soskujen tapaa hoitaa asioita =ei hoideta, vaan laiminlyödään velvollisuuksia.
En tietenkään yleistä väitettä koskemaan jokaista sosiaaliviranomaista, mutta niistä joiden kanssa itse olen ollut tekemisissä, vain muutaman voi sanoa olleen tehtäviensä tasalla.
Kärsivällisyyttä tässä työssä vaaditaan joskus kohtuuttomasti, odottelua odottelun perään ja voin kyllä ymmärtää myös biojen turhautumisen, kun jokaikistä palaveria, neuvottelua ja paperia pitää odotella.
Kaikista pahinta on sovittujen aikojen peruminen mitä ihmeellisimmistä "syistä", siis soskujen taholta.
Tulipahan nyt sekin sanottua.
En tietenkään yleistä väitettä koskemaan jokaista sosiaaliviranomaista, mutta niistä joiden kanssa itse olen ollut tekemisissä, vain muutaman voi sanoa olleen tehtäviensä tasalla.
Kärsivällisyyttä tässä työssä vaaditaan joskus kohtuuttomasti, odottelua odottelun perään ja voin kyllä ymmärtää myös biojen turhautumisen, kun jokaikistä palaveria, neuvottelua ja paperia pitää odotella.
Kaikista pahinta on sovittujen aikojen peruminen mitä ihmeellisimmistä "syistä", siis soskujen taholta.
Tulipahan nyt sekin sanottua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
samantapaisia kokemuksia myös täällä, sinnikkyys palkitaan useimmiten.Älkää antako periksi vaan ottakaa yhteyttä niin monta kertaa että jotain tapahtuu!
Tuli mieleen tuosta tapaamisen peruuntumisesta, että meille tulon sossu perui kun "oli niin huono ilma(lumisadetta)".
Mietin vain tuolloin, että onkohan se meille sopiva syy jättää sinnepäin menemättä... ;o)
Joskus joutuu vastausta esim. sähköpostiin odottamaan pitempään. Kiireisiä näyttävät olevan, mutta kun ehtivät, vastaavat joskus hetikin.
Olemme kai onnekkaita, kun olemme saaneet ihan järki päässä olevat sosiaalityöntekijät, jotka tulevat muuten hyvin biosuvunkin kanssa toimeen :)
Apua olemme heiltä saaneet aina kun olemme pyytäneet. Turhaan emme tietenkään ole hakeneetkaan. Eivät he kyllä juuri oma-aloitteisesti kysele, mitä kuuluu. Toisaalta olemme sanoneetkin, että me kyllä pidämme lapsen puolta myös siten, että pyydämme apua kun sitä tarvitsemme. En arastele pyytää apua tarvittaessa, vaikeaa se olisi heilläkin ruveta avuntarvetta jostain riviemme välistä lukemaan. Näin on kaikin puolin helpompaa ja yksinkertaisempaa.
Kaikki apu ei todellakaan ole rahaa meidän tilillemme, yhtä tärkeää on henkinen tuki ja perheen ulkopuolisen näkemykset tilanteesta. Kyselen myös siitä, mahtaako äiti tykätä/tykätä huonoa jostain jutusta, kun hänet paremmin tuntevat.
Kyllä minusta tuntuu, että tekevät työtään niin hyvin kuin heidän resurssinsa riittävät. Työntekijöitä vain tarvitsisivat lisää.
lastensuojelussa toimivien, lukemattomien sosiaaliviranomaisten sijaisten,
ammattitaidon ja ammatillisen pätevyyden perään?
Ne palaverit järjestetään, niin että varmasti eivät sovi, esim. yövuorojen välissä puolilta päivin, niin kuin olisi liian vaikea järjestää se turhanpäiväinen palaveri, jossa kukaan ei viisastu ja muutenkin asian vierestä, pari päivää myöhemmin. Itse käyn viisvuorotöissä ja viikolla on vapaita, niin en vaan jaksa tajuta miten ne saa nämä aikansa sopimaan vain ja ainoastaan tuohon yövuorojen keskelle. Ja se odottelukin on tosiaan rassaavaa, varmaan myös sijareille, menee kuukausi vähän toistakin ennen kuin soskut sen palaverin järjestää. Hyvä ettei töistä pidä kesken kaiken, on sitäkin tullut kokeiltua, lähteä palaveeraamaan.
itse olen törmännyt suoranaiseen valehteluun, mitä pidän erittäin ikävänä jatkoa ajatellen.