Tässä ihanassa mutta lyhyessä suomalaisessa suvessa on elämää. Nautittavaksemme on monenmoista kulttuuritarjontaa: teatteria, musiikkia, tanssia ja kuvataidenäyttelyitä ym. ym.
Varmaan monelle on tullut traditioksi joku tapahtuma, joka kertakaikkiaan kuuluu omaan kesään. Minulle turkulaisena on itsestään selvää nähdä Samppalinnan kesäteatterin esitys joka kesä. Esitys on aina hyvin musiikkipitoinen.
Tänä vuonna esitetään Viulunsoittaja katolla. Olen sen nähnyt siellä viimeksi -87, jolloin Matti Kuusla oli pääosassa laulamassa "rikas mies jos oisin...". Tänä vuonna pääosassta Risto Kaskilahti, joka haastattelussa kertoi ihan oikeastinäyttelevänsä vakavasti. Tv:ssä olemme tottuneet häneen koomikkona.
Olisi kiva kuulla, mikä kuuluu sinun kesääsi tänä vuonna.
Varmaan monelle on tullut traditioksi joku tapahtuma, joka kertakaikkiaan kuuluu omaan kesään. Minulle turkulaisena on itsestään selvää nähdä Samppalinnan kesäteatterin esitys joka kesä. Esitys on aina hyvin musiikkipitoinen.
Tänä vuonna esitetään Viulunsoittaja katolla. Olen sen nähnyt siellä viimeksi -87, jolloin Matti Kuusla oli pääosassa laulamassa "rikas mies jos oisin...". Tänä vuonna pääosassta Risto Kaskilahti, joka haastattelussa kertoi ihan oikeastinäyttelevänsä vakavasti. Tv:ssä olemme tottuneet häneen koomikkona.
Olisi kiva kuulla, mikä kuuluu sinun kesääsi tänä vuonna.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kuhmon kamarimusiikkifestivaalit on minulle jo pitkä perinne.Taidenäyttelyissä käyn aina, kun paikalle satun. Nyt kiinnostaisi erityisesti Lappeenrannassa IIlja Repinin maalausten näyttely.Turussa käymme joka kesä veneellä, mutta eipä ole tullut kesäteatterissa siellä käytyä, kun aikataulu on vähän liukuva veneillessä.Taidenäyttelyt sielläkin aina katsastan ja käyn siellä myös alennusmyynneissä mieluummin kuin Helsingissä.Viime kesänä ostin itselleni vihdoinkin aidot helmet sieltä edullisesti.Tuo viimeksimainittu on minulle myös kesäkulttuuria.
Muistan, että suunnittelit käydä myös Turun vanhalla hautausmaalla tänä kesänä-kannattaa.
Minä myös käyn hautausmailla, nyt matkalla kävin Kadesuvannon hautausmaalla ja kirkossa.Myös Enontekiön hautausmaat kiersin,ne on niin ihmeellisen rauhallisia paikkoja missä ajatukset menevät kaiken hälinän ylitse.
Oli tuttavien hautoja, jotka olivat jääneet sinne enkä osannut odottaa että sieltä heitä löytäisin, kun joihinkin on vaikeampaa pitää yhteyttä pois muutettuaan.
Aivan kuin rauha laskeutuisi ylitse,samaa sanoivat he jotka myös täältä etelästä olivat sinne tulleet, siellä ei ole kiirettä minnekkään.
Ihmeellistä oli myös se, kun täällä etelässä olimme joskus tunteneet niin sieltä kohtasi sen viimeisen lepopaikan.
Taisi muuten olla Kaarlo Juurela, kauan minäkin sitä nimeä mietin, ennenkuin loksahti. Dementia on nääs mullakin. :)))))
Matti Kuusla se ei ainakaan ollut.
Mistä hiivatista minä sen Matti Kuuslan keksin. Olivatko he sitten saman näköisiä lyhyen läntiä miehiä. Kasvot muistan hyvin vieläkin. Kun nimen sanoit, kaikki loksahti paikoilleen. Eihän me dementtejä olla, eihän?
Täytyy tunnustaa, että mieheltäni minäkin sitä nimeä kysyin. Hän muisti sen melkein heti. :)
Useinkin kyllä käy niin, että nimet unohtuu ja mitä enemmän sitä miettii, sitä kauemmas se karkaa. Sitten kun lakkaa miettimästä, se pulpahtaa mieleen ihan itsestään. :))
Miten olisi jos ei menisi minnekään? Pitääkö aina mennä jonnekin, sekö on kulttuuria? Jos menisi metsään, kuuntelisi käkeä, katsoisi jotakin vierasta pikkulintua, ehkäpä näkisi mesimarjan kukinnon ojan pientareella, juttelisi mustavariksen kanssa, jättäisi kuuntelematta uutiset, riisuisi paidan, nauraisi auringolle, ostaisi ALEsta halvan paidan, hymyilisi naapurille, kehuisi heidän lapsiaan, lähettäisi tekstarin pojantyttärelle, panisi viisikymppisen lapsenlapselle muuten vain. Ei jahtaisi ketään. Naureskelisi ja sanoisi että kaikki nämä ketä niitä on Stalinit ja Hitlerit ja Vanhaset ovat ihan hyviä. Samoja asioita tekevät, hyviä asioita harrastavat.
Kun nämä on sanonut, menee kiikkuun, ottaa kaljan, katselee lintuja ja mehiläisiä, ymmärtää kaiken ja kutsuu vaimoaan ystaväkseen.
:)
Koko päivä kentällä pelaamassa, nyt kotona aivan pehmeänä, kotimatkalla uineena tien oikealla puolella olevassa järvessä. Aivan puhki.
Koulukaupungistani oli tullut kirje, jossa kutsuttiin kaupungin järjestämään juhlatilaisuuteen, jossa samalla jaetaan infoa minun ja perheeni paluumuuttoon. Mistähän he nyt uudenkin osoitteen ovat saaneet, ihmettelin. Ehkä jää väliin, sillä samaan aikaan on kutsu pojan perheen kesämökille. Se ja varsinkin ne pienet muksut vetävät puoleensa.
Huomenna auton vuosihuoltoon vienti. Miten ihminen jaksaa ja ehtii kaiken yksin?
Anteeksi, nämä olisi pitänyt laittaa jonnekin muualle, mutta kun en jaksa kelailla pitkiä ketjuja tänään.
:))
Olet oikeassa kritikoidessasi tämän aloituksen tapaa käsitellä sanaa kulttuuri. On oikeastaan väärin käyttää sitä vain taiteisiin, sillä kun ajattelee laajasti niin koko ajattelumme ja elämäntapamme, arvomme ja suhtautumisemme eri asioihin on kulttuuria.
Meillä suomalaisilla on oma kulttuurimme. Ja toden totta kertomasi kesänviettotapa on tyypillistä suomalaista tapakulttuuria. Ei se todellakaan ole ainoastaan siinä kesäteatterissa tai Naantalin musiikkijuhlissa.
Minä valitsin väärän otsikon. Kesätapahtumat olisi ollut parempi ilmaisu ja vähemmän ärsyttävä, koska kulttuuri sanalla tässä yhteydessä on jotenkin elitistinen kaiku.
Kaikki on totta, mitä etiäinen ja sinä sanot, olen aivan samaa mieltä.
Mutta en ole samaa mieltä siitä, että "kyldyyri" olisi elitististä. (Sanoitkin kyllä vain, että sillä on elitistinen kaiku.)
Kun käyn itse paljon konserteissa, oopperassa ja musiikkijuhlilla, niin toden totta yleisö ei ole "eliittiä". Aivan samanlaisia pulliaisia kuin kuka tahansa kadulla.
Jääkiekko-otteluiden pääsyliput maksavat kaksi kertaa enemmän kuin oopperaliput ja kolme-neljä kertaa enmmän kuin konserttiliput. Tietysti jääkiekkokin on kulttuuria, mutta yleiso on enemmän eliittiä kuin oopperassa.
Silloin, kun on konsetti "eliitille", niin kaikki musiikki on helponta mahdollista ja juontaja puhuu kuin pikkulapsille. Joskus ihan nolottaa.
Olin muutama vuosi sitten Pavarottin konserissa Hartwall-areenalla. Voi taivahan taatto, millaista sekin oli! Yleisö oli "eliittiä", olin itsekin siellä Hesarin kustantantama. Se oli räikea rahastustilaisuus. Pavarotti esitteli kyllä tuntemattoman naislaulajan, joka oli aivan loistava. Enkä tietenkään moiti Pavarottin omaa laulautaitoa, mutta kyllä se oli heppoinen tilaisuus. :)
Anyway - JOILLEKIN sillä on elitistinen kaiku. Ainakin silloin tuo asenne paistaa, kun puhutaan kulttuurimäärärahoista.
tuo sinun nautintoluettelosi.
Sellasesta minäkin pidän ja kutsun ukkoani ystäväkseni. Istumme keinussa ja kahvia nautiskelemme aina välillä.
Onhan sitä joskus kyläänkin mentävä, kun kutsutaan, vaikka kaikkein mieluiten minä vain keinuttelisin.
Edessä on kiertoajelu Suomessa ja silloin joitakin taidenäyttelyitä tulee katsottua ja kukaties matkan varrella joku teatterikin.
Näin se kesä syksyyn vierähtää pikemmin kuin tässä arvaakaan.
pienemmälle joukolle tuo sana enää kolahtaa.
Kulttuuri on hinnakas sana monessa tapauksessa,ja kumminkin elämme kulttuurin keskellä, sitä tuulee milloin minkinlaisena esille.
Sanotaan esimerkkinä harrastaja/kesäteatterin esitykset,joita ainakin täällä maaseudulla ruukkaa olla, ja mitä hersyvämpiä esityksiä.
Ei ole määrärahoista, apurahoista tietoakaan, mutta innolla esitykset saadaan aikaan ja katsojia riittää.
Kulttuuriksi kai ei sitten joku "elittinen" tälläistä esitystä katso, mutta minusta se on sitä aidointa ja iloisinta luomista ja voisin sanoa myös tasokasta(mitä se nyt sitte tarkoittaakin)sillä jokainen esittäjä laittaa sielunsa peliin.
Minä vierastan sanaa kulttuuri , sillä se luokitellaan pieneen ryhmään(näyttelyt,konserttit ym ) ja kumminkin elämme kulttuurin ympäröimänä.
Kaikki elämä kuvastaa kultuuria, on ruokakulttuuri, sisustuskulttuuria, rakennuskulttuuria, jopa tanssikulttuuria, muutaman sanoakseni.
Silti sanana "kulttuuri" kehystetään vain elittiseksi.
Unohdetaan nuo sanat ja nautitaan kaikesta ympärillä olevasta, käydään halujen mukaan ,tietysti joskus hinnat estävät kaikissa tilaisuuksissa käynnit, mutta nautitaan kesän kulttuuri annit, joskus niitä saa ilmaiseksikin.
Kauheinta oli poislähtö, liikenne tukossa! Se valtaisa yleisömäärä autoissaan! Käynnistäni on kyllä aikaa jo muutama vuosi, olin Karita Mattilan konsertissa. Mutta vieläkin muistan, että ajaessamme toivoin vain, että jotenkin selviäisimme sieltä! Ja Luojan kiitos näin tapahtuikin. :)
Ja kun ajattelee jääkiekkoilijoiden ja Formula-kuljettajien tuloja, niin mikähän se on 'eliittiä'?
Peppu puutuneena penkissä istuen syyttävät monia pelejä, joita itse pelataan, elitistisiksi!!!
:D
Ne kaikki kauniit ja kannatettavat asiat, jotka luettelit, kuuluvat ilman muuta ihmisen kesäelämään. Ja mikäs siinä, ihan OK, jos se riittää.
Kuitenkin niiden oheen voisi sisällyttää asioita, joita Suomen kesätapahtumat tarjoavat. Ne tuovat meidän metsäsuomalaisten ulottuville tervetulletta yhteisöllisyyttä ja yhteistä toimintaa, johon meidän pitäisi opettaa lapsenlapsiammekin niin kauan kuin he vielä ovat vastaanottavia uusille virikkeille.
Siis kaikki vaan mukaan kesäteattreihin, yhteislaulutilaisuuksiin, konsertteihin, runoiltoihin, kukin mieltymyksiensä ja taipumustensa mukaan.
Lisäksi on tarjolla näyttelyitä, työnäytöksiä, lasten "työpajoja" ym.
Hauskaa ja antoisaa kesää kaikille!
parhaimmillaan.
Jo toisen kerran ihastuin samaan tekstiin.
oman kulttuurin puolesta katselen kotini lähei-
syydessä.Asun paikkakunnalla jossa elää n.30;stä
maasta tulleita kansalaisia.Kaikki hoitavat omaa
kulttuuriaan niin elintavoissa kuin vaatetukses-
sakin.Usein tuntuu,että tätä sanaa käytetään
törkeästi väärin,tai sitten olen itse käsittä-
nyt sen erilailla.
enää ole muita ollenkaan,,, he ovat jyrkkiä ja suvaitsemattomia. Mutta täällä pelätään että ollaan rasisteja. Silloin he valtaavat kaiken, ovat yksimielisiä keskenään. Hyvästi suomalaiset,,,
"He ovat jyrkkiä ja suvaitsemattomia"...hm.
En toki pidä siitä, että sosiaalilällärit suomalaiset keksivät estää koulun joulujuhlat, possun muotoiset betoniporsaat ja syyttävät meitä rasisteiksi joka käänteessä. Yhtä hyvin maahanmuuttajien joukossa on rasisteja. Miten muuten selittyisivät Helsingin etnisten ryhmien väliset tappelut ja mellakat, joita tänä kesänä varmasti taas tulee?
Sosiaalihömpät tekevät hallaa kaikille, kun höpäjävät rasismista ilman minkäänlaista ajatusta. Heidän oma asenteensa on vähintääkin erikoinen.
Tulos saattaa olla esim. se, kun Hesarissa somalimies piti suomalaisia rasisteina, koska hän ei saanut ilmaisia kuntosalikortteja. Jollei hänelle olisi opetettu, että hän nauttii Suomessa ilmaista ylöspitoa kaikessa, niin ei hän olisi keksinyt sellaista väittää. - Tai sitten hän oli tosihölmö ja poikkeus maahanmuuttajien joukossa.
Suomessa on ollut muslimeita 1850-luvulta lähtien, tarkoitan tataareja. Ei kukaan pidä heitä minään muuna kuin suomalaisina. Tietysti he itsekin pitävät itseään suomalaisina, joilla on vain oma erilainen uskonto, ihan samalla tavalla kuin juutalaiset. (Molemmat ryhmät ovat yleensä hyvin koulutetuja ja menestyvää väkeä.)
Sopeutuminen uuteen kulttuuriin kestää useimmiten yhden sukupolven. Maahanmuuttajauslimit ovat siinä mielessä hankalassa asemassa, että naiset erottuvat niin paljon enemmän muista kansalaisista. Usein heidän kieliopteuksensa jää heitteille. Kuitenkin naiset ovat niitä, jotka alkuperäisestä sukupolvesta sopeutuvat paljon helpommin kuin miehet. Minulla oli somalinaapuri. Erityisesti rouva oli kovin seurallinen ja iloinen ja jutteli kaikkien kanssa.
parkkipaikkojen välillä on kävelytunneli. Jos on mahdollista, niin auto kannattaa parkeerata Messukeskuksen parkkipaikalle.
En tiedä, miten nykyisin on, onko Messukeskuksen parkkipaikka suljettu, mutta ainakin itse olen onnistunut joskus toimimaan edellä kerrotulla tavalla. Ainakin ennen Messukeskuksen parkkipaikka oli vapaasti käytössä, jos ei ollut messuja tai muita tilaisuuksia.
Ben Z:n vaimo, ei hän ole huntuja käytellyt eikä yrittänyt omaa erilaisuuttaan korostaa.
Suomeen on tullut myös rikkaruohoja idästä, kasvi, jolla on vahva maanalainen varsi. Se nostaa joka kohdassa lehtensä esiin, ja se valtaa kaikki parhaat puutarhamaat. Se on kuin yksi kasvi, koska se täyttää maan alla koko mullan. En haluaisi käyttää myrkkyjä, niillä sitä voisi pitää aisoissa, mutta kun kaivo sijaitsee mökin alareunasta noin 10 m. rannasta , sen keskikohdalla, en halua käyttää myrkkyjä.
Mutta fakta on, että kohta muita kasveja ei olekaan.
Lähden taas huomenna mökille varhain aamulla.
Suren poonejanikin, se valtaa väkisin ja heikentää ne.
aivan rakastan sitä.
Tuo loppukin "ymmärrän kaiken" ~
sijaitsee lähellä, moottoritietä, sivutietä (asvaltoitua) 9 km ja vain 200 m hiekkatietä ylös mäelle, niin ollaan meidän parkkipaikallamme.
*Sorry nöyrimmästi, tää olisi pitänyt jonnekin muualle laittaa. Pitkiin ketjuihin en lähde.*
...kasveja jopa eteläiseltä Venäjältä. Tsaarin vallan aikana rautatieliikenne oli vilkasta, ja junien lastien mukana tuli radanvarsiin paljon uusia kasveja. (Esimerkiksi vaikka lupiini. Se kasvaa usein radan varressa villinä. Se on pioneerikasvi, joka elää ratavallin sorassa. Maantien varsiin Suomessa sitä kylvettiin aikoinaan [70-80-luvuilla?], mutta kylväminen on lopetettu, koska lupiini on liian elinvoimainen kasvi.)
Mikä rikkakasvi sinulla on mielessäsi? Ei kai vain rönsyleinikki? Se on pahin mahdollinen, eikä siitä pääse eroon millään muulla tavalla kuin tukahduttamalla. Pannaan runsaasti sanomalehtiä rönsyleinikin valtaamalle alueelle ja heitellään multaa sanomalehtien päälle. Multaan voi kylvää esimerkiksi ruohoa tai tai apilaa tai jättää kylvämättä, tai keksiä jokin mahdollisimman aggressiivinen kasvi, joka ei ole haitallinen. Jos hyvin käy, niin rönsyleinikki tukahtuu kuoliaaksi.
Say no to racism!
Asun paikkakunnalla, jossa tämä viikko on valjastettu paikkakunnan esille tuomiseen ja kaikenlaisen toiminnan tarjoamiseen kuntalaisille ja kesävieraille (mökkiläisile), joita täällä on paljon.
Viikko alkoi oikeastaan jo perjantaina laivastovierailulla ja jatkuu ensi sunnuntaihin pitäjäseuran pääjuhlaan.
Itsekin olen ohjelmansuorittajana: huomenna soitan mukana yhtyeessä ja parissa tilaisuudessa esitän muun porukan kanssa runoja.
Minä se olen sellainen flikka, että tykkään tällaisesta toiminnasta!
Kansanjuhlat on kivoja. Niitähän nämä paikkakuntien omat kesäjuhlat ovat. Lapsuudesta muistan maamiesseuran kesäjuhlat, joissa oli hyvin monipuolista ohjelmaa. Kilpailuja, arpoja, lausuntaa, musiikkia, näytelmiä ym. ym. ja illalla lopuksi tanssia.
Naiset olivat leiponeet ja tehneet voileipiä valtavat määrät myyntiin. Pihalla oli valkoisilla pöytäliinoilla peitetyt pitkät pöydät täynnä herkkuja. Voi kun niistä voileivistä tuli ihana tuoksu ja vesi tuli kielelle. Juhliin tulivat kaikki, jotka kynnelle kykenivät.
Kiitokset aktiivisille, toimeliaille ihmisille, jotka antavat lahjansa ja taitonsa muiden iloksi katsottavaksi ja kuultavaksi Suomen suvessa.
Hienoa, että vanhat perinteet ovat tulleet uudistuneena esiin. Sitähän nämä kesätapahtumat ovat.