Sinua rakastin enemmän kuin mitään muuta maan päällä
Joka yö sinusta haaveilin, joka päivä sinusta unelmoin
Muistelin aikoja, hyviä, menneitä,
surun toi sydämeeni ajatus siitä, ettet ole onnellinen,
sillä tiedäthän, sulle ikuisen onnen lahjoittaa tahtoisin,
sulle kaikkeni mä antaisin.
Sitten eräänä yönä susta unen näin, se oli harvinaisen kaunis uni,
sua hyvänä siinä pidin, sylissäni, silitin kauniita tummia hiuksiasi,
hyväilin poskeasi. Tuo uni mieleeni jäi, pysyvästi muistoihini.
Suruissani olen, kun päättyi se niin varhain,
kuitenkin muistan sen, aina, sydämessäni.
Rakkaus, tuo viaton nuoruuden rakkaus, on aikaa ihaninta, mutta
liian usein se särkyy murheeseen ja petokseen.
Ikinä en itse saattaisi rakkaintani pettää, ikinä en rakkaintani loukata saattaisi
Mutta tahtoisin hänet sylissäni ikuisuuden pitää ja
lupauksen uskollisuudesta ja rakkaudesta…
______________________
Riittäisi mulle, kun saisin mä syliini sulkea tuon tytön, tytön joka kaikkeni olisi mun, ja kaikkensa olisin hänen. Kaunis, kuin auringonlasku, tuo tyttö olisi, jonka syliini sulkisin.
Riittäisi mulle, kun laskea mä saisin hänen päänsä rinnalleni, auringon viimeisen kajon kiiltäessä hänen tummilla hiuksillaan ja lämpimän tuulenvireen kiitäessä ohi, lämmittäen kasvojamme ennen auringon lopullista laskua taivaanrannan taakse.
Riittäisi mulle, kun sylissäni saisin hänet pitää, pitää ikuisuuden ja milloinkaan en häntä päästäisi hänen haluamattaan, milloinkaan en mitään tekisi, mitä halua hän ei.
Riittäisi mulle, kun vastakaikua rakkaudelleni saisin ja syliini sulkea, mutta pelkään, että illan tummetessa päästää hän irti sylistäni mun...
_________________________
Kauniin kesäyön saapuessa, auringon kehtoonsa kajotessa, tapasin rakkauteni
Tyttö kiilsi kuin kirkas järvivesi kiiltää, tuhansien helmien lailla, auringon säteiden siihen osuessa
En uskonut näkyä todeksi, luulin häntä uneksi. Kun tyttö saapui luokseni ja tarttui käteeni, tajusin, en voisi mitään muuta enää rakastaa kuin häntä. Siks tartuin käteensä hänen ja matkaansa hänen lähden.
____________________________
Kaunis on vartalosi, kauniit ovat kasvosi. Kosketuksestasi lämpenen, katseestasi hiljenen. En voi väistää tulista kosketustasi, en voi väistää katsettasikaan, tuota jumalaista katsetta, jolla voisi sulattaa jäävuoriakin. Aina katseesi kohdatessa hiljenen ja ajattelen, mitä olisikaan voinut tulla meistä. Toki onnen sulle suon, siitä ei epäilystäkään, silti toivon, ettet koskaan unohtaisi aikoja menneitä, joista ei jäljellä ole enää häivähdystäkään...
(KOMMENTIT SALLITTUJA, MUTTEI MITÄÄN IVALLISTA, KIITOS!)
Joka yö sinusta haaveilin, joka päivä sinusta unelmoin
Muistelin aikoja, hyviä, menneitä,
surun toi sydämeeni ajatus siitä, ettet ole onnellinen,
sillä tiedäthän, sulle ikuisen onnen lahjoittaa tahtoisin,
sulle kaikkeni mä antaisin.
Sitten eräänä yönä susta unen näin, se oli harvinaisen kaunis uni,
sua hyvänä siinä pidin, sylissäni, silitin kauniita tummia hiuksiasi,
hyväilin poskeasi. Tuo uni mieleeni jäi, pysyvästi muistoihini.
Suruissani olen, kun päättyi se niin varhain,
kuitenkin muistan sen, aina, sydämessäni.
Rakkaus, tuo viaton nuoruuden rakkaus, on aikaa ihaninta, mutta
liian usein se särkyy murheeseen ja petokseen.
Ikinä en itse saattaisi rakkaintani pettää, ikinä en rakkaintani loukata saattaisi
Mutta tahtoisin hänet sylissäni ikuisuuden pitää ja
lupauksen uskollisuudesta ja rakkaudesta…
______________________
Riittäisi mulle, kun saisin mä syliini sulkea tuon tytön, tytön joka kaikkeni olisi mun, ja kaikkensa olisin hänen. Kaunis, kuin auringonlasku, tuo tyttö olisi, jonka syliini sulkisin.
Riittäisi mulle, kun laskea mä saisin hänen päänsä rinnalleni, auringon viimeisen kajon kiiltäessä hänen tummilla hiuksillaan ja lämpimän tuulenvireen kiitäessä ohi, lämmittäen kasvojamme ennen auringon lopullista laskua taivaanrannan taakse.
Riittäisi mulle, kun sylissäni saisin hänet pitää, pitää ikuisuuden ja milloinkaan en häntä päästäisi hänen haluamattaan, milloinkaan en mitään tekisi, mitä halua hän ei.
Riittäisi mulle, kun vastakaikua rakkaudelleni saisin ja syliini sulkea, mutta pelkään, että illan tummetessa päästää hän irti sylistäni mun...
_________________________
Kauniin kesäyön saapuessa, auringon kehtoonsa kajotessa, tapasin rakkauteni
Tyttö kiilsi kuin kirkas järvivesi kiiltää, tuhansien helmien lailla, auringon säteiden siihen osuessa
En uskonut näkyä todeksi, luulin häntä uneksi. Kun tyttö saapui luokseni ja tarttui käteeni, tajusin, en voisi mitään muuta enää rakastaa kuin häntä. Siks tartuin käteensä hänen ja matkaansa hänen lähden.
____________________________
Kaunis on vartalosi, kauniit ovat kasvosi. Kosketuksestasi lämpenen, katseestasi hiljenen. En voi väistää tulista kosketustasi, en voi väistää katsettasikaan, tuota jumalaista katsetta, jolla voisi sulattaa jäävuoriakin. Aina katseesi kohdatessa hiljenen ja ajattelen, mitä olisikaan voinut tulla meistä. Toki onnen sulle suon, siitä ei epäilystäkään, silti toivon, ettet koskaan unohtaisi aikoja menneitä, joista ei jäljellä ole enää häivähdystäkään...
(KOMMENTIT SALLITTUJA, MUTTEI MITÄÄN IVALLISTA, KIITOS!)
Vastaukset 5
Vanhimmat
...runoni ovat surkeita, mutta koittakaa ymmärtää :P
JA sanoisin niitä ennemminkin "lausumiksi" :D
se oli kyllä runoksi aika pitkä, olisi mennyt novellinakin. Sulla on hieno tyyli kirjoittaa.
...ei kaikki ollut samaa runoa, vaan aina kun tuli sellainen pitkä viiva, niin sen jälkeen alkoi uusi.
Mutta kiitos sinulle! :)
voi mua pöhlöä! :))
Ne sopivat kyllä hyvin toisiinsa...
Kiva, ettei vaikuttanut sitten ihan huonoilta :D