Huoh, nyt toimintavuosi on vihdoinkin ohitse. Olen työskennellyt (lto) 3-5-vuotiaiden pk-osastolla vuoden verran ryhmätyökaverinani täysin sairas avustaja. Hän on osa-aikaeläkkeellä mielenterveydellisten syiden takia, ja jos tietäisin, että omat lapseni ovat ko henkilön hoidossa, vaihtaisin tarhaa.
Olen valittanut henkilöstä keskimäärin kerran viikossa päiväkodin johtajalle, mutta mitään ei ole tehtävissä. Avustaja sattuu olemaan piruvie vielä niin taitava ompelija, että tarha tarvitsee häntä kaikkeen pikkusäläilyyn.
Sydäntäni kylmää jättää kyseinen ihminen keskenään lasten kanssa, eikä sitä onneksi usein tapahdu. Avustaja pakottaa lapsia syömään, vaikka itkun kanssa ja yökkien. Jos lapsi ei saa tikkaria auki itse, niin hän saa avustajan mielestä syödä karkin vasta kotona. Jos lapselle tulee pissa- tai kakkavahinko, niin koko osasto saa kuulla siitä: avustaja uskoo, että nolaamalla lapsi oppii tavoille. Jos luen lapsille kirjaa tai teen muuta tärkeää, avustaja saattaa yht'äkkiä keskeyttää ja vangita lasten mielenkiinnon äännehtimällä kuin kissa. Tämän lisäksi päivät on loputonta huutoa, uhkailua ("nyt heitin kaikki lelut roskiin kun ette siivonneet"), itkuherkkyyttä ja mitä lie.
Kun olen uskaltanut joskus puolustautua avustajaa vastaan, hän alkaa itkeä, kiristää, pitää mykkäkoulua ja olenhan minä hänelle pari pöpilomaakin aiheuttanut sanomalla asioita suoraan.
Nyt kun jään äitiyslomalle, niin dyykaan vaikka mieluummin roskiksesta ja kerjään vaatteet ennemmin kuin veisin lapsen hoitoon vieraalle henkilölle. Hoitopaikan täytyy olla oikeasti luotettava, mielelläni henkilökohtaisen tuttuni osastolla. Jos olisin kertonut vanhemmille, niin olisin saanut kunnalta varoituksen (ja se olisi merkinnyt muuten niin kivan työn asettamista vaakalaudalle). Että tällaista...
Olen valittanut henkilöstä keskimäärin kerran viikossa päiväkodin johtajalle, mutta mitään ei ole tehtävissä. Avustaja sattuu olemaan piruvie vielä niin taitava ompelija, että tarha tarvitsee häntä kaikkeen pikkusäläilyyn.
Sydäntäni kylmää jättää kyseinen ihminen keskenään lasten kanssa, eikä sitä onneksi usein tapahdu. Avustaja pakottaa lapsia syömään, vaikka itkun kanssa ja yökkien. Jos lapsi ei saa tikkaria auki itse, niin hän saa avustajan mielestä syödä karkin vasta kotona. Jos lapselle tulee pissa- tai kakkavahinko, niin koko osasto saa kuulla siitä: avustaja uskoo, että nolaamalla lapsi oppii tavoille. Jos luen lapsille kirjaa tai teen muuta tärkeää, avustaja saattaa yht'äkkiä keskeyttää ja vangita lasten mielenkiinnon äännehtimällä kuin kissa. Tämän lisäksi päivät on loputonta huutoa, uhkailua ("nyt heitin kaikki lelut roskiin kun ette siivonneet"), itkuherkkyyttä ja mitä lie.
Kun olen uskaltanut joskus puolustautua avustajaa vastaan, hän alkaa itkeä, kiristää, pitää mykkäkoulua ja olenhan minä hänelle pari pöpilomaakin aiheuttanut sanomalla asioita suoraan.
Nyt kun jään äitiyslomalle, niin dyykaan vaikka mieluummin roskiksesta ja kerjään vaatteet ennemmin kuin veisin lapsen hoitoon vieraalle henkilölle. Hoitopaikan täytyy olla oikeasti luotettava, mielelläni henkilökohtaisen tuttuni osastolla. Jos olisin kertonut vanhemmille, niin olisin saanut kunnalta varoituksen (ja se olisi merkinnyt muuten niin kivan työn asettamista vaakalaudalle). Että tällaista...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voitko kertoa missäpäin tuo työpaikkasi sijaitsee ? Eihän tuollaiseen paikkaan voi lastaan viedä... Kiitos
Pirkanmaalla.
vaan kaksi siinä ryhmässä?
Henkilökuntaa osastollamme on kahden lastentarhanopettajan, yhden hoitajan ja yhden avustajan verran.
niin täytyy sanoa että on teillä vastuuton johtaja kun ei ole asiaan puuttunut.
Pääsisipä johtaja itse "kärpäseksi kattoon" katsomaan päivän ajaksi tämän tädin toimintaa.
Lapsi parat,tekisi mieli adoptoida kaikki meille hoitoon! :) No ei ehkä onnistu.
Toivottavasti tämä sairas täti sijoitetaan parempaan paikkaan ja lapset (sekä sinä) saatte rauhan.Aurinkoista kesänjatkoa :)