan toisen lapsen "tekemistä", jos vaan vähänkään tuntuu siltä. Kyllä omat lapset on elämän suola ja sokeri :)!
Iloista kesää!
Edelleen minulla on epäilyksiä, nyt kun kolmas lapsi on suunnitteilla; kuinka jaksan? Miten ehdin viettää aikaa myös vanhempien lasten kanssa (nyt heillä on onneksi myös seuraa toisistaan :))? Pelkään myös synnytystä! ym. Mutta jokaisen raskauden suunnitteluun/kulkuun kuuluu varmaan myös näitä hetkiä. Onhan se kuitenkin iso asia -saada oma lapsi! Oli se sitten kuinka mones tahansa. Aina yhtä ainutlaatuista!
Luulen myös tuosta ikäerosta, että mikä tahansa ikäero on varmasti ok. Jokaisessa on hyvät ja huonot puolet. Perhe sopeutuu siihen ikäeroon mikä sattuu lapsilla olla ja pitävät sitä toimivana ja hyvänä. Itse kun ovat siihen niin tottuneet ja oppineet toimimaan niinkuin lasten iät edellyttävät. Olipas vaikeasti kirjoitettu, mutta selvisi (kai) mitä yritin sanoa :)?
Kannatan yrittämistä!
Pieni ikäero on varmaan aluksi rankkaa, mutta onhan vauva-aika isommankin sisaruksen kanssa väsyttävää!
Itse olen isosisko ja ikäeroa on alle 1,5 vuotta enkä ole saanut mitään traumoja. Enhän kyllä muusta tiedäkään! Ainahan mulla on ollut melkein samanikäinen pikkuveikka! Oli mukavaa, kun oli leikkikaveri kotona. Äitini muistelee kaihoisasti aikoja jolloin kaksi iltatähteä oli pieniä!
Vähän kyllä olen pomottanut pikkuveljeäni, mutta olimme kuin paita ja peppu. Vieläkin meillä on läheiset välit. Läheisemmät kuin muihin, vanhempiin sisaruksiin (ikäeroa mulla heihin > 5 vuotta). Kaikille on riittänyt rakkautta! Rakastaa voi rajattomasti!