rämmin näin eteenpäin
murjoen joskus suuntaviitan.
Kuka minut pysäyttää,
sekö vain Tuonelan virta.
Kukaan ei kysynyt
halusinko eloon tähän.
Vastausta etsinyt
ennen minua jokainen.
Kysymys elää yhä.
Yritin aikani rajallisen.
Maa,taivas ei kerro
Sinulla ei vastausta ole,
minun ymmärrys ei moiseen riitä
Kukaan ei tiedä tuskien suuntaa.
Kukaan ei ymmäärrä itseää
valheenko elämä rakensi.
Minäkö nöyrtyisin mokoman edessä.
Ei, minä kuljen sittenkin
korpien kumartaessa.
Minä astelen ylväspäin
meren laulaessa.
Minä kiroan luulot helvetiin,
tekopyhien tuomitessa.
Minä sittenkin nousen
huomisen lähestyessä.
Luovuta en edes edessä viikatteen
hakiessa tyhjää toista.
murjoen joskus suuntaviitan.
Kuka minut pysäyttää,
sekö vain Tuonelan virta.
Kukaan ei kysynyt
halusinko eloon tähän.
Vastausta etsinyt
ennen minua jokainen.
Kysymys elää yhä.
Yritin aikani rajallisen.
Maa,taivas ei kerro
Sinulla ei vastausta ole,
minun ymmärrys ei moiseen riitä
Kukaan ei tiedä tuskien suuntaa.
Kukaan ei ymmäärrä itseää
valheenko elämä rakensi.
Minäkö nöyrtyisin mokoman edessä.
Ei, minä kuljen sittenkin
korpien kumartaessa.
Minä astelen ylväspäin
meren laulaessa.
Minä kiroan luulot helvetiin,
tekopyhien tuomitessa.
Minä sittenkin nousen
huomisen lähestyessä.
Luovuta en edes edessä viikatteen
hakiessa tyhjää toista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
toivoa tunnen.
Eiköhän elo sittenkin
voisi armoniskunsa antaa.
Joskus opettelen
rukoilemaan .
Oi,antaisko joku armonaikaa.
Mustaa kyselen.
Minäkö arvokas oisin.
Saanko mä kuitenkin
jonkun ihmisen ajatusaikaa?
Todella kaunis runo,yksinpuhelu...
kiitän.