Dobermaan vs. Rottweiler

Väitätkö todella ihan pokkana, että dobberi on herkkä, pehmeä, älykäs koira? Kuvauksestasi tulee mieleen lähinnä bordercollie. Älykkäitä yksilöitä löytyy kaikista roduista, mutta mitenkään erityisen herkkävaistoinen dobberi ei ole. Lisäksi syytä olisi muistaa mainita myös niitä huonoja puolia eikä vain kehua: rotu vaatii valtavasti liikuntaa ja tekemistä moneen muuhun, myös rotikkaan, verrattuna, on kova tuhoamaan, haukkuherkkä myös sisätiloissa (en ottaisi kerrostaloon) yksin jäädessään, ei kovin laumaviettinen (ei anna kiinni, karkailee huomattavan paljon yleisemmin kuin muut pk-rodut) jne. Ihana koira, mutta huonojakin puolia toki löytyy.

Nimim. kokemusta monista roduista

herkkyyttä kirjoitti:

Väitätkö todella ihan pokkana, että dobberi on herkkä, pehmeä, älykäs koira? Kuvauksestasi tulee mieleen lähinnä bordercollie. Älykkäitä yksilöitä löytyy kaikista roduista, mutta mitenkään erityisen herkkävaistoinen dobberi ei ole. Lisäksi syytä olisi muistaa mainita myös niitä huonoja puolia eikä vain kehua: rotu vaatii valtavasti liikuntaa ja tekemistä moneen muuhun, myös rotikkaan, verrattuna, on kova tuhoamaan, haukkuherkkä myös sisätiloissa (en ottaisi kerrostaloon) yksin jäädessään, ei kovin laumaviettinen (ei anna kiinni, karkailee huomattavan paljon yleisemmin kuin muut pk-rodut) jne. Ihana koira, mutta huonojakin puolia toki löytyy.

Nimim. kokemusta monista roduista

Lue lisää

minullakin melko paljon ja pitkältä ajalta. Ja taatusti on yksilöissä vaihtelua, ihan kuten sanoit.

Dobberin herkkävaistoisuudesta en tingi yhtään. Joskus se tietysti ilmenee luupäisyytenä, ihan niinkuin ihmiselläkin :-))

Vaan se taas, minkä kukakin kokee haukkumiseksi taikka kehuksi, on kovin henkilökohtainen asia, ja tiettyjen ominaisuuksien arvostaminen riippuu tietenkin henkilökohtaisista mieltymyksistä ja tarpeista.

Minäkin muuten valitsen portsarin mieluummin kuin lakimiehen, jos puhutaan ihmisistä stereotypioiden tasolla, niinkuin tässä koirista...

tiinamuori kirjoitti:

minullakin melko paljon ja pitkältä ajalta. Ja taatusti on yksilöissä vaihtelua, ihan kuten sanoit.

Dobberin herkkävaistoisuudesta en tingi yhtään. Joskus se tietysti ilmenee luupäisyytenä, ihan niinkuin ihmiselläkin :-))

Vaan se taas, minkä kukakin kokee haukkumiseksi taikka kehuksi, on kovin henkilökohtainen asia, ja tiettyjen ominaisuuksien arvostaminen riippuu tietenkin henkilökohtaisista mieltymyksistä ja tarpeista.

Minäkin muuten valitsen portsarin mieluummin kuin lakimiehen, jos puhutaan ihmisistä stereotypioiden tasolla, niinkuin tässä koirista...

Lue lisää

Miten voitte verrata kumpi on parempi. Itselläni on kummatkin ja voi sanoa että kummallakin on omat hyvät puolensa ja heikkoudet niinkuin meillä ihmisilläkin. Ei sääli näitä keskusteluja, pitänee lähteä jo varmaan lujaa pois että ei tosiaan joudu katsomaan näin lapsellista juttua!

minttumari kirjoitti:

Miten voitte verrata kumpi on parempi. Itselläni on kummatkin ja voi sanoa että kummallakin on omat hyvät puolensa ja heikkoudet niinkuin meillä ihmisilläkin. Ei sääli näitä keskusteluja, pitänee lähteä jo varmaan lujaa pois että ei tosiaan joudu katsomaan näin lapsellista juttua!

Lue lisää

todennäköisesti (ja tämähän on taas vain minun arvailuani) pitää molemmista roduista ihan hullun lailla eli sikana, jos moiset sanontakarmeudet sallitaan. Ja jos pitää kahdesta eri rodusta yhtä paljon, vaan voi (ainakin kerrallaan) ottaa korkeintaan yhden, niin hän todennäköisesti on hakemassa muiden ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä kyseisistä roduista. Ei siksi, että löytäisi sen paremman, vaan itselleen sopivamman: saadakseen mahdollisesti itse jonkun henkilökohtaisen oivalluksen, pystyäkseen helpommin tekemään tuon henkilökohtaisen päätöksensä. Kysymys ei siis keskustelussa ole rotujen paremmuudesta tai huonommuudesta sinänsä, vaan ketjun aloittajan auttamisesta harkintavaiheesta yli päätäntävaiheeseen.

Minttumari kun alkaa tarkemmin perehtyä keskusteluihin, hoksaa varmaan terävänä nuorena ennenpitkää, mistä kulloinkin on kysymys. Ei ole maailma mustavalkoinen, eikä toivottavasti kenenkään maailmankuvakaan!

herkkyyttä kirjoitti:

Väitätkö todella ihan pokkana, että dobberi on herkkä, pehmeä, älykäs koira? Kuvauksestasi tulee mieleen lähinnä bordercollie. Älykkäitä yksilöitä löytyy kaikista roduista, mutta mitenkään erityisen herkkävaistoinen dobberi ei ole. Lisäksi syytä olisi muistaa mainita myös niitä huonoja puolia eikä vain kehua: rotu vaatii valtavasti liikuntaa ja tekemistä moneen muuhun, myös rotikkaan, verrattuna, on kova tuhoamaan, haukkuherkkä myös sisätiloissa (en ottaisi kerrostaloon) yksin jäädessään, ei kovin laumaviettinen (ei anna kiinni, karkailee huomattavan paljon yleisemmin kuin muut pk-rodut) jne. Ihana koira, mutta huonojakin puolia toki löytyy.

Nimim. kokemusta monista roduista

Lue lisää

Dobberi on ehdottomasti yksi herkimpia rotuja joihin olen tormannyt. Se reagoi esim. olosuhteiden muutoksiin usein hyvin voimakkaasti. Pehmea sen ei kuulu olla ainakaan suurissa maarin ja omaa tahtoa on koko kylalle jaettavaksi. Mutta herkkyys ei tosiaankaan poissulje toimivuutta ja voimakasta tahtoa. Juuri naiden erilaisten piirteiden takia dobberi on koko lailla ymmarrysta vaativa tapaus.

herkkyyttä kirjoitti:

Väitätkö todella ihan pokkana, että dobberi on herkkä, pehmeä, älykäs koira? Kuvauksestasi tulee mieleen lähinnä bordercollie. Älykkäitä yksilöitä löytyy kaikista roduista, mutta mitenkään erityisen herkkävaistoinen dobberi ei ole. Lisäksi syytä olisi muistaa mainita myös niitä huonoja puolia eikä vain kehua: rotu vaatii valtavasti liikuntaa ja tekemistä moneen muuhun, myös rotikkaan, verrattuna, on kova tuhoamaan, haukkuherkkä myös sisätiloissa (en ottaisi kerrostaloon) yksin jäädessään, ei kovin laumaviettinen (ei anna kiinni, karkailee huomattavan paljon yleisemmin kuin muut pk-rodut) jne. Ihana koira, mutta huonojakin puolia toki löytyy.

Nimim. kokemusta monista roduista

Lue lisää

> rotu vaatii valtavasti liikuntaa ja tekemistä moneen muuhun, myös rotikkaan, verrattuna,

Kaikki on suhteellista. Dobermanni ei kuitenkaan ole mikään ikiliikkuja, vaikka sille ei riitä hihnakävely korttelin ympäri kerran päivässä.

> on kova tuhoamaan,

Rotuna ei yhtään enempää kuin toisetkaan, etenkin jos se liikunnan ja tekemisentarve tulee muutoin tyydytettyä.

Opettamiskysymys kuitenkin, eli lopulta kiinni sieltä hihnan toisesta päästä tai sitten koira on rotumääritelmän luonneosan vastainen.

> haukkuherkkä myös sisätiloissa (en ottaisi kerrostaloon) yksin jäädessään,

Opettamiskysymys tämäkin, rodulla ei ole siinä mitään tekemistä. Kummasti myös pystykorvia ja muita metsästyskoiria pystytään pitämään kerrostaloissa, niin eiköhän se ole omistajan oma moka, jos ei dobermannia... Tai jälleen se rotumääritelmä ei vastaa yksilöä.

> ei kovin laumaviettinen (ei anna kiinni, karkailee huomattavan paljon yleisemmin kuin muut pk-rodut) jne.

Kyllä dobermannilla on laumaviettiä, mutta ei paimenkoirille tyypillistä paimennusviettiä. Nämäkin ongelmat ovat siis pitkälti koulutuskysymyksiä, ei rotuominaisuuksia.

Lyhyesti dobermannin luonteen määritelmää:
"Rotumääritelmä määrittelee dobermannin luonteen melko ylimalkaisesti, kuten yleensä rotumääritelmien luonteen määrittelyt. Määritelmän mukaan dobermann on perusolemukseltaan ystävällisen rauhallinen, perheeseen kiintynyt ja lapsirakas. Sillä tulee olla eloisa temperamentti ja kohtuulliseksi määriteltävä terävyys. Ärsytyskynnys tulee olla kohtuullisen korkea. Toimintakyky, ohjattavuus, rohkeus ja kovuus ovat myös toivottavia ominaisuuksia. Itsevarmuuteen ja pelottomuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Rotumääritelmän luonneosan virheistä mainittakoon; puuttuva itsevarmuus, liiallinen temperamentti, liioiteltu terävyys, liian alhainen tai liian korkea ärsytyskynnys. Hylkäykseen johtavat; arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus.

herkkyyttä kirjoitti:

Väitätkö todella ihan pokkana, että dobberi on herkkä, pehmeä, älykäs koira? Kuvauksestasi tulee mieleen lähinnä bordercollie. Älykkäitä yksilöitä löytyy kaikista roduista, mutta mitenkään erityisen herkkävaistoinen dobberi ei ole. Lisäksi syytä olisi muistaa mainita myös niitä huonoja puolia eikä vain kehua: rotu vaatii valtavasti liikuntaa ja tekemistä moneen muuhun, myös rotikkaan, verrattuna, on kova tuhoamaan, haukkuherkkä myös sisätiloissa (en ottaisi kerrostaloon) yksin jäädessään, ei kovin laumaviettinen (ei anna kiinni, karkailee huomattavan paljon yleisemmin kuin muut pk-rodut) jne. Ihana koira, mutta huonojakin puolia toki löytyy.

Nimim. kokemusta monista roduista

Lue lisää

olekaan niin hauska sattuma että vertasit hänen kuvaustaan juuri bordercollieen. Muistan joskus lukeneeni tutkimuksen koirarotujen älykkyydestä ja siinä doppis sijoittui toiseksi, heti sen borderin jälkeen...Siinä tosin älykkyyttä ei mitattu tottelevaisuuden eikä edes helpon koulutettavuuden perusteella vaan ongelmanratkaisukykynä ja asioiden yhdistelykykynä.

Rodussa on jalostuksellisia epäkohtia paljon joten tarkkana saa olla pennun hankinnan kanssa. Vaikean koulutettavan rodusta tekee reaktionopeus (verrattuna esim sakuun tai rotikkaan) ja se "herkkyys" millä tässä tarkoitan ettei siedä pelkällä kovalla kädellä koulutusta siinä määrin kuin muut pk-rodut. Rautakäsi silkkihansikkaassa ja oveluutta saa käyttää tämän rodun kanssa !

Mainitsemiisi huonoihin puoliin olikin jo tullut varsin tyhjentävä kirjoitus johon myös allekirjoittanut yhtyy. Kaikilla roduillahan on niitä "huonoja" piirteitä, jos niitä nyt sellaisena pitää tai ei viitsi koulutuksella niitä pois karsia.

Ainut mitä en kirjoituksessasi ihan nielisi on kommentti laumavietin heikkoudesta. Herranjestas, kyseessähän on koira joka seurailee omistajaansa vessaankin (ei epävarmuudesta vaan halusta olla lähellä) ! Doppis on myös siinä mukava että sitä voi huoleti nukuttaa kainalossakin ilman että alkaa kukkoilemaan ja vaatimaan pomon paikkaa - normaalilla kotikoulutuksella varustettuna tuskin yksikään toope nousee edes murkkuiässä kapinaan, ainakaan siinä määrin mitä itsenäisemmät pk-rodut. Vaikea kuvitella että saa doppiksen häviämään metsälenkillä, muuten kun riistan perään. Ilmeisesti tarkoititkin karkailulla tokossa luoksetulon vaikeutta ?! Siinä se oveluus koulutuksessa on avaintekijänä, pitäisi itseltä löytyä enemmän älliä mitä koiralta. Väärillä keinoilla tämän herkän rodun saa lukkoon ja jos koiran ja kouluttajan välillä on jännitteitä niin luoksetulossa se näkyy jos missä...

Kokemus ei välttämättä kerro mitään jollei rodun ominaispiirteet avaudu. Tiedämpä eräänkin tokoilijan joka muutaman sakun jälkeen otti toopen ja siinä sitä sitten ihmeteltiin kun koira ei leimaannu kunnolla eli luoksetulot mättivät, koira hermostunut, ripulia säännöllisesti - ei onnistunut keinojen koventaminen ja huomiottajättäminen sen koiran kanssa...Ja sitten huokailtiin niitä puuttuvia käyttöominaisuuksia - löytyivät päästämällä koira "lähelle" omistajaa.

Nimim. vähemmän kokemusta

se tiinamuori kirjoitti:

olekaan niin hauska sattuma että vertasit hänen kuvaustaan juuri bordercollieen. Muistan joskus lukeneeni tutkimuksen koirarotujen älykkyydestä ja siinä doppis sijoittui toiseksi, heti sen borderin jälkeen...Siinä tosin älykkyyttä ei mitattu tottelevaisuuden eikä edes helpon koulutettavuuden perusteella vaan ongelmanratkaisukykynä ja asioiden yhdistelykykynä.

Rodussa on jalostuksellisia epäkohtia paljon joten tarkkana saa olla pennun hankinnan kanssa. Vaikean koulutettavan rodusta tekee reaktionopeus (verrattuna esim sakuun tai rotikkaan) ja se "herkkyys" millä tässä tarkoitan ettei siedä pelkällä kovalla kädellä koulutusta siinä määrin kuin muut pk-rodut. Rautakäsi silkkihansikkaassa ja oveluutta saa käyttää tämän rodun kanssa !

Mainitsemiisi huonoihin puoliin olikin jo tullut varsin tyhjentävä kirjoitus johon myös allekirjoittanut yhtyy. Kaikilla roduillahan on niitä "huonoja" piirteitä, jos niitä nyt sellaisena pitää tai ei viitsi koulutuksella niitä pois karsia.

Ainut mitä en kirjoituksessasi ihan nielisi on kommentti laumavietin heikkoudesta. Herranjestas, kyseessähän on koira joka seurailee omistajaansa vessaankin (ei epävarmuudesta vaan halusta olla lähellä) ! Doppis on myös siinä mukava että sitä voi huoleti nukuttaa kainalossakin ilman että alkaa kukkoilemaan ja vaatimaan pomon paikkaa - normaalilla kotikoulutuksella varustettuna tuskin yksikään toope nousee edes murkkuiässä kapinaan, ainakaan siinä määrin mitä itsenäisemmät pk-rodut. Vaikea kuvitella että saa doppiksen häviämään metsälenkillä, muuten kun riistan perään. Ilmeisesti tarkoititkin karkailulla tokossa luoksetulon vaikeutta ?! Siinä se oveluus koulutuksessa on avaintekijänä, pitäisi itseltä löytyä enemmän älliä mitä koiralta. Väärillä keinoilla tämän herkän rodun saa lukkoon ja jos koiran ja kouluttajan välillä on jännitteitä niin luoksetulossa se näkyy jos missä...

Kokemus ei välttämättä kerro mitään jollei rodun ominaispiirteet avaudu. Tiedämpä eräänkin tokoilijan joka muutaman sakun jälkeen otti toopen ja siinä sitä sitten ihmeteltiin kun koira ei leimaannu kunnolla eli luoksetulot mättivät, koira hermostunut, ripulia säännöllisesti - ei onnistunut keinojen koventaminen ja huomiottajättäminen sen koiran kanssa...Ja sitten huokailtiin niitä puuttuvia käyttöominaisuuksia - löytyivät päästämällä koira "lähelle" omistajaa.

Nimim. vähemmän kokemusta

Lue lisää

Justiinsa samaa mieltä! ärsyttää nää ihmisten puheet että just dopperit olis vaikeita ja vaativia koiria,ja ei ekaks koiraks,agressiivisia jne jne..hirveesti kohtaan ennekkoluuloisia ihmisiä kun ittelläni on dopperi,aina saa kuulla "eiks noi oo hirveitä petoja
,kuinka sä uskallat tollasta pitää" koirasta kun koirasta saa agressiivisen tai huonotapaisen jos sitä kohtelee miten sattuu.Dobberin kanssa vaaditaan huumorintajua ja pitkää pinnaa,näillä eväillä on hyvin menny meiän koirulin kanssa,ja rotua en aio vaihtaa! huh,tulipa taas avauduttua..