Valkoisessa huoneessa,
valkoista valoa, valkoiset verhot,
valkoiset lattiat ja seinät,
valkoinen ruusu, valkoisessa vaasissa.
ja sinä, Rasvaiset sormet, paskaiset
kynnenaluset, parkkiintunut iho hilseilee.
Haiset vanhalle viinalle, tupakalle ja hielle.
Kuraiset housut, limainen paita, kengät uitettu
mudassa. Kävelet valkoiseen vessan, valkoisen
peilin eteen, katsot itseäsi ja sliippaat,
likaisella kädelläsi tahmaiset hiuksesi taakse päin.
kaikessa valkoisessa sinun musta käden jälki.
istut nyt valkoiselle vessanpöntölle ja
väännät krapula paskat, pyyhit perseesi valkoisella vessapaperilla.
kävelet valkoiseen olohuoneeseen repäiset valkoisen ruusun
sen valkoisesta vaasita, ja haistelet sitä.
Se muuttuu mustaksi sinun hengityksestä.
Syöt sen, mätäneviä lihanpalasia sinun hampaidenkoloissa,
maku suussasi, härskiintynyt rasva. Seuraat paskaisia
kengän jälkiäsi valkoiseen Vierashuoneeseen, Katsot ennen niin valkoista sänkyä josta nousit, Katsot valkoisesta ikkunasta ulos. Näet valkoisia puita, keskellä valkoisuutta, kosketat kädelläsi ikkunaa,
mustia käden jälkiä joka puolella. Valkoinen ovi,
valkoisessa eteisessä, sinä lähdet ulos.
valkoista valoa, valkoiset verhot,
valkoiset lattiat ja seinät,
valkoinen ruusu, valkoisessa vaasissa.
ja sinä, Rasvaiset sormet, paskaiset
kynnenaluset, parkkiintunut iho hilseilee.
Haiset vanhalle viinalle, tupakalle ja hielle.
Kuraiset housut, limainen paita, kengät uitettu
mudassa. Kävelet valkoiseen vessan, valkoisen
peilin eteen, katsot itseäsi ja sliippaat,
likaisella kädelläsi tahmaiset hiuksesi taakse päin.
kaikessa valkoisessa sinun musta käden jälki.
istut nyt valkoiselle vessanpöntölle ja
väännät krapula paskat, pyyhit perseesi valkoisella vessapaperilla.
kävelet valkoiseen olohuoneeseen repäiset valkoisen ruusun
sen valkoisesta vaasita, ja haistelet sitä.
Se muuttuu mustaksi sinun hengityksestä.
Syöt sen, mätäneviä lihanpalasia sinun hampaidenkoloissa,
maku suussasi, härskiintynyt rasva. Seuraat paskaisia
kengän jälkiäsi valkoiseen Vierashuoneeseen, Katsot ennen niin valkoista sänkyä josta nousit, Katsot valkoisesta ikkunasta ulos. Näet valkoisia puita, keskellä valkoisuutta, kosketat kädelläsi ikkunaa,
mustia käden jälkiä joka puolella. Valkoinen ovi,
valkoisessa eteisessä, sinä lähdet ulos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Miidaan kosketus" ei sitten muuttanutkaan maailmaa kultaiseksi.
Ihan mielenkiintoinen tulkinta.
"all that glitters is not gold and all who seek are not lost".
Vai olisiko sinuska kivaa jos kaikki muuttuisi kullaksi kosketuksestasi, jopa rakkaimpasi.
Kuka tahansa on midas joka käyttää kaikkea pahan välikappaleena. Tahraa kaiken viattoman omalla ahneudellaan. Midas on yksi entinen kaverini, tässä runossa.
Mutta ei sen enempää analyysiä minulta.
"I must doubt that where there's a will there's a way"
Siitähän siinä Midas-tarussakin kai on kysymys (minun käsitykseni mukaan) Että sai mitä ahneuksissaan ja sen enempää ajattelematta halusi, ja sai siten aikaan paljon enemmän pahaa.
'"Miidaan kosketus" ei sitten muuttanutkaan maailmaa kultaiseksi.'.
Minä tulkitsin tuon niin että,
kulta parantaisi maailmaa.
Väärinkäsityksiä.
:P