Tämä on kaikille niille, jotka pelkäävät jäävänsä yksin... Monikaan ei usko kohtaloon, mutta minä uskon. Uskon myös sellaiseen kliseeseen kuin sielunkumppaniin. Uskon että on olemassa se oikea. Minulle se tuli vastaan silloin kun eniten kaipasin.
Lapsena minua koitettiin käyttää hyväksi ja lähenneltiin. Ala-asteella ja ylä-asteella olin kiusattu ja syrjitty tyttö. Yläasteella kukaan ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minuun enkä itsekään ollut ihastunut. Selkäni takana puhuttiin pahaa ja nk ystäväni juonivat. Kouluaika oli kurjaa ja ainoa vähänkin kiinnostava poika oli kiusaajani. Uskoin vakaasti kaiken olevan omaa syytäni, sillä olin ruma ja lihava (tosiasiassa paino oli normaali, mutta olin pitkä tytöksi).
Sairastuin syömishäiriöön moneksi vuodeksi ja masennuin. Menin lukioon ja ja ensimmäisen vuoden olin harmaavarpunen. Toisen vuoden aikana elämäni meni entistä huonommaksi ja aloin viiltelemään ja koitin kolmannen vuoden alussa tappaa itseni. En uskonu että kukaan välittäisi minusta, sillä ystävänikin vaikuttivat kaksinaamaisilta.
Viimeisenä vuotena asiat muuttuivat ystävien kanssa. He alkoivat hakautumaan seuraani ja pyysivät neuvojani mutta en enää jaksanu välittää. Kouluni hoidin vaikka se ei liikuttanut minua yhtään. Aloin viettämään aikaani netissä. Varsinkin chateissa. Sitten eräänä päivänä tapasin tämän paikan chatissa pojan, joka muutti elämäni. Hän pelasti minut kaikelta kurjalta ja pääsin takaisin jaloilleni. Olin onnellisempi kuin koskaan. Välillämme oli alusta asti kipinöitä ja menimme nopeasti yhteen.
Kuitenki menneisyys vaikutti minuun. Pelkäsin läheisyyttä ja ihmisiä ja kesti kauan ennen kuin päästin pojan lähelleni. On ihme ettei hän vain lähtenyt luotani, sillä olin oikutteleva ja arka. Saatoin hävitä ilman mitään ilmoitusta ja paeta pojan kosketusta. Kerroin ongelmistani ja viiltelystä, josta en ollut päässyt eroon. Hän ei tuominnut minua eikä käskenyt lopettaa. Hän pyysi etten enää satuttaisi itseäni. Hän käyttäytyi huolehtivasti, vakuutti rakkauttaan ja antoi aikaa.
Vuosi on kohta kulunut ja poika on pysynyt luonani kaikista hankaluuksista huolimatta. Kertaakaan hän ei ole sanonut haluavansa lopettaa tai perääntynyt missään asiassa. Sen sijaan hän pyysi etten koskaan lähtisi hänen luotaan pois.
Tämän viimeisen vuoden aikana minulle on tapahtunut paljon. Olen muuttunut ihmisenä. Enää en välitä toisten sanomisista mutta en vieläkään luota kuin muutamaan ihmiseen. Elin vuosia omissa ajatuksissani ja se oli tehdä minusta lopun. Nyt elän ajatuksissa mutta yhdessä rakkaitteni kanssa.
Te kaikki, joita elämä heittelee eikä valoa juurikaan näy rakkaudessa tai elämässä, uskokaa vain tulevaan. Pahat asiat eivät kestä ikuisuutta eikä ole pakko uskoa jumalaan. En minäkään uskonut enää mihinkään. En uskoisi vieläkään ellei asiat olisi tapahtuneet niin kummasti... Miten vastaan tulee poika joka täyttää kaikki vaatimukset jotka joskus kiukuissaan loi...
Lapsena minua koitettiin käyttää hyväksi ja lähenneltiin. Ala-asteella ja ylä-asteella olin kiusattu ja syrjitty tyttö. Yläasteella kukaan ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minuun enkä itsekään ollut ihastunut. Selkäni takana puhuttiin pahaa ja nk ystäväni juonivat. Kouluaika oli kurjaa ja ainoa vähänkin kiinnostava poika oli kiusaajani. Uskoin vakaasti kaiken olevan omaa syytäni, sillä olin ruma ja lihava (tosiasiassa paino oli normaali, mutta olin pitkä tytöksi).
Sairastuin syömishäiriöön moneksi vuodeksi ja masennuin. Menin lukioon ja ja ensimmäisen vuoden olin harmaavarpunen. Toisen vuoden aikana elämäni meni entistä huonommaksi ja aloin viiltelemään ja koitin kolmannen vuoden alussa tappaa itseni. En uskonu että kukaan välittäisi minusta, sillä ystävänikin vaikuttivat kaksinaamaisilta.
Viimeisenä vuotena asiat muuttuivat ystävien kanssa. He alkoivat hakautumaan seuraani ja pyysivät neuvojani mutta en enää jaksanu välittää. Kouluni hoidin vaikka se ei liikuttanut minua yhtään. Aloin viettämään aikaani netissä. Varsinkin chateissa. Sitten eräänä päivänä tapasin tämän paikan chatissa pojan, joka muutti elämäni. Hän pelasti minut kaikelta kurjalta ja pääsin takaisin jaloilleni. Olin onnellisempi kuin koskaan. Välillämme oli alusta asti kipinöitä ja menimme nopeasti yhteen.
Kuitenki menneisyys vaikutti minuun. Pelkäsin läheisyyttä ja ihmisiä ja kesti kauan ennen kuin päästin pojan lähelleni. On ihme ettei hän vain lähtenyt luotani, sillä olin oikutteleva ja arka. Saatoin hävitä ilman mitään ilmoitusta ja paeta pojan kosketusta. Kerroin ongelmistani ja viiltelystä, josta en ollut päässyt eroon. Hän ei tuominnut minua eikä käskenyt lopettaa. Hän pyysi etten enää satuttaisi itseäni. Hän käyttäytyi huolehtivasti, vakuutti rakkauttaan ja antoi aikaa.
Vuosi on kohta kulunut ja poika on pysynyt luonani kaikista hankaluuksista huolimatta. Kertaakaan hän ei ole sanonut haluavansa lopettaa tai perääntynyt missään asiassa. Sen sijaan hän pyysi etten koskaan lähtisi hänen luotaan pois.
Tämän viimeisen vuoden aikana minulle on tapahtunut paljon. Olen muuttunut ihmisenä. Enää en välitä toisten sanomisista mutta en vieläkään luota kuin muutamaan ihmiseen. Elin vuosia omissa ajatuksissani ja se oli tehdä minusta lopun. Nyt elän ajatuksissa mutta yhdessä rakkaitteni kanssa.
Te kaikki, joita elämä heittelee eikä valoa juurikaan näy rakkaudessa tai elämässä, uskokaa vain tulevaan. Pahat asiat eivät kestä ikuisuutta eikä ole pakko uskoa jumalaan. En minäkään uskonut enää mihinkään. En uskoisi vieläkään ellei asiat olisi tapahtuneet niin kummasti... Miten vastaan tulee poika joka täyttää kaikki vaatimukset jotka joskus kiukuissaan loi...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikkea sinä jouduit kokemaan.
Eipä minunkaan elämäni ole ollut tähän asti kovin makeaa.
Mutta olen erittäin iloinen puolestasi.
Nyt sinun kannattaa vahvistaa itseäsi ; Olet muuttunut paljon vuodessa. Tee itsestäsi niin vahvan, ettei myöhemmin mahdolliset vastoinkäymiset murra sinua.
kiitos tarinastasi se oli todella liikuttava ja vakuuttava.
mun elämääni ei ole pahemmin aurinko paistanut no okei onhan niitä kavereita mut kaikki muu puuttuu... toi sun teksti sai mut miettimään että kyllä tä tästä vielä joskus helpottaa... :) siis suuri kiitos sulle.
Ehkä oikeesti onkin olemassa kohtalo. Ehkä se oikeesti meneekin niin että lopussa meille kaikille käy hyvin.
Yritän muistaa tän sun tekstin synkkinäkin päivinä, hyvää jatkoa sinulle.