Alkaa hämärtää. Järvenpinta on tyyntynyt. Viereisten koivujen lehdet ovat melkein liikkumattomat. Istun tuolissa, katselen järvelle ja kuuntelen.
Sitten tulee ensimmäinen sadepisara, toinen… . Siirrän tuolini kuistille katon alle ja istuudun. Hyttysten ininä voimistuu ja ne aikovat tehdä hämärässä joukkohyökkäyksen kimppuuni. Hätistelen.
Sitten kuuluu lähestyvän ukkosen ensimmäinen kaukainen kumina. -Taas se alkaa, ajattelen. Viime yönä saatiin tuskin nukuttua.
Järveltä tulee ensimmäinen lämmin tuulenpuuska. Puiden lehdet kahisevat.
Sadepisarat alkavat rummuttaa kuistin kattoa rytmikkäästi. Tuuli voimistuu ja heittää pöytäliinan liepeen pöydälle. On jo melkein pimeää.
Otan tyhjän lasini ja menen tupaan. Sammutan öljylampun. Uninen vaimoni kääntyy katsomaan ja nukahtaa sitten uudelleen.
-Aamulla kalaan, ajattelen. Nukahdan.
(jatkuu myöhemmin…!)
Sitten tulee ensimmäinen sadepisara, toinen… . Siirrän tuolini kuistille katon alle ja istuudun. Hyttysten ininä voimistuu ja ne aikovat tehdä hämärässä joukkohyökkäyksen kimppuuni. Hätistelen.
Sitten kuuluu lähestyvän ukkosen ensimmäinen kaukainen kumina. -Taas se alkaa, ajattelen. Viime yönä saatiin tuskin nukuttua.
Järveltä tulee ensimmäinen lämmin tuulenpuuska. Puiden lehdet kahisevat.
Sadepisarat alkavat rummuttaa kuistin kattoa rytmikkäästi. Tuuli voimistuu ja heittää pöytäliinan liepeen pöydälle. On jo melkein pimeää.
Otan tyhjän lasini ja menen tupaan. Sammutan öljylampun. Uninen vaimoni kääntyy katsomaan ja nukahtaa sitten uudelleen.
-Aamulla kalaan, ajattelen. Nukahdan.
(jatkuu myöhemmin…!)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Makaan vuoteella ja tuijotan kattoon. Yksin. Huomaan mieheni kuistilla, huudanko. En.
Oli jäänyt ovi auki, hän kyllä kuulisi, mutta en voi. Hyttyset kertyvät parvina sisälle. Löytävät minut. Laittaisi edes oven kiinni. Huudanko nyt. En.
Peiton alla on liian tunkkaista. pidättelen hengitystä. Öljylamppu piti puhdistaa jo edellisena kesänä, mutta hän unohti senkin. niinkuin minutkin. Huudanko jo. En.
Terassin laudat kolisevat. Siirtelee näköjään puista tuolia pitkin kuistia. Tahalleenko valvottaa. Tapan kaksi itikkaa. Hymyilen kelmeästi.
Jo on yömyöhä, vihdoinkin nukahdan. unen rauhaan pakenen itikoita, ötököitä ja petrolin katkua, vihdoinkin.... kun levollisena painan silmani kiinni, parahtaa vanhan mökkivuoteemme rimat. Hän tuli nukkumaan.
Käännän jälleen virkeänä kylkeä. Näytänpä mieltä. Nyt tuijotan seinää, tapan taas yhden itikan ja kuuntelen syvältä tulevaa kuorsausta viereltäni.
Aloittavan kirjoittajan kunniaksi täytyy vielä todeta, että äskeinen vastine, ei ollut aloittaneen lupaama jatko. ....
.... vaan voipi tällekin tulla jatkoa, kunhan tulee siitä kalareissusta miniä.... odottelen....
-osa 2 on jo ilmestynyt. Kerro reaktiosi!
Huima käänne, osassa II.
Jatkoa annettu jatkolle.