Voi rakkaat tuoreet äidit! Olkaa niin armollisia lapsillenne, että ette laita pienen tytöntylleröisen nimeksi sellaista nimihirviötä, jossa on isän nimi!
Se saattaa kuulostaa romanttiselta ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta ei todellakaan ole kovin viehättävää! Minä itkisin katkeria kyyneleitä, jos nimekseni olisi laitettu esimerkiksi Jenina Pasintytär tai Angelica Tepontytär.
Toki vanhoissa kirkonkirjoissa ihmisten nimi esitettiin patronyyminä, mutta heitä ei siihen silti kastettu!!! Esimerkiksi kastenimi saattoi olla Evelina Christina, myöhempi aika tunsi tyttösen Elina Kristiina vaikka Jussintyttärenä.
Joka tapauksessa lasta saa kutsua isänsäkin nimellä, vaikka tätä ei siksi olisi kastettu!!!
Hyviä nimipäätöksiä kaikille, ja iloista kesää!
Se saattaa kuulostaa romanttiselta ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla, mutta ei todellakaan ole kovin viehättävää! Minä itkisin katkeria kyyneleitä, jos nimekseni olisi laitettu esimerkiksi Jenina Pasintytär tai Angelica Tepontytär.
Toki vanhoissa kirkonkirjoissa ihmisten nimi esitettiin patronyyminä, mutta heitä ei siihen silti kastettu!!! Esimerkiksi kastenimi saattoi olla Evelina Christina, myöhempi aika tunsi tyttösen Elina Kristiina vaikka Jussintyttärenä.
Joka tapauksessa lasta saa kutsua isänsäkin nimellä, vaikka tätä ei siksi olisi kastettu!!!
Hyviä nimipäätöksiä kaikille, ja iloista kesää!
Vastaukset 5
Vanhimmat
...tuo on niin totta,ottakaa onkeenne ihmiset.
Vanhoihin kirkonkirjoihin tuskin on pantu nimiä sellaisissa muodoissa, joissa niitä ei olisi annettu.
Varsinkaan täällä Itä-Suomessa, missä jo hyvin vanhoista ajoista kaikilla on ollut sukunimi, ei patronyymejä ole tarvittu erottamaan eri isien lapsia toisistaan. Omassakin suvussani löytyy 1700-luvulta monta sekä miehen että naisen patronyyminimeä sekä sukunimi.
Esim. sukuselvityksessä käytetään patronyyminimeä, vaikka sitä ei olisi annettukaan. Tätini on selvittänyt äitini puolelta sukua, ja niissä esiintyy patronyyminimi jopa minulla, vaikka en sellaista "oikeasti" omistakaan. Luulen, että se on papereissa selvyyden vuoksi. Siis kyllä kirkonkirjoissa on pantu patronyyminimiä, vaikka niitä ei olekaan annettu.
ei ole uskomista nimen täsmällisen muodon suhteen, sillä niitä on kirjattu ylös myös ruotsiksi - Andersson - vaikka kyse olisi ihan umpisuomalaisesta Antinpojasta.
Minäkin olen sitä mieltä, etteivät isän nimet oikein tyttärille sovi. Joskus olen törmännyt äidin nimeen, esim Maijantytär, tytön kolmantena nimenä, mutta entisaikoina sellainen olisi tarkoittanut aviottomana syntynyttä lasta.
Mielestäni hieman eri asia pojilla, esim. Tuomaanpoika kuulostaa hyvin miehekkäältä. Nykyään näkee myös naisten nimistä muodostettuja esim. Mariantytär. Nämä eivät kuitenkaan mielestäni ole kauniita.