Viime aikoina unissani on ollut beige, tai oikeammin kynttilävalaistuksen "väri" (ja myös kynttilöitä). Unessani väri tuntuu oikein rauhoittavalta ja harmoniselta. Onko tämä joku enne, että kaaos on tulossa?
Olen rämpinyt tätä elämää ja nyt tuntuu, että olen päässyt jaloilleni.
Usein unia tulkitaan juuri päinvastoin...
Olen rämpinyt tätä elämää ja nyt tuntuu, että olen päässyt jaloilleni.
Usein unia tulkitaan juuri päinvastoin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etenkin palavat kynttilät tietävät aina hyvää ja tasapainoista elämää. Vaaleat värit myös ovat syvällisyyden ja rauhan sanomaa. Eli sinulla tulee jatkumaan onnellinen aika kun muistat ettet anna kenenkään pilata sitä. Oikeassa olit että unet selitetään aina päin vastoin. Mutta kun olet huomannut että sinulla on kaksi sympoolia väri ja valo niin menet mihin suuntaan tahansa aina on samaa. Jos unessasi olisi ollut pimeää tai tummia värejä niin silloin olisi pakko muistaa ettei elämä ole ruusuilla tanssimista
Unien selittäjälle. Niin, oikeastaan sain vahvistuksen sinulta, mitä pohjimmiltani ajattelin. En vain oikein uskalla luottaa ajatuksiini/tunteisiini. MUTTA lähestyn sitä.
Ilmeisesti olet itsekin kokenut syvällisyyttä ja rauhaa (omin symbolein?), kun kykenet vastaamaan tuolla tavoin.
Kiinnostuin tosissani unistani vähän aikaa sitten, kun näin erästä unta. Äitini kuoli puoli vuotta sitten ja olen ikävöinyt häntä suunnattomasti. Unessani halasimme äitini kanssa. Musta auto oli häntä odotamassa. Ystäväni olivat tien toisella puolella iloisesti odottamassa minua, kunnes saisin halattuani äitiäni. Halasin äitiäni ja itkin vuolaasti ja samalla kuitenkin olin iloinen. Herättyäni olo oli hyvin taas tasapainoinen. Unen nähtyäni, kävin äitini haudalla ja itkin, itkin myös koko ajomatkan kotiini ( vajaa tunti). Tuli myös tunne siitä, että lopullisesti hyväksyin äidin kuoleman ja sitä ettei häntä enää fyysisesti ole.
Tästä siis kiinnostuin lopullisesti unistani ja mielenkiinnolla menen joka ilta nukkumaan, odottaen mitä unta seuraavaksi näen.
Ennen äidin kuolemaa ja sairastumista näin mielestäni enneunen. Helppoa näin jälkeenpäin sanoa...
Oletko Unien selittäjä pitänyt unipäiväkirjaa, vai mistä olet oppisi saanut??
Mielenkiinnolla odottaisin vastausta.
Olen syvä ihminen tunnen vetoa Yliaistillisuuteen.Lahjani olen ymmärtänyt olevan olemassa noin,kolmentoistavanhana kun näin unen äitini odottamasta lapsesta. Sanoin aamulla Äidille ihanaa saada pikkusisko? Äidiltä putosi lusikka lautaselle. Hän nimittäin ei vielä ollut aivan varma että olisi raskaana.
Sitten seuraava tapaus sattui kun olin viisitoista mutten kuusitoista. Äitini äiti kuoli.
Vihasin häntä hänen eläessään koska hän oli aina vihannut minua joka olin lapsi. Kun hän oli kuolin vuoteellaan en mennyt hänen luokseen vaikka oli pyytänyt. Veljeni kävi minua monesti hakemassa. Minä olin katkera murrosikäinen nuori. Kuulin veljiltä että mummo oli itkien pyytänyt heiltä anteeksi pahoja sanojaan ja tekojaan. Hän oli ollut hyvin surullinen kun en tullut sanomaan hänelle hyvästejä, mutta oli kuitenkin ymmärtänyt minua ettei hänkään olisi tullut niin pahaa ihmistä katsomaan. En mennyt edes hautajaisiin. Olin pyyhinyt hänet mielestäni täysin. Kun sitten näin hänestä unen... Minut tuotiin unessa korkeaan holvihuoneeseen. Näin kun mummoni käveli hitaasti rappuja alas ja katseli minua. Minä meinasin lähteä mutta tuo vieressäni oleva olento esti minun meininkini, minun oli pysähdyttävä. Mummoni tuli aivan alimmalle rapulle nojasi kaiteeseen ja sanoi minulle. Anna anteeksi minulle? En vastannut käänsin selkäni ja heräsin. Olin hölmistynyt herätessäni en uskonut uneeni. Mutta kuitenkin asia vaivasi minua kaiken päivää.Mieleeni tuli enkö todellakaan voisi antaa mummolleni anteeksi? Miksi en voisi? Mikä minua estää antamasta anteeksi kuolleelle mummolleni?
Seuraavana yönä näin aivan samallaisen unen, paitsi mummollani oli epätoivoisempi ääni ja hän sanoi minua nimeltä Rakas (?) etkö voisi millään unohtaa ja antaa anteeksi minulle? Sanoin hänelle itkien että saat sinä anteeksi kaiken, aivan kaiken. Näin hänen katseessaan ihanan lempeyden jonka aniharvoin olin hänellä eläessään nähnyt.
Mummoni nuortui silmissäni hänestä tuli kuin perhonen yhtä kevyt hän melkein lensi raput ylös mistä oli tullut alas. Minä tuijotin hänen peräänsä hämmästyneenä?? Siitä saakka olen aina pystynyt menemään muidenkin ihmisten uniin sisälle ja katselemaan heidän ystäviänsä tai heidän omaa elämäänsä lähemmin unien kautta.
Tiedätkö sinä olet yksi meistä. Tänään olen ikä-ihminen. Minun äiti on 77v .
...että Äitisikin halusi nähdä sinut et vain sinä häntä. Unesi oli selvä viite siihen ettei paluuta ole. Musta auto oli sympoolina että ymmärtäisit olla surematta. Äitisi halusi ilmoittaa ettei hän ole kuin unen päässä sinusta. Kukaan ei ystäväsikään voi viedä sinulta tätä mahtavaa tunnetta että olisit äitisi tavannut kuolleissa.
Minun näkö kulnmastani katsoen ei kuolemaa ole vaan siirtymä. Me vain siirrymme toiseen olotilaan josta me tulemme tänne läheistemme luo tai meidät tuodaan edes menneitten läheisten luo.
Jos sinulla on vielä jotain kysyttävää niin kirjoita tähän samaan aloitukseesi. Minä avaan tämän sivun mielelläni.
Miten mielenkiintoisia unet voivatkaan olla! Olen siis nyt vasta syksyllä tarkemmin alkanut pohtia uniani.
Olet varmaan tulkinnut isoäiti-unesi. Mielestäni uni toimi juuri niin kuin nyt olen oivaltanutkin. Jos et koskaan olisi sitä unta nähnyt, kuinka katkera ja kiukkuinen olisit isoäidillesi. Se, miksi isoäitisi vihasi sinua, johtui ehkä (minun mielestäni) siitä, että joku muu oli häntä vihannut, eikä ehkä ollut koskaan saanut rakkautta osakseen. Ehkä hänen isoäiti tai hänen äiti. Hän ei osannut muuta tapaa ilmaista itseään. Hän oli kääntänyt selkänsä rakkaudelle. Eikä se johtunut mitenkään sinusta, hän ei vain osannut muuta. Onneksi näit sen unen, ja vapauduit siitä katkeruudesta ja vihasta!
Ilman sitä unta olisit ehkä jäänyt "kiinni" siihen vihaan ja vapaa henkinen kasvu olisi ollut uhattuna?!
Yliaistillisuudesta muuten vielä. Kuuluikohan äitini tähän joukkoon? Äidilläni oli yksi aisteista kokonaan pois käytöstä, sillä hän oli kuuro. Yliaistillisuuden puolesta puhuu niin moni asia. Kuten esim. kun ensimmäisen kerran elämässäni oli kriisivaihe, niin parin päivän kuluttua äitini ja isäni olivat yllättäen oven takana ja äiti kysyi, että onko minulla kaikki hyvin, ja että hänelle tuli sellainen tunne että jotakin on tapahtunut. Olin aivan äimistynyt.
Itselläni en ole kokenut herkkyyttä olevan, tai ainakaan ennen äitini kuolemaa. Tai siis en ole ilmeisesti ollut tarpeeksi herkkä tai valmis asialle? Nyt vaan tuntuu tapahtuvan juuri unissani niin paljon asioita, että olen vähän hämilläni.
Toisaalta eräs työkaverini, jonka olen nähnyt työpaikkani käytävillä ja tervehtineet (tai korkeintaan säästä puhuneet), kertoi tässä syksyllä eräänä aamuna nähneensä minusta unta. Hän oli jo pitkään nähnyt erästä painajaista, mutta kun näki unessaan minut, olivat painajaiset loppuneet. Nykyään hän joskus sanoo, huomenta unieni enkeli. Jotenkin se on mukavaa ja jotenkin taas hyvin hämmentävää...