En saa leikattua kääpiökoirani kynsiä.Tuntemattomia ei pure,hyvä että edes pistää hanttiin.Meidän kanssamme rimpuilee ja potkii niin paljon,ettei tule mitään.
Nameilla yritetty houkutella yms,vaan kun ei.
Ei pitäisi haukulla mitään traumojakaan kynsien leikkuusta olla,mutta ei silti anna koskeakkaan,kun näkee leikkurit.
Kohta pakko viedä trimmattavaksi,kun emme itse saa leikattua. Mikä neuvoksi??
Nameilla yritetty houkutella yms,vaan kun ei.
Ei pitäisi haukulla mitään traumojakaan kynsien leikkuusta olla,mutta ei silti anna koskeakkaan,kun näkee leikkurit.
Kohta pakko viedä trimmattavaksi,kun emme itse saa leikattua. Mikä neuvoksi??
Vastaukset 39
Vanhimmat
koira laitetaan haarojen väliin makuulle. Sen jälkeen rapsutellaan mahasta ja jutellaan mukavia... Ja edetään kynsi kynneltä kehuen.
Nykyään kun rupee lattialle haaraasentoo makuulle koira tulee käskystä siihen. Ja kynnet saa helposti leikattua. Meillä ainakin toimii.. :)
Rauhoitelkaa ja puhukaa mukavia :)
ja se muistaa sen aina. Ellei ole vaikeuksia antaa jonkun toisen leikata niin siitä vain.
Mutta jos itse haluatte hoitaa sen periksi ei saa antaa. Leikatkaa vaikka kynsi kerralla ja kun on onnistunut palkitkaa.
Toisia nauruttaa mutta totuushan on että kääpiökoiralta on melkoisen vaikeaa leikata kynsiä mikäli se päättää pistää hanttiin. Koirahan on aluksi tosi pieni ja sellaisesta on vaikeaa ottaa napakkaa otetta kun pelkää sen menevän rikki. Ja rimpuilun ne taitavat.
Ei mahtanut mitään.Ei saada leikattua,niin ei.
Ollaan yritetty palkita,mutta kun ei siltä saa ensimmäistäkään kynttä leikattua.
niin sit väkipakolla. kukaan meidänkään koirista ei kovasti tykkää mutta kun tietävät että ne leikataan kuitenkin niin alkanut sujumaan paremmin.
siis yksi pitää koiraa paikallaan. toinen pitää tassua ja kolmas leikkaa. ja sit jotakin tosi herkkua joka kynnen jälkeen. niin ja periksi siis ei olis pitänyt antaa. mutta uusi yritys vaan.
koiramme Mimmin kynsiä emme koskaan pystyneet leikkaamaan. Tuttumme silloinen koirapoliisi leikkasi ne. Oli ärsyttävää katsoa kun se rimpuilun maailmanmestari antoi Maurin ihan kauniisti leikata nips naps ja homma oli nopeasti ohi.
Ensimmäinen koiranne oli Mimmi, nyt taas sinulla on Mimmi niminen koira.
se on hyvä muistaa ni ei tarvihe pelät et jääp kiini valeest
Moneskos sun nikki tää nyt sitten on?
Et tule saamaan häneltä milloinkaan vastausta.
Eka yhteinen koiramme oli Mimmi ja nyt on taas Mimmi. Onko siinä jotakin ongelmaa?? Eka oli Bruxi narttu Emily kutsumanimeltään Mimmi. Nyt on Brabbari narttu kutsumanimeltään Mimmi.
Tässä ekan koiran tiedot, jälkimmäisen oletan sinun tietävän:))
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=SF16744R/74&R=80
Eikä yhtäkään näyttelytulosta edes ;)))))))
näyttelyistä, eivät vain ole kirjanneet niitä ylös, koska sille ei tehty ainuttakaan pentuetta. Kiva koira ja eli kauan, mutta sillä ei ollut rodulle mitään annettavanaan. Turhan tulinen luonne ja ulkomuodoltaan keskikastia, sekä väritykseltään ei niin puhdas kuin olisi voinut olla. Väri oli hyvinkin nokinen. Nykyisten ohjeiden mukaan rekisteröitäisiin rotuun Belge, joskaan ei pärjäisi nykynormien valossa siinäkään;)
Kyllä meidän koirista on näyttelytulokset kirjattuina jal.nettiin, vaikka ei jokaisella olekaan jälkeläisiä.
Eikös näyt.tulokset mene automaattisesti arvostelusta yksi kpl kennelliittoon ja siellä kirjataan?
Vähä outoo sun selitykses.
Väärässä olet..katso koiran syntymävuotta.
Vanhojen koirien tiedot jalostusnetissä ei ole ollenkaan täydelliset.
Esim. ensimmäinen saksanpaimenkoirani ei näy ollenkaan siellä
vaikka 100%.sti paperillinen koira olikin. Velipoikakin näkyy...mutta
Väitätkö siis, ettei koiramme näyttelytulokset näy jalostusnetissä? Vai ettei arvostelulomakkeesta mene yksi kappale edelleen Suomen Kennelliittoon ? Molemmat asiat on todistettavissa !
Vai missä olen väärässä ? oikaise ihmeessä !
Vai onko nyt vaan siitä kyse taas, kun sain valheesta umaheltisen kiinni?
Heidän koiransa sisaruksen arvostelut onkuitenkin näkyvissä. Onko samassa pentueessa samaan aikaan syntynyt jotenkin eri vuosiluvulla vai mitä tarkoitat ja miksi vastaat umalehtisen puolesta.Noh-eipä tuo mulle kuulu, mutta kovin hattaraa sepustusta nyt.
Samana vuonna ovat syntyneet joo
ja sillä sisarella kun on tehty pentuja! Vai kuinka?
Oliko siitä puhetta uman viestissä, häh?
Sorry perkeleesti jos oikaisin Kallea tietämättömyydessään....
Kokeiles klikata auki Mimmin emon Tessian alias Countessin näyttelytulokset. Etpä saa niitä esille muutakuin sen tittelin.;)) Sääli että näin on. Silloin noista Suomessa olijoista lähes jokainen kävi näyttelyissä,,tuloksia ei vain ole erikseen laitettu.
missä on Mimmin sisarrusten näyttelytulokset jalostusnetissä esillä?? Siis Effin ja Esmeraldan. Molemmat kävivät näyttelyissä ja Effilläkin vain näkyy titteli. . . . .ei näyttelytuloksia.
Millaiset näyttelymeriitit on koirilla joita sinä olet käyttänyt pennutukseen?
Mitä annettavaa niillä on ollut/on rodulle?
mikä toi sun toinen nikki tässä topicissa on?
sinä että näyttelymeriiteillä kasvatetaan koiria?? Minulle merkkaa moni muu asia huomattavasti enemmän;) Toki kasvattaja tuntee kasvattamansa rodun ja kasvattamansa rodun rotumääritelmän ja vielä että ymmärtää sen. Samoin pitää osata lukea sukutauluja ja ei kompastua titteleihin. Siitokseen käytettyjen koirien luonteillakin on hyvin suuri merkitys ainakin minulle.
Nyt poistun leipomaan ja sunnuntain viettoon.
Poistuit kun olisin keskustellut kanssasi näyttelytuomareiden ammattitaidosta koirien rodunomaisuutta katsottaessa.
Ulkomuototuomarit eivät saa vaikuttaa paljon minkään rodun jalostukseen. Koira voi olla vaikka miten rodunomainen ja omata peijakkaan pitkän tittelirivistön ja voittaa ulkomuodollaan vaikka mitä. . . . . . . olematta silti hyvä periyttäjä!! Vasta voitokkaan koiran jälkeläiset ja jälkeläisten jälkeläiset näyttävät vasta onko se voitokas koira hyvä periyttäjä vai ei ole. Ulkomuototuomarit arvostelevat ulkomuotoa koiranäyttelyissä. Näyttelytuomareista en tiedä mitään, ellet sitten tarkoittanut ulkomuototuomareita.
Ulkomuototuomaritkin ovat eri roduissa hyvinkin eri tasoisia. Rodun kasvattajatuomarit ja arvostelemansa rodun todella hyvin tuntevat ulkomuototuomarit ovat aarteita.
Jatkaisimmeko sinun kertomaasi asiaa sitten, onko kasvattiesi jälkeläisillä tai niiden jälkeläisillä meriittejä osoituksena kasvatustyösi onnistumisesta?
Joten kerro sinä. Odotan mielenkiinnolla. Minunhan kasvattieni näyttelyissä käynnit ja niiden saamat tulokset osaat ihan itseksesi katsella jalostus netistä. . . .se kun on kaikille avoin;)
Minullahan ei sinun suhteesi ole samaa mahdollisuutta.
Vastasin sinun kirjoittamaasi viestiin jossa kerroit koirasi vanhempien tuloksista.
Miksi johdat keskustelun aiheeseen josta et sitten olekaan valmis keskustelemaan?
Miksi kirjoitat tässä keskustelussa kahdella eri rekisteröidyllä nimimerkillä?
Onko se jotain huomion hakua?
Sinullahan on siellä toisella forumillakin käytössäsi kaksi eri nimimerkkiä, otit molemmat alle 10 päivää sitten.
Miksi kirjoitat tässä keskustelussa puskista?? Onko se huomion hakua vai häveliäisyyttä?
Voisitko vastata mitä sinulle kuuluu kenenkin käyttämät rekisteröidyt nimimerkit, jotka Eniro on hyväksynyt.
Mistä toisesta palstasta mahdat keskustella. Minulla ei ole siitä aavistustakaan, sillä käyn muutamalla palstalla keskustelemassa, ja mielestäni sinulle sen asian ei pitäisi kuulua laisinkaan. Vai oletko taas eriämieltä??
koiranne on oppinut että tuollaisella pelleilyllä saa tahtonsa läpi, se siis määrää tuossa tilanteessa. Jos se ei vieraiden kanssa samaa tee, niin tuo on selvää dominointia. Koira hanskaan ja sukkelaan, ei tuollainen peli vetele.
Kaverilla oli kääpiö villakoira joka huusi ja kirkui ja rimpuili ihan hulluna kynsiä leikattaessa, tarvittiin 4 ihmistä pitämään koiraa kiinni ja kuonokoppa, että onnistuu. Koira oli mulla hoidossa jonkin viikon aikoja sitten ja puhe oli et mie leikkaan ne kynnet. Ensimmäisen kynnen aikana se rääkyminen taas alkoi, otin koiraa niskasta kiinni, nostin ilmaan ja rivautin kunnolla, palkkasin siitä kun oli hiljaa, kolmannen kerran jälkeen se seisoi pöydällä hiljaa ja kauniisti paikallaan, kun leikkasin ja viilasin anturoihin karvaneet kynnet. Ja varmasti kipeät oli, kun kynnet oli anturoihin jo haavat painaneet.
Tämän jälkeen koira ei ole minulle temppuillut kys. asiassa ja minä pystyn pitämään koiraa myös irti ulkona, mikä ei sen omistajilta luonnistu. Koira ei minua mitenkään nöyristele, sillä on häntä iloisesti pystyssä ja se kiipeää mielellään syliin heti luvan saatuaan.
Näin raju keino ei tietenkään kaikille sovi, aina koiran luonteen mukaan toimet, mutta tuolle koiralle tein kerralla selväksi että moinen peli ei vetele ja perille meni. Tapahtumasta noin 4 vuotta, koira on nyt yhdeksän ja edelleen se kirkuu muille kynsienleikkuussa, mutta ei minulle.
Meidän kääpiökoira on aivan mahdoton tässä jutussa.
Se rimpuilee ,ja rähisee, huutaa säälittävästi...mutta ei mahda kuitenkaan mitään,kun mami sitä tiukasti sylissä pitää, ja kynsi kerrallaan mennään, ja makupala palkaksi tietysti pitää antaa :), hiki valuu,mutta ei auta...ja ne kynnetkin ovat niin pienet,että prillit joutuu nokalle laittaa, vaikka ei muuten tarvii.
Voi, kyllä meilläkin oli usko loppua, kun tuo 3v. oli pentu. Sitä huutoa, läähätystä ja rimpuilua ja karkuun juoksua. Kokeiltiin namit ja naksuttimet, väkisin leikkaamiset ym.... Taistelu oli hirveää. Koira oli jo pentuna hyvin tarkka siitä mihin sai koskea ja kynnet oli pahimmat.
Välillä mies piti koiraa sylissä ja minä yritin leikata. Joskus taas melkein istuin koiran päällä ym... Olin todella lähellä luovuttaa.
Sitten aloin tehdä niin, että joka päivä silittelin tassuja ja välillä pidin kiinni, koskettelin kynsiä jne. Kun koira makoili esim sohvalla otin sen huomaamatta leikkurit ja napsaisin kynnen tai pari ilman suurta numeroa. Sitten siirryin siihen, että leikattiin yksi jalka päivässä. Edelleen ilman suurta numeroa.
Opetin koiralle myös sanan vapaa, joka sille tänäpäivänäkin merkitsee kynsienleikkuun, harjaamisen, ym. sen mielestä ikävän asian loppumista. Sen jälkeen leikittiin riemulla ja palkattiin nameilla.
Nykyään kynnet on tosi helppo leikata, vaikkei se sitä rakastakkaan. Leikkaan ne nykyään niin, että koir seisoo ja nostan jalan kuin hevoselta konsanaan. Koira seisoo korvat riippuen, häntä alhaalla, mutta ei pistä hanttiin.
Mielikuvitusta ja todella suurta kärsivällisyyttä se vaatii, mutta älä luovuta. Kyllä siitä vielä hyvä tulee. :)
Meidänkin haukkumme vain heittäytyy,vaikkei sillä oikeasti ole mitään hätää.Puree,kirkuu,rähisee,läähättää,vinkuu,rimpuilee,potkiutuu,juoksee karkuun.. Huhhuh.Kyllä ne nyt on vain saatava leikattua.Tänään napsittiin jo 2 kynttä ;P.Ilman tappelua ei selvitty,mutta kyllä ne nyt itse on saatava leikattua.
Tosiaan voi olla,että monilla koirilla tuo kynsien alue on arka paikka.Pitää minunkin ruveta päivittäin koiran tassuja hipelöimään.:P
Kyllä meinasi tänään tosiaan ihan itku tuolla tuon kanssa,ja tulikin.No,huomenna taas pari kynttä sitten :)
Meillä ei onneksi ole vielä sellaista tilannetta,että kynnet olisivat kasvaneet sisään tms.,mutta pakkohan ne on saada leikattua.
Kyllä se onnistuu, kun pikkuhiljaa etenet. Tiedän kokemuksesta, etteä kyynel tuli joskus silmään, kun tunsi epäonnistuneensa. Sitä kun itsekkin jännitti pennun kynsienleikkuu, niin kyllä se koiraankin vaikutti. Kaksi kynttä tänään on jo hyvä alku. Siitä se lähtee, kun et lannistu. :)
Joo,kiitti tsemistä.
Kyllä mä tän kamppailun vielä voitan :D
Me olemme jo aikoja sitten luovuttaneet, käymme trimmaamossa ne leikkauttamassa. Koirat käyttäytyy siellä todella hyvin ja me pääsemme helpommalla. Eihän se mitään halpaa ole, 7e/koira. Mutta hermoja säästyy meiltä.
Leikkasin eilen koirani kynnet suihkussa.
Haukku on pesulla aina niin rauhallinen,että antoi nytkin leikata kyntensä temppuilemata.
Kyllähän se aina suihkukopissa kuljeksi ympäriinsä ja vaihteli paikkaa tiuhaan tahtiin,nyki jalkojaan,mutta sain leikattua.Jes.
Hieno homma!!!!! :)
Muutaman kerran jälkeen alkaakin olla jo helpompaa.
Hieno taisteluvoitto.
olla hyvin pitkiä))