Täällä kirjottelee 13-vuotias tyttö, joka ei todellakaan enää jaksaisi elää tätä kamalaa elämää.
Minun vanhempani ovat joka päivä humalassa, lähes 24 h. He vain juovat ja juovat, enkä jaksaisi katsoa sitä. He eivät laita minulle enää kunnon ruokaa, niin kuin joskus ennen, vaan koitan itse jotain tehdä, enkä edes kunnolla osaa, kun ei ole ollut kotitaloutta. Vielä. Elän lähes vain leivällä ja vedellä. On niitä harvoja päiviä, kun vanhempani eivät ole kännissä, joten he kykenevät menemään kauppaan. Joka päivä elän nälässä, ei se leipä ja vesi riitä.
Ja vaikka kuinka pyydän heitä lopettamaan, he suuttuvat minulle. Isäkin huusi perjantaina mulle siitä kun sanoin heidän juomisesta: "SÄ SAAT OOT SAANU KAIKEN MITÄ OOT PYYTÄNYT, SÄ OOT NIIN SAATANAN KIITTÄMÄTÖN KAKARA! PAINU HELVETTIIN MUN SILMISTÄ!" Tottahan tuo, oma isäni huusi minulle noin. Ja ei, en ole saanut läheskään kaikkea mitä olen pyytänyt. Tällä hetkellä vain toivoisin, että mulla olisi hyvät vanhemmat, vanhemmat jotka välittää...
On mulla muitakin huolia. Minulla on ehkä noin neljä kaveria, mutta hekään eivät koskaan soita minulle, aina vain minä. Koulussa on aina niin yksinäinen olo, muutenkin mua jotkut kiusaa, haukkuu kun mulla on pömppömaha, joka periytynyt tietenkin vanhemmilta. Netin kautta tunnen kaksi tyyppiä, jotka ovat tosi hyviä kavereita, mutta vain netin kautta... Hekin välittävät minusta, tiedän sen.
Itken joka päivä, ja yleensä vain nukun, ei ole muutakaan elämää. Monesti olen harkinnut ja yrittänyt itsemurhaa, mutta jokin on aina estänyt.
En jaksa tätä enää, auttakaa, mitä minun pitäisi tehdä?
// Tyttö '93
Minun vanhempani ovat joka päivä humalassa, lähes 24 h. He vain juovat ja juovat, enkä jaksaisi katsoa sitä. He eivät laita minulle enää kunnon ruokaa, niin kuin joskus ennen, vaan koitan itse jotain tehdä, enkä edes kunnolla osaa, kun ei ole ollut kotitaloutta. Vielä. Elän lähes vain leivällä ja vedellä. On niitä harvoja päiviä, kun vanhempani eivät ole kännissä, joten he kykenevät menemään kauppaan. Joka päivä elän nälässä, ei se leipä ja vesi riitä.
Ja vaikka kuinka pyydän heitä lopettamaan, he suuttuvat minulle. Isäkin huusi perjantaina mulle siitä kun sanoin heidän juomisesta: "SÄ SAAT OOT SAANU KAIKEN MITÄ OOT PYYTÄNYT, SÄ OOT NIIN SAATANAN KIITTÄMÄTÖN KAKARA! PAINU HELVETTIIN MUN SILMISTÄ!" Tottahan tuo, oma isäni huusi minulle noin. Ja ei, en ole saanut läheskään kaikkea mitä olen pyytänyt. Tällä hetkellä vain toivoisin, että mulla olisi hyvät vanhemmat, vanhemmat jotka välittää...
On mulla muitakin huolia. Minulla on ehkä noin neljä kaveria, mutta hekään eivät koskaan soita minulle, aina vain minä. Koulussa on aina niin yksinäinen olo, muutenkin mua jotkut kiusaa, haukkuu kun mulla on pömppömaha, joka periytynyt tietenkin vanhemmilta. Netin kautta tunnen kaksi tyyppiä, jotka ovat tosi hyviä kavereita, mutta vain netin kautta... Hekin välittävät minusta, tiedän sen.
Itken joka päivä, ja yleensä vain nukun, ei ole muutakaan elämää. Monesti olen harkinnut ja yrittänyt itsemurhaa, mutta jokin on aina estänyt.
En jaksa tätä enää, auttakaa, mitä minun pitäisi tehdä?
// Tyttö '93
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ole varmasti helppo tilanne. Eikö sulla ole sisaruksia? Jos on voisit puhua heidän kanssaan. Voisit myös puhua jollekkin luotettavalle tuttavalle (isovanhemmat jne.) tai soittaa nuorten auttavaan puhelimeen.
Anteeksi, ideat on huonoja ja keksinyt olet varmaan jo itsekkin ne, mutta tsemppiä sulle! :)
Ja jos sä meet nyt yläasteelle(?) niin kyllä sä saat varmasti uusia ystäviä. Mäkin sain, vaikka en kaunokainen olekkaan ;)
Pömppömahasi ei takuulla ole periytynyt keneltäkään, vaan itsestäsi se on kiinni. :) Johtuu varmaan siitä, että syöt pitkin päivää pieniä välipaloja. Kun pitäisi syödä hyvä aamupala, koulussa lounas, kotona (ei välttämättä) välipala ja sitten päivällinen ja iltapala, joka vähän kevyempi sitten. :) Eli tietyt ruoka-ajat. Ja sitten vain kauppaan ja keittokirja ostamaan. Selkeiden ohjeiden mukaan luulisi olevan ihan helppo ruuat valmistaa ja teet samalla isällesi ja äidillesikin. :>
Mutta tuo että vanhempasi juovat... Ei ole kyllä kokemusta siitä.. No vanhempasi ovat kuitenkin joskus selvinkin päin? Silloin sitten juttelet vaikka kahdestaan äitisi kanssa ja herättelet hänen äidinvaistonsa. :) Onko sinulla kovinkin nuoret vanhemmat?
...ovat 50-vuotiaita.
Kuulin juuri myös, että naapuri oli sanonut minusta "on se ***** niin laiska ja paksu lapsi". Kivaa. ;\
Tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa, tiedät sen itsekin. Olet varsin reipas ja urhea 13-vuotiaaksi! Uskoisin, että kun selviät tästä tilanteesta, sinua ei pysäytä elämässä enää mikään. Koita vain jaksaa, Ystäväiseni, tämän vaiheen yli. Helppoa se ei ole missään nimessä, että joutuu katselemaan juovia vanhempiaan ja hoitamaan kaikenlaiset asiat itse. Mutta siitä oppii... Väärinhän tämä on (todella väärin!), mutta sinusta tulee aikuisena hyvin itsenäinen ja oma-aloitteinen yksilö. Pidä kiinni unelmistasi ja usko itseesi! Olet mielestäni hieno ihminen. :) Luultavasti kaikkein hienoin tällä palstalla! Harva on kertonut olevansa noin reipas kuin sinä..
P.S. Kai äitisi antaa sinulle rahaa käydä kaupassa, jos kysyt häneltä?
Olet alaikänen ja sun tehtäväs ei ole ruveta "hommaamaan" keittokirjoja ym koska se on vanhempiesi tehtävä.Ja jeesustelija toi huomautus mahasta oli typerä.Että et ole mikään toisia neuvomaan,sen sain tekstistäsi selvää!!Nyt on kesäloma mutta koulussa heti terkkarin ja kuraattorin juttusille.Netissä yritä googlettamalla vertaistukea ja sivuja sun kaltaislle missä vois löytyä myös yhteystietoja mihin ottaa yhteyttä.Missä päin asut?Olet varmasti väsynyt ja stressaantunut tilanteestasi ja joudut kantamaan suurta taakkaa ilman että saisit nauttia huoletonta nuoruutta.Oisko nyt kesällä mitään mahdollisuuksia irrottautua kodista jollekkin leirille,kurssille,kielikurssille ulkomaille??Jonnekkin että saisit muuta elämääsi?Netissä myös löytyy vertaistukea ja meiliystäviä joista voi kehkeytyä muutaki :))Voimia sinulle!!
Vielä kirjotan että älä vaan tee mitään itselles.Olen itse yrittänyt aikoinaan itsaria ja kaikki tuntu mustalta ja harmaalta mutta onneksi en onnistunut siinä.Oma äitini oli myös alkoholisti.Nyt juhannuksena kuulin että entinen ystäväni on tehnyt itsarin :((Se hyvä on vielä edessä kun jaksat taistella ja alat netin kautta ottamaan mahdollisuuksita ja asioista selvää!
tehdä vanhemmillesi ruokaa. HEIDÄN kuuluisi tehdä SINULLE ruokaa... Tai ainakin opettaa Sinua tekemään, alussa tekisitte yhdessä...
Aika järkyttävää tekstiä. Sulla ei ole varmaankaan helppoa jaksaa, mutta älä luovuta! Puhu jollekkin, vaikka koulun terveydenhoitajal tai kuraattorille. Kenenkään ei kuulu saada noin huonoa kohtelua! Oikee vihaks pistää ja tekis mieli ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille. Ja ilmoittaisinki jos näkisin tollaista laiminlyöntiä. Koita jaksaa pikkuinen! Joku jossain aina välittää! Voimia sulle!
Moi!
Ei sun kannata edes harkita mitään itsaria. Se on niin tyhmä ja harkitsematon teko kuitenkin.
Muista! Jos sen teet, siitä ei ole paluuta!!!
Kun olet koulusi käynyt ja täytät 18, pääset vapaaksi ja voit muuttaa omaan kämppääsi ja ansaita itse rahaa ja elää omaa elämää. Mieti miten ihana tulevaisuus sinua voi vielä odottaa. Itsaria ei kannata tuossakaan tilanteessa harkita. On kuules hirveämpiäkin tapauksia, mutta niistä on vain ihmiset selvinneet läpi ja kun ovat päässeet aloittamaan oman elämänsä 18 vuotiaana, heille avautuu aivan uudenlainen maailma eteensä, eikä tarvitse enää kärsiä. Kyllä sä selviät, kyllä sä kestät sen vajaat viis vuotta vanhempies luona. Koitatte vain elää sovussa, niin pysyt sinäkin paremmalla tuulella. Huutaminen ei auta, se on todettu. Jos yrittäisit puhua rauhallisesti vanhempiesi kanssa. Jos keskustelu alkaa muuttua huutamiseksi, niin ei kannata huutaa kilpaa.
Kyll sä kestät sen! Varmasti kestät jos vaan sulla riittää tahtoa! Anna elämäles joku motivaatio, eli tavoite, sillä sä pysyt järjissäs etkä ajattele itsemurhia tms. kauheuksia.
SINUN ei tarvitse kestää tuollaista. SINÄ et ole tehnyt mitään väärää tai pahaa..Ehkä sinun kannattaisi ottaa yhteyttä johonkin.. ehkä lastensuojeluun, sosiaalitäteihin.. tai johonkin... Tottakai sinun täytyy syödä muutakin kuin leipää! Joka päivä pitäisi syödä yksi lämmin ateria! Tee asialle nyt jotain.. älä jää yksin! Äläkä vain tee itsemurhaa.. älä oikeesti! SUA oDOTTAA VIELÄ IHANA, IHANA, IHANA ELÄMÄ. Jos jättäisit tän kaiken, sulta jäis viel paljon kokematta... Sun kannattaisi nyt ottaa yhteyttä johonkin, sano vaikka niille ettet halua mennä kotiin. Helsingissä on ainakin jotain turvakoteja.
Voimia SINULLE
Hei.. koita oikeesti jaksaa, mäki jaksoin saman tilanteen. sitä alko ku olin 10 v. mutsi ja faija vaa oli kotona ryyppäämässä. tuli riitoja ja kaikkee.. sitte viime syksynä mun faija kuoli.. sitte mutsi vaa joi joi joi..... mä oon nyt tässä. mul kävi kaikki samat asiat mieles; itsari ja kaikki... olin vaa suunnitellu itsarin ja toteutuksen valmiiks mut mua vaa joku esti tekemästä sen. nytte oon miettiny et mitä kaverit sanois jos oisin tehny itsarin. maailmas on todellaki pahempiaki asioita miks ihmiset itsarin tekee.. sä menettäisit kaiken siinä jos sä itsarin tekisit..... mä oon kestäny saman ku sä. sunki pitää kestää..... niiku kaikki sanoo: se mikä ei tapa, se vahvistaa. Koita jaksaaa.
katkaise tämä tilanne, mene viranomaisille puhumaan. Olet kyllä vasta 13.. jos olisit vaikka 16, voisit muuttaa omaan kämppään.
Älä välitä mitä vanhempasi sinulle sanovat, he ovat pahasti koukussa, aikasen pihalla jatkuvasti joten jätä heidän sanomisensa omaan arvoonsa.
Mene sossuun, jätä vanhemmillesi kirje missä kerrot ettet voi enää elää heidän jatkun päihteiden käytön kanssa. Välisi varmasti paranee kun vanhenet etkä ole enää heistä riippuvainen.
Toimi ennenkuin sattuu mitään!!
Viestistäsi ei käy ilmi kotipaikkakuntasi koko, mutta tässä muutamia ehdotuksia mistä apua:
- Koulun terveydenhoitaja, osaa neuvoa asiassa
- kunnanna/kaupungin sosiaalitoimisto, voi olla kiireinen
- seurakunta, ei tarvitse olla uskossa eikä tulla, mutta seurakunnilla on yleensä joku diakonissa yms. joka osaa auttaa
- myös paikallinen AA-kerho (anonyymit alkoholistit) auttaa ja tukee myös alkoholistiperheiden muita jäseniä, kuin "ryyppääjiä"
- Poliisi, autta ehkä, mutta käytä viimeisenä oljenkortena! Mutta älä epäröi! 112!!!
- joku luotettava aikuinen, Ei ehkä sukulainen (voivat väheksyä asiaa)
Jos Teidä perheessä esiintyy myös väkivaltaa niin terveyskeskukseen tai johonkin lääkärin vastaannotolle näyttämään jälkiä, niin apua voi tulla nopeastikin. Jos sinulla on nuorempia sisaruksia auta myös heitä! Jos vanhempia pyydä apua ja tukea!
Ikävää että olet joutunut kokemaan moista. Muista ettet ole yksin! Ps. Kerro miten miten asia edistyy!
aika ikävää jos tommosia ajatuksia on tuossa iässä... koita selvitä ystävä
, että tekisit itsellesi mitään. Itsemurhasta puhumattakaan. Vaikka sun vanhemmat eivät ole mitä parhaimmat, se ei ole sun vikasi. Kuvittele tulevaisuuttas. Jonakin päivänä sä löydät puolison, oman asunnon, työpaikanja saat omia lapsia. Sä oot vielä tosi nuori, sulla on koko elämä edessä. koeta kestää ja hyvää kesää!
Soita sinne. Tossa tilanteessa säälitteleminen ja päänsilitteleminen on turhaa. Nyt tyttö puhelin kouraan, soita ja selitä mikä on tilanne. Tollasta ei tartte missään, MISSÄÄN tapauksessa kestää. Unohda kaikki täällä olleet viestit missä kehotetaan vaan jaksamaan ja toivotetaan onnea; jos ei itse tee asioille mitään, niin ei mikään muutukkaan. Jos taas välttämättä tahdot olla marttyyri ja kärsiä syyttä suotta, niin siitä vaan.
sinä voit jutella siitä nuorten auttavassa puhelimessa eikössiellä voi jutella mistä vaan älkä edes ajattele itsmurhaa missään nimessä koska jonoain päivänä sinulla vielä on perhe ja hyvä elmämä