60-vuotias kauhajokelaismies surmasi 84-vuotiaan äitinsä julmasti kirveellä ja keittiöveitsellä tämän rivitaloasunnossa Kauhajoella 1,5 kuukautta sitten.
Kaikin puolin nuhteettomaksi tiedetyllä miehellä tuli mitta täyteen, kun mies olisi vihdoin tahtonut tietää isänsä nimen, mutta vanha äiti ei sitä suostunut kertomaan. Syyttäjä vaatii kauhajokelaismiehelle elinkautista vankeusrangaistusta murhasta.
Maailman merillä seilannut rahtilaivan kokki oli muuttanut vaimonsa kanssa Kauhajoelle huolehtiakseen vanhasta äidistään. Äidin ja pojan välejä kuitenkin hiersi arvoitus, joka lopulta johti hirvittävään verityöhön: Poika oli tiedustellut äidiltä isänsä nimeä, muttei koskaan saanut vastausta.
- Hän ei kertonut, koska ei ilmeisesti itsekään tiennyt varmaa vastausta, mies pohti oikeudessa...
(hirmuteon yksityiskohdat luettavissa 26.6 IS:sta)
Että isän nimellä ei olisi merkitystä?
Kaikin puolin nuhteettomaksi tiedetyllä miehellä tuli mitta täyteen, kun mies olisi vihdoin tahtonut tietää isänsä nimen, mutta vanha äiti ei sitä suostunut kertomaan. Syyttäjä vaatii kauhajokelaismiehelle elinkautista vankeusrangaistusta murhasta.
Maailman merillä seilannut rahtilaivan kokki oli muuttanut vaimonsa kanssa Kauhajoelle huolehtiakseen vanhasta äidistään. Äidin ja pojan välejä kuitenkin hiersi arvoitus, joka lopulta johti hirvittävään verityöhön: Poika oli tiedustellut äidiltä isänsä nimeä, muttei koskaan saanut vastausta.
- Hän ei kertonut, koska ei ilmeisesti itsekään tiennyt varmaa vastausta, mies pohti oikeudessa...
(hirmuteon yksityiskohdat luettavissa 26.6 IS:sta)
Että isän nimellä ei olisi merkitystä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1194319
Muuten. Vaikka surmateko on järjetön, julma ja tuomittava, en ymmärrä ketään isyys/äitiystiedon pihtaajaa ja salaajaa. Joten kaikki vanhemmat, jotka ovat salanneet jälkikasvultaan oikeuden tietää juurensa kertokaa ne reilusti ja ajoissa. Olkoot isä/äiti sitten vaikka millainen "rikollinen" tai luuseri.
Uskon, että suurin osa ihmisistä haluaa tietää alkuperänsä ja vasta sen tiedon jälkeen voi saavuttaa eheyden ihmisenä. Jos mahdollista tieto tulisi kertoa siinä vaiheessa kun vanhempi on vielä elossa ja mahdollistaa myös tapaaminen.
Tytär alkoi hakemaan isäänsä , vihdoin osoite löytyi, kävin tuon tyttären kanssa ovikelloa soittamassa, ovi ei auennut.
Seuraavalla viikolla tytär sai kuulla isänsä kuolleen juuri sinä päivänä, 49 vuotiaana, kun kävimme oven takana. Useimmiten lapsi jossain vaiheessa haluaa tavata vanhempansa, kannattaa tehdä se ennenkuin on myöhäistä. Älkää salatko lapsilta koskaan mitään, lapsi kärsii, jos ei lapsena, sitten aikuisena.
on saanut alkunsa..Ihan vaan tiedoksi,jos on jäänyt historia lukematta,silloin oli sota.
Olet kai kuullut saksalaisten lapsista,tai raiskatuista naisista???
Ehkä tarina ei ole ihan näin traaginen,mut mahdollista kuitenkin.
Jos oli/on raiskattu sekin pitää kertoa tai se, että ei tuntenut. Pääasia että kertoo totuuden.
Moni sota-aikana siitetty ehti jopa tavata isänsä jos tämä oli elossa tai on tavoittanut muita sukulaisia. Ollut lehdissä ja tv:ssä juttuja.
No olihan vaimo raskaana..
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1194470
että tuollaisen tiedon, salaaminen antaisi oikeutuksen tappoon?
Kyllä varmasti tekijällä on pää mennyt sekaisin ja pahasti, ties mistä syystä. Ei tuollaista tekoa voi puolustella millään.
Monet joutuvat elämään, ja elävätkin ihan tyytyväisinä, tietämättä isänsä nimeä. Onkohan sillä tiedolla loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä, kun tämäkin tapaus oli kuitenkin jo kuusikymppinen.Mitä hän sillä tiedolla olisi tehnyt, noin konkreettisesti ajateltuna?
Ajatuksesi, että perustelisin kuolemantuottamuksen tai tapon millään verukkeella -on järjetön. Et taida olla ihan terve? Miten sinulle tuli edes mieleen pohtia uutista tuolta kantilta? Hui, pelottavaa!!!!
Se, tietääkö lapsi vanhempiensa nimet ja sukujuurensa, sillä on merkitystä.
Se oli ajatukseni, josta sinä olet erimieltä, joten se siitä.
Joka on käyttänyt luovutettuja sukusoluja hedelmöityshoidoissaan,(joko munasolua tai siittiöitä) kertoa lapselle biologinen taustansa?
Jos esim vieraan ihmisen siittiöitä on käytetty,ei isä olekkaan isä?Vaikuttaakos se sit jotenkin lapsen psyykkeeseen?
lapselle tietää, että isi on isi mutta äiti sai lääkäriltä vauvansiemenen?
..mitään perustelua tappoon...erittäin tuomittava teko. Älkää nyt lukeko viestiä kuin piru raamattua...mutta voi silti ymmärtää katkeruuden ja siitä kumpuavan vihan, jotka syntyivät vuosien aikana tiedon pimittämisestä...
elävätkin ihan tyytyväisinä, tietämättä isänsä nimeä.
Eihän sitä voi kaivata mitä ei voi tietää. Nainen tietoisesti pedannut lapselle isättömän"onnellisen" elämän..tyypillistä naisen ajattelua..
niin onko lapsen edun mukaista kertoa se lapselle?
Tai onko lapsen psyykkeelle hyväksi kertoa:"isäsi ja minä halusimme sinua kovasti,mutta kun olit syntynyt,isä huomasi ettei isyys ollutkaan häntä varten,ja halusi elämältään jotain muuta."??
Miten luulet lapseen vaikuttavan kertomus siitä et hän ei ollutkaan sitä mitä isä toivoi?
"hiuksenhalkomiseksi"...Voisi vetää yhteenvedon, että meistä jokainen ajattelee ja kokee eritavoin, myös sen kuka tai ketkä ovat vanhempamme. Ei ole yhtä oikeaa käytäntöä ja neuvoa miten pitää "ehdottomasti" menetellä, jos vaikka isä ei ole mukana lapsen elämässä.
Itse ajattelen ja koen, että minä haluan/haluaisin tiedon isästäni vaikka tausta olisi millainen hyvänsä. Kaikki eivät koe samoin.
Kuulin eräältä tutulta lääkäriltä tositapauksen, jossa nuori oli oireillut pahoin psyykkisesti ja joutunut hoitoon. Taustalla oli tietämättömyys omasta isästä tai varmuus kuka kahdesta vaihtoehdosta on isä. Äiti ei ollut varma kumpi isä on. Niinpä laittoivat isyystutkimukset vireille ja selvisi kumpi isä on. Isä oli se "huonompi" vaihtoehto kahdesta, sillä ehdokkaissa oli eroja. Siitä huolimatta tieto oli nuorelle tasapainon tuoja. Hän sai varmuuden - sen mitä kaipasi ja tarvitsi ja pystyi vasta sitten paranemaan ja jatkamaan elämää.
En nyt tatkoittanutkaan että aina olisi oikein olla kertomatta,mut ei aina ole väärin olla kertomattakaan..
Kukaan ei voi tietää syitä miksi esim ap viestissä ollut äiti ei ole asiaa kertonut,joten on turha yleistää ja tuon tapauksen varjolla perustella,et aina pitää kertoa.
..siis mitä arvoja nämä yh:t levittävät..että valhe on parempi kuin totuus..sisso!!
Tottakai pitäisi kertoa,siinä vaiheessa kun lapsi on sen ikäinen että pystyy asiaa käsittelemään,mutta aina se vaan ei ole mahdollista..siis kertoa sitä täyttä totuutta..
Vai osaatko kertoa (tiedän,menee asian vierestä) koska nyt 13v olevalle kannattaa kertoa et isä jota tapaa ja jota rakastaa,on oikeasti täys ääliö ja paska,hakkasi minua jo raskauden aikana?Vai onko sit kuitenkin parempi jättää kertomatta?
Totuushan piti aina kertoa,niinkö?
lojaali molemmille vanhemmilleen ja pyrkii ymmärtämään vanhempiaan.Kyllä 13v lapsi saa ja osaa muodostaa oman kuvan vanhemmistaan, enkä näe pahana vaikka kertoisit tuon ikäiselle lapselle esim eronne syistä sanoen, että isälläsi oli väkivaltaisuutta.Tuo ikä yli 12v alkaa olla raja, jolloin lapsikin alkaa ymmärtämään asioiden taustoja ja kokonaisuuksia. Ei tarvitse kertoa yksityiskohtia. Väkivaltaa ei pidä hyväksyä, mutta tiedämme, että myös naiset/äidit voivat olla väkivaltaisia ja väkivaltaan sortuvat tarvitsevat apua. Useimmat heistä kärsivät itsekin teoistaan ja haluavat muuttua.
Vastasin, vaikka olen "ulkopuolinen". Satuin aukaisemaan koneeni.
Siis kyse oli siitä et tarvitseeko kertoa?
Minulla ei ole mitään aikomusta lapselle niitä asioita kertoa,ei nyt eikä myöhemminkään..
Kyse oli siitä,et tuo yksi sanoi,et totuus on AINA valhetta parempi.
En ole samaa mieltä.
mun lasteni isä ei tiedä isästään mitään. Ei edes nimeä, vain sen,että tämä oli raskauden alussa kertonut olevansa kihloissa jonkun toisen kanssa.
Lapseni kysyivät isoäidiltään kuka on heidän isänsä isä, hän vastasi sumeilematta että joulupukki.
Hirvittävää huomata miten surutta voi joku valehdella. Lapselleen tämä oli sanonut etteivät he tarvitse isää joka valehtelee, heillä on taivaan isä.
Juupa. En osaa sanoa mikä olisi toisin, jos isä olisi tiedossa, mutta ainakin itse saisin tietoa, mitä sairaustaustaa mahdollisesti lasteni isän puolelta on tullut, tulossa.
Todella ikävää, kun äiti ei omaa loukkattua ylpeyttään voi kertoa, vaikka asia ei ole enää kovinkaan tuore, eikä ns.vahinkoraskaudet mitenkään erikoinen asia enää nykypäivänä.
Sanomattakin selvää,että kyseinen pimittäminen hiertää suhteitamme. Mutta tuskin tappamaan, fyysisesti lähtisin.
Henkisesti moinen on toisinaan aika raskas ja käsittämätön asia, ja saatan hiukan ymmärtää sitä epätoivoa mikä syntyy kun kohtaa aina saman mykkyyden yhteen elämänsä tärkeimpään kysymykseen.