Juhannus...Alkoholi ja parisuhde asioitten selvittäminen ei oo minun juttuja yhessä koska silloin kämmin aika lailla,mutta silti se yhdistyy automaattisesti.Eilen juttelin taas pojan kanssa joka on ns. rikollinen ja minä välitän siitä.Ei sillä että se on viisastunut vanhetessaan,vaikka moni ei sitä usko ja minä sen nään siinä.Välitän siitä ihmisestä ja niin sekin on sanonut välittävänsä minusta.Noh eilen puhuttiin ja muistan kyllä eniosat puhumisistä.Olin onnellinen, ajeltiin koko yö ja sydämen luovutin illan aikana sille ihmiselle.Mutta nyt,seuraava päivä ja alkaa miettimään tapahtuneita. Onko se sittenkään se oikea kenestä pystyn välittämään pitempääkin ku pari päivää..? Sitä te ette tiedä enkä minäkään vielä. Mutta onko teillä joskus ollut sellasta tilannetta että oot ihastunut ihmiseen,mutta siinä vaiheessa ku saa omaksi mitä tehdä,jos ei olekkaan enään varma että rakastaa?
Tapahtuuko tämä vaan minulle,vai onko tämä ongelma tuttu myös muille?
Minulla myös ystävät ja sisko painostaa että en sais olla sen ihmisen kanssa. Pitääkö niiden painostuksia ottaa huomioon vai antaa olla ja kuhan ite tietää mitä haluaa? Mitä jos se rikosllisuus ei ole jäänytkään vaikka se sanoo niin..?
Kertoilkaapa kokemuksia ja mitä pitäis tehä...?
Tapahtuuko tämä vaan minulle,vai onko tämä ongelma tuttu myös muille?
Minulla myös ystävät ja sisko painostaa että en sais olla sen ihmisen kanssa. Pitääkö niiden painostuksia ottaa huomioon vai antaa olla ja kuhan ite tietää mitä haluaa? Mitä jos se rikosllisuus ei ole jäänytkään vaikka se sanoo niin..?
Kertoilkaapa kokemuksia ja mitä pitäis tehä...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla sama ongelma. Pitkään olen ihastunut, tuntuu että rakastunutkin joihinkin. Sydän pomppaa kurkkuun kun heidät näkee.
Sitten kun olisi mahdollista saada se unelma omaksi, niin aina tuntuu, että en halua. Tuntuu kun tunteet katoaisivat samantien..
Olenko siis vain joku joka haluaa metsästää ja pitää haasteita, saako jonkun loukkuun vai ei ja jos saa, niin se peli loppuu.. tää on kamalaa :/
Ja vielä se, että kun saan tietää, että joku poika on minuun, josta olen kiinnostunut, niin koko poika muuttuu mielessäni vastenmielikseksi. Mieli ei tekisi edes nähdä poikaa. Eikä kerta ole ensimmäinen kun näin käy. Olen yrittänyt miettiä, miten kovin poikaa joskus mietin ja kaipasin omakseni, mutta siitäkään ei ole ollut mitään apua. Nytkin toisaalta haluaisin erään pojan kanssa alkaa olemaan, mutta entinen suhde päättyi kun en tuntenut mitään, niin pelottaa että tässä käy samalla tavalla..
mulla on ollut sama juttu.. :/
aina kun en ollut pojan kanssa, kaipasin sen luo, mutta sen kanssa ei enää houkuttanut ja alkoi ahdistaa.. en tiedä mistä johtui.
poika oli ns. paha poika ja mua varoiteltiin, ettei kannattaisi sekaantua.
no jaa, lopulta tein oman päätökseni ja lopetin koko jutun. en oo nyt ollut muutamaan kuukauteen yhteydessä pahemmin.. enkä kaipaa enää takaisin.
onneksi. nyt voin keskittyä muuhun :>