Miten ihmeessä mä pärjään ilman kahta kissaamme, kun joudumme niistä allergian takia luopumaan. Itku on kyllä nytkin niin herkässä...Olen ihan aikuinen ihminen ja on jotenkin pöhlö olo, ku kissojen takia täällä itkeskelen...
Kissoista luopuminen
Santtu
216942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 344 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sinulta on otettu siis allergiatestit? Ettei olisi jokin muu, joka enemmän allergisoi? Nyt sitäpaitsi saa sellaisetkin oireita näistä nyt pöllyävistä pölyistä, jotka normaalisti eivät oireile.
Jospa ei olisikaan pakko luopua...
Itse olen päättänyt, että kissat eivät lähde mihinkään jos vaikka allergisoituisin.Siivoan vaikka enemmän.
Ja saahana aikuinen itkeä, lemmikkihän on rakas perheenjäsen-ainakin useimmille.
Ei siinä ole mitään pöhlöä jos itkettää, kissa on perheenjäsen siinä missä muutkin... Mä ainakin voin myöntää, että pillitin viikon, kun aikanaan piti kissasta luopua. Ei se ole helppoa, mutta aikanaan helpottaa kuitenkin. Suru sekin on, ei sitä kannata häpeillä, senkus itket vaan, jos siltä tuntuu...
Niin ei kait siinä mitään pöhlöä ole jos itkettää, mutta ei taida sellaset ihmiset ymmärtää oikeesti tätä suruu, joilla ei ole kissaa. Itseasiassa miehelläni on tämä allergia...On kestänyt oireet jo toista vuotta ja eivät nyt alkaneet tekemään allergiatestejä näin siitepölyaikaan...Mieheni vain meinasi, että ei kestä enään, koska oirehtii nenän tukkoisuudella ja tosi pahalla ihottumalla. Ymmärrän kyllä...Ollaan yritetty siivota ahkerasti ja jopa pestä kissoja kun joku sitä neuvoi, mutta tuo kissan peseminen alkoi jo olemaan hengenvaarallista hommaa ;) you know. Kiitos teille myötätunnosta!
niin itse ainakin koittaisin saada kisut jonnekkin tutulle ihmiselle tai lähistölle perheeseen jossa voisi niitä käydä välillä tervehtimässä. tuntuu kamalalta ajatellakaan sellaista tilannetta, mutta jos ei muita vaihtoehtoja olisi! ei tunteellisuudessa mitään pahaa ole... mulle henkilökohtaisesti on rankkaa viedä meidän jätkät edes hoitoon jonnekin reissun ajaksi... (muualle kyllä tulevat mukana paitsi appiukon luo) pillitän menomatkan ja soittelen jatkuvasti (jos ovat äidillä :) hoitolaan ei kehtaa soitella niin usein...). ne on mun vauvoja :) saapa nähdä sitten jos ihmisvauvoja saadaan että miten käy.... vähän eksyi asiasta, mutta joka tapauksessa tsemppiä!
Niin...Kauhulla odotan sitä hetkeä ku poikia pitää lähtee viemään pois.Puolitutulle ne menee...tai eivät vielä ihan lopullisesti ole päättäneet, ottavatko vai ei...Mut hyvä koti olisi tiedossa siellä.
Eikö nyt ihmisen terveys ole sentään tärkämpi kuin pari kattia???
Mitä siellä hyökit? Kissoistahan tässä ollaan luopumassakin, mutta ikävä kyllä ihmisillä tuppaa oleen myös tunteet näissä asioissa mukana...
Mitä jos luovutte kissoista turhaan, että jokin muu aiheuttaa tuon allergian. Työkaveri kertoi että heiltä aikoinaan laitettiin uusiin koteihin lemmikit, koska lääkäri epäili oireiden johtuvan niistä.
Oireet eivät loppuneet silti, syy olikin ruoka-aine allergia ja homealtistus.
Multa otettiin viime kesänä jonkilainen allergiatesti, siitepölyaikaan.
Jos sinulla on jonkin sortin allergia niin voit olla varma että kissoistakin joudut luopumaan. Niin mikä ettei samantien.
taas! käypä taas tarkistamassa lääkitys :)
Mulla on lääke ja siitepölyallergia ja taloudessa kaksi kissaa! Kissat eivät anna mitään oireita, vasta kesällä, ilman lääkkeitä alkaa niiskutus ym.Lääkkeitä ei määrätäkkään kuin silmälläpitäen lääkeallergia.
Meiltä ei kissat itseni takia lähtisi-ennemmin vaikka vetäisin lääkkeitä ja astamapiippua:/
Onkos itselläsi allergia? Itselläni on ruoka-aine allergioita ja olen myös allerginen kissoille. Kissoja minulla on neljä enkä ikimaailmassa aio luopua niistä vaikka henki menisi. Eihän sitä voi omaa lastakaan palauttaa mihinkään jos ei kelpaa. Minulle kissat ovat perheenjäseniä ja allergian kanssa oppii kyllä elämään. Kissa allergia on ollut minulla lähestulkoon 20 vuotta ja hyvin tässä pystyy elämään nuhan kanssa. Välillä nenä vuotaa enemmän ja toisinaan taas vähemmän.
Ei ihmisen terveys aina ole etusijalla, jos rakkaasta lemmikistä luopuminen on toisessa vaakakupissa. Monet kissanomistajat sinnittelevät lääkkeiden ja astmapiipun kanssa ja pitävät kissansa samassa taloudessa. Näin se vaan on.
Maailma on täyttymässä näistä tunteettomista ihmisistä ja sitä mukaa myös eläimien kohtelu raaistuu. Ei lemmikkiä voi normaali ihminen noin vain pyyhkäistä pois mielestään, kun on sen kanssa vuosia elänyt ja sen tavat tuntee. Sittenkin kun surut on surtu pois ovat muistot yhteisistä hetkistä tallella.
Täysin älyvapaata verrata katteja lapsiin... Kyllä pitää olla todella vinoutunut ihminen jos tuollaista tekee.
Ja mitä allergiaan tulee niin kaikenlainen pölyallergia kyllä pahenee kateista se on varma... mutta itseppähän kärsitte, en kyllä voi kenellekkään suositella.
sinun suosituksia varmasti ole odottanutkaan! minä en vertaa katteja lapsiin. katit on arvoasteikolla paljon korkeammalla! :D
täytyy olla kovin vinoutunut ihminen, kun ei kissoista pidä ja viettää aikansa kuitenkin kissapalstalla. :o
kissoihin pitää vaan suhtautua realistisesti. Ne ovat lemmikkieläimiä (ihan mukavia sellaisia) ja sellaisina saavat myös pysyä.
Muunlainen suhtautuminen alkaa olla sairasta.
juttu, kun joku tietää!
Suru pitää surra silloin kun on sen aika, eikä siinä ole mitään hävettävää päin vastoin sehän kuuluu asiaan.
Tiedän itse, että jos joutuisin omastani luopumaan niin poraa vollottasin varmaan kans viikoin kaksi.
Kissani on jo aikas vanha, että ei yhtään tiedä koska sen aika tulee, vaikka on vielä ollut terveenä ja kaikki ihan kunnossa.
15 vuotta on jo aikas kova ikä, vaikka kissat ovatkin kovin pitkä-ikäisiä yleensä.
Jännä seurata tätä keskusteluu...Vaikee pitää kissoja, ku mieheni iho on tosi pahana. On sinnitellyt jo vuoden...ylikin ja nyt ei enään jaksa. Allergialääkeitä syö ja nokkasumute on käytössä, mut ei auta. Täytyy se johonkin raja vetää...Allergiaoireita on tieten sitten erilaisia, että toiset voivat elää oireittensa kanssa, hyvä niin jos voi.
Kissoista luopuminen on usein ikäviä muistoja mieleen jättävä valintatilamme ja kokemus, jota ei soisi tapahtuvan kenellekään todelliselle kissaihmiselle. Näin vaan tapahtuu ja tulee vastedeskin tapahtumaan monissa perheissä missä on monia ihmisiä, jotka eivät voi enää elää yhdessä lemmikkieläimen kanssa. Kun jonkun perheenjäsenen allergia puhkeaa ja hänen oireensa vaikeutuva ja käyvät lääkityksestä huolimatta sietämättömiksi, ei enää ole paljon vaihtoehtoja käytettävissä. Rakkaasta korvaamattomaksi koetusta karvaisesta perheenjäsenestä on pakko luopua, jotta henkilön oma ja perheen hekinen terveys pysyisi edes jonkin moisissa kantimissa. Elämässä tapahtuu peruuttamaton muutos, eikä vanhaan ihanaan yhteiseloon nelijalkaisen perheenjäsenen kanssa ole paluuta. Kerrassaan karmea kohtalo vannoutuneelle kissaihmiselle. - Eihän sellainen voi olla koskaan reilua. - Sen ymmärtää täysin vain saman kohtalon kokenut.
Tottumus on toinen luonto, kuten sanotaan, eikä vanhoista tottumuksista heti pääse eroon. Ne pitävät yllä syvää kaipuuta siihen minkä on menettänyt. Kotiin tullessa ei ole kukaan naukaisemassa ja rientämässä ovelle vastaan tulijaa. Kaapeista löytyy vielä vanhoja lemmikien leluja ja valokuvat muistuttavat onnellisista yhdessä eletyistä päivistä. Pakastimessa ja jääkaapissa on enemmän tilaa, kun eläimen ruokaa siellä ei enää ole tutussa nyt tyhjässä paikassa. Liha-annoksia ei tarvitse ottaa sulamaan eikä pilkkoa ruokakuppiin. Jääkaapin oven avaaminen ei aikaansaa tuttuja naukaisuja tai vähäisintäkään liikahdusta huoneistossa. On aivan liian hiljaista, jotenkin epätodellista.
Kukaan ei ole tunkemassa syliin, kun illan hiljaisina hetkinä kirjoittelet tietokoneellasi. Poissa on myös painon tunne peitteen jälkopäässä, kun heräät yöllä ja käännät kylkeäsi. Vain unen häivähdyksen verran leikit lemmikkisi kanssa, kunnes aamun valjetessa olet jälleen yksin. Ehkä saat lohtua tapaamalla vielä eläinystävääsi tämän uudessa kodissa ja rauhoitat kolkuttavaa omaatuntoasi vakuuttamalla itsellesi lemmikin olevan hyvässä hoidossa. Jätät mielessäsi lopulliset jäähyväiset tuolle rakkaalle, mutta kuitenkin haaveilet jossain sisimmässäsi mahdollisuudesta pitää hänet lähelläsi.
Ajatus luopumisen tuskasta sai sinut miettimään näitä elämän vääjäämättömyyksiä ja vääryyksiä omasta näkökulmastasi. Yhteiselo perheenä on kuitenkin usein täynnä kompromisseja, eikä mikään asia ei ole itsestään selvyys, kun sitä peilaa tapahtumien mahdollisuuksilla: ..mitä jos?... Voitko vain tyynesti hyväksyä ne elämäsi tapahtumat, joita et voi muuttaa…...jos näin käy?.. Sen näkee vain silloin kun sen joutuu kokemaan. Vaikka tänään asiat olisivatkin kuinka hyvin tai huonosti, voi huominen muuttaa tilanteen aivan toiseksi. Eteenpäin elävän mieli..!