Kaksi elämää kolme kuolemaa

~TulitikkuTyttö~ kirjoitti:

Elizabeth kiirehti kadun poikki hienoa ravintolaa kohti, jossa hänen paras ystävänsä Lucy odotteli häntä. Päästyään sisään, Elizabeth etsi katseellaan ystäväänsä. "Huhuu, Liz, tuus tänne!" Lucy huiskutti käsiään ympäri tannerta huudellen täyttä kurkkua saaden päät kääntyilemään. "Huoh, tuo niin tunnettu Lucy", Elizabeth jupisi.
"Moi Lucy", Liz tervehti katsoen samalla kummastellen poikaa tytön vieressä. "No moi", Lucy ilakoi, "tämä jäbä tässä on Ted Scarpetta, Ted, tämä neiti tässä on Elizabeth Collins." Ted vain istua jököttipaikoillaan ja näytti virkamerkkiään. "Poliisista päivää", hän örisi. "Täh, apua, onko jotain tapahtunut" ,Elizabeth kauhisteli suu ammollaan. "Eih tietenkään, tämä mies vaan esittelee työnsä tälleen", Lucy päivitteli, "hän on ykkösluokan murhaosaston miehiä." "Ai jaa, joo , niin tietenkin", Liz tuijotti silmät pyöreinä palloina Tediä, "joo, päivää vaan."
Mieleen muistui saman tien paripäivää sitten tapahtunut salamurha Los Angelesissa, jonka kohteena oli hänen ystävänsä Ellie McMarty. Häneltä oli raa'asti viiletty kaula ja kummatkin valtimot auki hänen kävellessään pimeätä katua pitkin kotiinsa.
"Mää oon sit sen rupikonnan tilalta tässä raadon murhasessiossa, että sitä rataa", Ted raakutti. Lucy katseli Elizabethia tarkkaillen samalla, miten tämä suhtautuisi asiaan . "Mmmm, nii että mitenkä?" Liz tiedusteli ajatuksiinsa uppoutuneena. "Mieti sitä vähän aikaa ja kysy sit te uuestaan", Lucy totesi tylysti. "Ok", Liz mutisi.
Hämärä alkoi jo laskeutua kaupungin ylle kietoen tämän tiukkaan syleilyynsä. "Hohhoijaa", Lucy haukotteli, "rutto että osaa väsyttää." Kolmikko istuskeli vähän aikaa hiljaa paikoillaan kuunnellen puheensorinaa ympärillään. Lopulta Lucy nousi ylös ja naurahti: "No öitä sitten herrasväki mä lähen nyt, soitellaan." "Selevä", Ted ja Elizabeth heläyttivät yhtäaikaa.
Synkällä kadulla vilahti jokin taijotain.
"Huh, ku pelästyin, mikähän se oli", Lucy huokaisi kauhuissaan. Hän kiirehti kapean tien yli ja oli juuri Elizabethin auton vierellä, kun jokin räsähti hänen takanaan. "Iik!" Lucy kirkaisi kääntyi tarkastelemaan taaksensa. Saman tien hänen silmissään musteni hirveän hurrikaanin iskeytyessä häntä vasten. Lucy yritti huutaa ja kiljua ja ties mitä, mutta mikään ei enää auttanut. Jörrikkä viilsi hänen kaulansa auki ja katseli silmät kiiluen, kuinka aortasta pulppusi verta kuin suihkusta vettä. Kun Lucyn silmät eivät sulkeutuneet vähään aikaan, hän viilsi vielä valtimotkin auki.. noniin, siinä oli hänen puumerkkinsä, kummatkin valtimot viillelty.
Ted ja Elizabeth nautiskelivat kahvinsa loppuun ja selvittelivät kiivaasti Ellie McMartin murhatapausta. "Mistä Ellien ruumis sitten löytyi?" Ted uteli pistäessään samalla pari sokeria kahviinsa. "Autoni vierestä", Lucy tokaisi.
Juotuaan kahvinsa, he nousivat ylös ja lähtivät enempää kiirettä pitämättä autojensa luo. Heidän autonsa olivat peräkkäin ja he siis kulkivat aivan autoille asti yhdessä. "Noh, hyvää yötä sitten", Ted haukotteli. "Öitä vaan", Elizabeth virkkoi Tedin auoton kohdalla.
Päästyään autonsa luo Elizabethin silmät levisivät kirkonkellojen kokoisiksi. Hän kiljui kuin henkeä olisi viety. Ii, aa, oo, ii, aa, oo ja niin päin pois.
Ted ryntäsi tytön luokse. "Mi-mi-mitä ihmettä sinä tyttö hyvä kiljut?" Ted mesosi. Elizabeth osoitteli sormellaan Lucy-paran viilleltyä ruumista. "Oho", Ted sanoi suu supussa, "niinpä niin, tietenkin, Lucy-parka." Sanaakaan enää sanomatta hän otti puhelimensa ja pirautti pojat paikalle.
Sinipunaiset valot rikkoivat yön pimeyttä. Murhapaikka oli eristetty poliisin paksulla eristystarralla ja ruumista vietiin pois. Rikosylikomisario Parker, kuten nimilaatassa lukee, tuli Elizabethiä kohti. "Neiti Collins?", mies kysäisi. "Niin", Elizabeth tiedusteli. "Oliskohan teillä hetki aikaa?", Parker kysäisi. Elizabeth katsahti tiukasti Parkeria silmiin ja pudisteli päätään:"Ei nyt, minulla on nyt murha tutkittavana - ystäväni murha." "Mutta vain pienen pieni hetki", Parker katseli häntä anovasti. "Ei nyt komisario", Elizabeth piti pintansa. Parker katsoi häntä sellainen anova ilme katseessaan, että tuntui kuin olisi maailmanlopusta kyse. "No okei sitten", Liz mutisi. "Ystävänne on murhattu", Parker sanoi mustanpuhuvalla äänellä.
Elizabeth ei ollut kiinnittänyt Parkeriin mitään huomiota, mutta nyt hän raivostui:"Nii, sou wat? Kyllähän minä sen olen jo huomannut!" "Öö..niin tota katokko tota, totaa, se sun..niinku se.. New Yorkissa on tapahtunu murha", ukko takelteli. "No joo, ihminen sinne sun tänne, niitähän kuolee koko ajan", tyttö huomautti. "Joo-o, mutta , klup, se sun ystäväs Marie Nealy on murhattu!" Parker huudahti. "Nii että mitääh", Ted hämmästyi, "murhattu?" Elizabeth katseli vieressä mykkänä.
Elizabeth ja Ted alkoivat tutkia saman tien vauhdilla murhatapauksia, jotka kaikki liittyivät toisiinsa viilleltyjen valtimoiden kautta. He pyysivä Ray Parkerilta, rikosylikomisariolta apua, joka lupa auttaa heitä löyämään murhaajan.
"Ei täältä löydy mitään", Elizabeth huokaisi Tedille New Yorkin vilkkaalla kadulla. "Ei ni", Ted toisteli, "lähetään takas kotiin ja annetaan tehtävä jollekin muulle välkylle.
Uupuneena ja masentuneena siitä, että komisario Parker ei ollu etsinyt tosissaan murhaajaa, vaan oli väittänyt joka toista vastaantulijaa murhaajaksi, Elizabeth aukaisi oven ja astui sisään. "Iltaa Elizabeth", olohuoneen puolelta kuului karkea miehen ääni. "Oliko kenties jotain asiaa?" Elizabeth tiuskaisi. "Tässä vaan mietin mitenolisi ihanaa nähdä sinut kuolleena Liz", mies nauroi mielipuolisella äänellä. "Ray Parker!" Elizabeth huudahti heilauttaen vaaleat hiuksensa olkapään yli. Hänen merensiniset silmänsä säkenöivät vihasta. "Sinä tapoit Lucyn ja ne muut", Elizabeth raivosi. "Niin taisin tehdä, Liz ja arvaa miksi", Ray naurahti ilkkuen, "minä vihaan naisia!" Elizabethsiristeli silmiään katsoessaan Parkeriin. "Täh, vihaat naisia", hän ihmetteli, "miksi ihmeessä?" "Äitini löi ja huusija itki yy äm äs, kertakaikkiaan joi ittensä täyteen ja sen jälkeen puolilkuolletti minut", Ray kertoi ivallisena, "ja nyt minä kostan! Olet kuoleman oma Elizabeth! Sinusta tulee erilainen uhri kuin ystävistäsi", Ray Parker ohjasi revolverinsa piipun tytön sydämeen.
Samaan aikaan Ted Scarpetta maleksi eteenpäin Elizabeth Collinsin luokse. Hän pysäytti autonsa ja käveli sisään suureen kerrostaloon suorinta tietä Elizabethin oven taakse.
"Ruton hampuusi", Elizabeth kirkui. "Pysyhän paikoillasi neitiseni", Parker karjui takaisin ja laukaisi aseensa juuri samalla hetkellä, kun Ted ryntäsi sisään. Elizabethin aivoja jyskytti hänen kaatuessaan maahan. Hänestä vuoti verta ja hän kuolisi varmasti.
Ted hyökkäsi Rayn kimppuun ja alkoi repiä asetta hänen kädestään kuin raivotautinen paviaani." Nyt tänne se ase", Scarpetta huusi ja taklasi Rayn maahan, löi palleaan ja istahti päälle istumaan soittaen samalla pojat paikalle.
Elizabeth ja Ted selittivät mitä oli tapahtunut. "Mikä oli motiivina?" rikosylikomisario Ned Walker kysäisi. "En tiedä, mutta hän vihasi naisia äitnsä takia", Elizabeth tulkkasi, "parempi kysyä häneltä iteltään, jos pystyypi edes puhumaan raukka, kun naama on tohjona ja puolet hampaista pitkin permantoa!"
Elizabeth joutui sairaalaan pariksi päiväksi ja Ray vankilaan koko iäksensä. Pieni ero oli, mutta sehän ei Tediä ja Liziä juurikaan hetkauttanut.



Hehee!!! Kommentteja kiitos...!!
Tää vaan oli semmonen kouluaine, et en pitempää sattunu saamaan... =D

(Ottakaa huomioon että olen vasta 12v. joten ei mitään hirveän hirveitä kommentteja eetä olisin kirjottanu kirjakielellä yms...!!!)

Muttamutta, paljon ja rehellisiä mielipiteitä tästä, kiitos..!!! :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä