Moi,
meille tulee ens viikon torstaina oranssi kleinin pentu
meille tulee ens viikon torstaina oranssi kleinin pentu
Pari kysymystä KLEINSPITZEISTÄ
guba
8774
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on myös oranssi kleini; nyt puolitoista vuotias. Käytämme pehmeänahkaista, hyvälaatuista pantaa. Ihan pikkupentuna panta oli lyhyempi ja kun koira kasvoi niin siirryimme hieman pitempään. Voi viedä ulos heti eka päivästä lähtien - varsinkin näin kesällä, kun ei ole pakkasia. Kovalla pakkasilla ihan pikkupennut voivat palella, koska niillä on vielä se pentukarva. Pennun koulutus alkaa samantien, kun pentu tulee taloon. Ihan pieniä hetkiä (minuutteja) kerrallaan ja vähitellen. Onnittelut vielä hyvästä rotuvalinnasta! :-) Ihanampaa rotua saa hakea. Suloisia karvaturreja.
HUOM! koulutus ja opettaminen on kaksi eri asiaa!
talon tavoille voi alkaa opettamaan heti, esim. ruokaa ei oteta pöydältä (jos sinne pikku kleini pääsee ;-)), ei saa hyppiä ym.
kouluttaminen, istu, paikka,seuraa... ym. vähän vanhempana. itse aloitin kleinin kouluttamisen noin 6kk ikäisenä ja hyvin on oppinut. pennun kuuluu saada olla pentu, eikä pienen pennun keskittymiskyky riitä kouluttamiseen.
onnea uudesta pennusta, kleinit on kyllä ihania
nimim:kleini 3v11kk
Itselläni myös kleini.
Suosittelisin pehmeää kaulapantaa näin pentuajoiksi, jota saisi säädettyä. Kannattaa huomioida, että karva jää aika helposti väliin, eli mitkään ketjupannat ei ole todellakaan hyviä. Valjaatkaan eivät ole yhtään hullumpi vaihtoehto, se säästää koiran niskanikamia ja selkärankaa. Tosin Kleini nyt ei suuria vetovoimia omaa, mutta omani ainakin poukkoili pienenä mihin suuntaan sattui :P
Ja ehdottomasti tapakasvatus heti käyntiin. Ei purra (no pennut puree/ottaa sormet suuhun aina...), ei hypitä, ei sohvalle. Ja niin pois päin, tietenkin pitää päättää heti mitä se saa tehdä ja mitä ei. Omani on ainakin oikea jästipää ja itsepäisyyden huippu. Eli olisin ollut ihan hukassa senkin kanssa jos sitä ei olisi laitettu heti pyhään kuriin :D Leikkiminen ja kehuminen on parempi keino opettaa kuin rankaista ja sättiä.
Ei muuta kuin iloisia hetkiä uuden pennun kanssa!
kiitos vinkeistä! Mutta ajan myötä on tullut pari pulmaa... Pikku kleinini ei oikeen suostu syömään yksin, se tarvitsee aina jonkun ihmisen viereen kun se syö. Onko tämä tavallista?
Minun kleinillani (pian 5v) on aika omaperäisiä tapoja. Ehkä olen aikojen kuluessa itse opettanut saamaan mitä haluaa ;))
Se ei suostu enää syömään kupistaan lainkaan. Haukkua paukuttaa jos niin on. Ne ruuat pitää kaataa lattialle, siis siinä on muovitabletti hänelle. Vettä se juo kupin takareunasta kuononpää reunalla kuin mikki hiirellä :=))Onkohan joskus saanut vettä henkeensä..??
Niin, ei minunkaan koirani yksin syö. Silloin tulee kun olen keittiössä syömäpuuhissa, siis joka kerta olipa ruoka-aika tai ei. Yleensäkin nirsonsorttinen, ei koskaan hotki niinkuin jotkut koirat. Luulen että luonneominaisuuksia nämä. Leikkisä ja villi ihan haitaksi asti kun vieraita/tuttuja tulee. Pienistä lapsista ihan tohkeissaan.
Ainoa pikku harmi viime aikoina...epilepsiantyyliset kohtaukset, lääkitys on.
ps. oletko katsonut pienpystykorvien nettisivuja?
Ihania kuvia :)
No, omankin kleinin kanssa syöminen on kyllä hupaisaa puhaa. Koiralleni täytyy heittää palloa tms. leikkiä, että se innostuu syömään :D Tai toinen mikä auttaa, niin armoton lirkuttelu ja kehuminen... Ihan kuin se imisi voimansa niistä ja sitten alkaa ruokakin maistua. Sitten taas lirkutellaan lisää ja syödään taas :P Nappulat se pudottelee myös joskus kupin ympärille ja syö ne siitä.
Unohdin tuossa äskeisessä mainita, että koirani on saanut yhden epilepsian kaltaisen kohtauksen. Aikaa siitä taitaa olla vuosi vai kaksi. Kohtaus pelästytti kyllä pahemman kerran. Koira romahti kyljelleen ja sätki kuin viimeistä päivää ja vikisi. Luulin jo, että käärme puri tms. kun olimme pihalla tapahtumahetkellä. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja hän käsi vain ottaa rauhallisesti. Ja niinhän se menikin ohi silittäessä rauhallisesti ja sylissä pitäessä. Koirani hakeutui ihmisen luo ja turvaan kohtauksen aikana. Muutenkin koira oli ollut hieman outo aamupäivästä tuona päivänä. Kohtauksia ei ole enää tullut, muuten olisi ollut ehkä syytä aloittaa lääkitys. Tosin en tiedä mitä sen yksin kotona ollessa on voinut tapahtua, mutta meidän aikana kohtauksiai ei ole tullut enää. Eläinlääkärikin sanoi, että jokaiselle koiralle saattaa tulla kohtaus kerran elämässään, eikä se enää toistu. Mutta herättihän se ajattelemaan ja pelkäämään, jos olisi joku vakavampi sairaus. No, onneksi kaikki näyttää menevän hyvin :) Pitää muistaa koputtaa puuta vielä :P
Luoksetuloa aloin opettelemaan oman koirani kanssa heti, kun se tuli kotiimme. 'Pennusta kunnon koiraksi'-kirjasta on ollut suuri apu, vaikka olemme opetelleet vain osan laajasta valikoimasta. Klaini on hyvin älykäs ja ajattelevainen koira, jota ei ole syytä alistaa. Omat spitzini eivät ole pentunakaan tuhonneet tavaroita, kun niillä on ollut muuta leikkimistä. P.S.Kun koirani oli isompi, halusin sen makoilevan sohvalla, jossa sitä voi rapsutella.