ei selityksiä=)

kerran oltuani kaasona sain oman kimpun :) kuivatin sen muistoksi

kylpylälahjakortti, hierontalahjakortti tai ravintolaan syömään.

koruja, iittala mariskooli tai aaltomalja

Siinähän se jo tulikin, otsikossa. Kiitoskaiverrukset niihin "lappuihin".

Joissakin suvuissa ja jossakin päin Suomea kaasolle ostetaan kannu - minkälainen kannu nyt sitten sattuu tyyliin sopimaan, mutta kannu kuitenkin!

jos olisi muistettu! Sain palkaksi huudot, että olen kiusannut häntä koko illan, koska juonsin leikit jotka morsian halusi. Itse en saanut kunnolla syötyä, puhumattakaan että olisin istunut hetken paikallani. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun suostun kaasoksi. Toivottavasti muille ei satu kohdalle sellaista morsianta =(.

aikanani lahjaksi käyttämäni kaason puvun. Eli hääpari maksoi puvun teettämisen ompelijalla, koska halusivat tiettyä sävyä olevan puvun.

Toisesta "kaasoilustani" sain kultaisen kaulaketjun jossa pieni enkeli riipus.

Omat kaasoni saivat keräämäänsä astiastoon lisäosia ja kävimme yhdessä syömässä.

Kampauksen maksaa, ei muuta. Ja koko illan huolehdin käytännön jutuista.

Onpas kiva lukea että edes jotkut morsiamet ovat muistaneet kaasojaan jälkeenpäin... Minä järjestin häät täällä Suomessa ystävälleni, joka asui/asuu ulkomailla, joten arvaatte, että tein osan hänenkin hommistaan (mm. valitsin kimpun! Hänelle kun "kävi kaikki"). Kiitokseksi sain - en mitään.

Kuulostaa todella katkeralta, ja on kurjaa että en itse osannut keskittyä vaan hänen puolestaan iloitsemiseen, mutta tuntui silti kurjalta että hääpari kiitospuheessaan kiitti läpi kaikki kaukaa tulleet sukulaiset nimeltä - pelkästään siitä että olivat saapuneet paikalle - mutta minua ei edes mainittu... Vaikka et keksisi lahjaakaan, niin kaasosi työpanoksen julkinen tunnustaminen vaikkapa juuri kiitospuheessa on jo parempi kuin ei mitään.