IANKAIKKINEN ELÄMÄ

Haluaisin kysyä mitä on teidän käsityksenne iankaikisesta elämästä? Sehän tuntuu olevan yksi syy hartaaseen uskoon? Uskotteko siis että elämä jatkuu iankaikkisesti kuoleman jälkeen, ehkä toisessa olomuodossa, tilassa jossa kaikki on ok?
Itse olen sitä mieltä, että tämä elämä riittää, en tottavieköön halua elää forever, minulle riittää että en tässä elämässä aiheuta tietoisesti toisille pahaa, mutta saan elää tavallista ihmisen elämää iloineen ja suruineen, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kärsiäkin, mutta kieltää elämä ja ihmisyyteni, seksuaalisuuteni ja se ilo joka siitä löytyy, sitä en halua jättää jonnekin tulevaisuuteen, joka ei ehkä koskaan tule.
Siis olen, elän, ja yritän tehdä parhaani muitten hyväksi, itseänikään unohtamatta, eiköhän se ole ihan tarpeeksi.
Enemmän olen kokenut rakkautta ja hyväksytyksi tulemista yhden yön suhteissakin kuin kirkon piirissä, jonka suhtautuminen meihin homoihin on edelleenkin niin kaksinaamaista että oksettaa jo ajatuskin paluusta seurakuntaan. Jos Luoja minut tämän perusteella tuomitsee,niin olisi jättänyt luomatta?
4338
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Minun mielestäni sinun ajattelusi on paljon kristillisempää kuin täällä omia tuomioitaan julistelevien uskovaishörhöjen, jotka elävät omien lahkojensa opissa iteään edes tuntematta.

Et selvästikään ole luterilainen, joten miksi enää liittyisit uudelleen luterilaiseen "kirkkoon" (joka ei oikeasti ole edes kirkko).

Äänestä

Jännä ettei kukaan pysty kertomaan mitä on iankaikkisuus? Onko se kultasantaista tietä, olemattomuutta, harppujen soittoa, kristallivirtaa
vai mitä ? Harppuja on asfalttikadut pullollaan,
olispa edes kunnon homppeleita !

Äänestä

"Haluaisin kysyä mitä on teidän käsityksenne iankaikisesta elämästä? Sehän tuntuu olevan yksi syy hartaaseen uskoon? Uskotteko siis että elämä jatkuu iankaikkisesti kuoleman jälkeen, ehkä toisessa olomuodossa, tilassa jossa kaikki on ok?"

mitä mieltä olen iankaikkisesta elämästä. Jotenkin taivas jossa soitetaan vain harppuja jne. ei oikein innosta. Mutta ehkä se onkin vain vertauskuva? Enkä tiedä olenko kuinka kristillinen? Esim. ajattelen että ehkä me synnymme uudelleen tänne. Kuitenkin ajattelen että jokin korkeampi voima on olemassa, jota voi kutsua Jumalaksi. Mielestäni Raamattu on kuitenkin ihmisten kirjoittama ja kääntämä ja kuvastaa aikansa oloja, ja sen takia sen ohjeita ei voi aina soveltaa nykyaikaan. Ei kaksituhatta vuotta sitten ollut homosuhteita niin kuin nykyään ja sen takia Raamatun ohjetta ei voi soveltaa nykyaikana.
Toivottavasti ette pidä minua aivan pakanana? :-)

Tinni-Tunni

Äänestä

-kuolemassa ihmisen henki ja sielu erkanee liharuumissta ja menee tuonelaan, odottamaan joko tuomiota tai pelastuksen ylösnousemusta ja taivaassahan ei sukupuolisuudella ole merkitystä koska siellä ei harrasteta, mitään seksuaalista toimintaa!Iankaikkisessa elämässä on kysymys henkisestä elämästä Jumalan yhteydessä, läheisyydessä, Hänen kanssaan.Olotilasta josta sanotaan AUTUAS eli ylionnellinen ja jossa ei ole kipua, sairautta ei tuskaa eikä kuolemaa..jotakin sen kaltaista on Raamatun kuvauksen mukaan, Taivaassa !

Iankaikkinen ero Jumalasta taas on synnin palkka johon joutuu jos on tuonelassa pelastumattomassa tilassa, siinä mielessä tämä on karmeaa että se ei lopu koskaan ja siitä paikasta sanotaan että siellä on itku ja hammasten, kiristys..onneksi kenenkään ei ole pakko sinne joutua vaan pelastus on tarjolla jokaiselle, ihmiselle !

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ILPO kirjoitti:

Haluaisin kysyä mitä on teidän käsityksenne iankaikisesta elämästä? Sehän tuntuu olevan yksi syy hartaaseen uskoon? Uskotteko siis että elämä jatkuu iankaikkisesti kuoleman jälkeen, ehkä toisessa olomuodossa, tilassa jossa kaikki on ok?
Itse olen sitä mieltä, että tämä elämä riittää, en tottavieköön halua elää forever, minulle riittää että en tässä elämässä aiheuta tietoisesti toisille pahaa, mutta saan elää tavallista ihmisen elämää iloineen ja suruineen, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kärsiäkin, mutta kieltää elämä ja ihmisyyteni, seksuaalisuuteni ja se ilo joka siitä löytyy, sitä en halua jättää jonnekin tulevaisuuteen, joka ei ehkä koskaan tule.
Siis olen, elän, ja yritän tehdä parhaani muitten hyväksi, itseänikään unohtamatta, eiköhän se ole ihan tarpeeksi.
Enemmän olen kokenut rakkautta ja hyväksytyksi tulemista yhden yön suhteissakin kuin kirkon piirissä, jonka suhtautuminen meihin homoihin on edelleenkin niin kaksinaamaista että oksettaa jo ajatuskin paluusta seurakuntaan. Jos Luoja minut tämän perusteella tuomitsee,niin olisi jättänyt luomatta?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu