Miksi kävit/käyt riparin?

kävin sen takian riparin et saan rahaa lahjax...

Mä kävin riparin sen takia että kun mut pakotettiin. Itse en olisi mennyt, mutta isä ja äiti pakotti. Ne ovat koko ikäni tuputtaneet minulle sitä jeesus sontaa ja uhkailleet ja pelotelleet vaikka millä helvetillä ja plää plää plää. MÄ EN KESTÄ ENÄÄ TÄTÄ USKONTOJEN TUOMAA HULLUTUSTA.

No six ku muutkin...

Mitä sitten kävi, se selviää jo nimimerkistäni.

Minä kävin rippikoulun koska en osannut mitään muuta kuvitellakaan. Minkäänlaista uskoa ei ollut ennen riparia eikä sellaista sielläkään syntynyt. Vuosi oli 1990 eli protuleirit olivat juuri syntyneet, mutta eihän pienessä maalaiskunnassa osattu edes ajatella että joku ei menisi rippileirille.

Rippileiri oli merkittävä kokemus. Siellä tajusin ensimmäisen kerran, että joku "normaali" eli ei näkyvästi uskova ihan oikeasti uskoi johonkin jumaluuteen. Se oli järisyttävä havainto, ikäänkuin joku olisi sanonut että maa on litteä. Olin pitänyt ateismia niin itsestäänselvästi totena.

Ja tulos siis kohdallani 15 vuotta myöhemmin on se, että olen Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri ja aktiivinen ateisti.

sen takia että saa rahaa

ainut syy jonka takia kandee käydä koska eroon kirkosta sen jälkeen.

En mä ajatellu silloin et on olemas muitaki vaihtoehtoja. Kyl mä olin kuullu jotai protusta mut en tienny siit mitää. En siis ajatellu muuta. Ja kaikki mun kaveritkin kävi riparin.

En siis todellakaa ollu mikää uskovainen silloin, mut ajattelin et siel voi olla ihan hauskaa. Leireily on muutenki kivaa.

En mä sen jälkeenkää ollu, et ei ne siel riparil saanu mua käännytettyy. Mut sit nyt mä oon. Mitä siin välil on tapahtunu, nii siitä mä en jaksa nyt kertoo.

Hyvää päivänjatkoo kaikille!

Niin, raha taisi olla se pää-syy miksi sinne menin... viikko leirillä kuuntelemassa 'höpöhöpöä' oli kidutusta :P.

Kävin itse riparin pari kesää sitten, koska minun tarvitsi saada selvyys uskostani. Voisin sanoa olevani kohtuullisen uskovaisesta perheestä ja lapsenusko hyvään ja mukavaan taivaan isään oli olemassa jollain tapaa. Pienestä asti uutisia seuranneena kuitenkin välillä ihmettelin mihin hyvä jumala oli kadonnut. Aloin tajuta pikkuhiljaa miten valtava ja vanha maailma oikeastaan oli ollut ja miten kirkko oli ollut väärässä niin monesta asiasta pyhen hengen johdatuksesta huolimatta.

Historiasta kiinnostuin toden teolla ja ennen ylä-astetta tajusin jo mitä kaikkea sen hyvän ja mukavan jumalan nimessä oltiin tehty. Ylä-asteen aikana aloin käsittää yliluonnollisen absurdiutta. Miten voisi olla jotain, josta ei voi saada empiiristä tietoa, mutta joka kumminkin ohjaa maailmaa ja johon on uskottava.

Kristinusko alkoi tuntua masentavalta ja pahalta, pitäisi palvoa hyvää jumalaa, joka kumminkin antaa kaiken pahan tapahtua ja heittää suurimman osan "epäuskoisista" lapsistaan ikuiseen kärsimykseen.

Valinta tämän todellisuuden ja perinteen mukaisen uskon väliltä tuli vasta riparilla. Tuntui kuin olisin ollut ainoa joka uskoaan siellä pohti muutaman uskikseksi tietämäni henkilön lisäksi. En vain voinut enää olla ottamatta kantaa, niin lapselliselta koko kirkko sen viikon jälkeen tuntui. Rahankaan takia ei viikkoa olisi kannattanut tuhlata tämän suvun kanssa.

En ole vieläkään eronnut kirkosta sen ensimmäisen vanhempien kanssa asiasta käydyn "keskustelun" jälkeen, joka päättyi "kumminkin katuisit sitä" tyylisesti vaan odottelen kaikessa rauhassa kunnes saan erota itse. Lukiossa on mukava uskonnon opettaja, joka on vielä filon ja psykonkin maikkana sekä luokanvalvojana, eikä varsinaista uskomaan opettelua ole.

Minä kävin riparin aikoinaan rahan ja suvun painostuksen takia. Mielessä oli jo silloin ihan muu uskonto, eikä mieli muuttunut tippaakaan riparin takia. Mutta olihan siellä kyllä hauskaakin kun oli kaikki kaverit siellä. =) Tykättiin tehdä kaikenlaisia kepposia isosille jne. Ei siitä muuten kyllä minkäänlaista hyötyä ollut, kuin ne rahat..

Itse kävin aikoinaan rippikoulun koska äiti ja sukulaiset pakottivat. Viisitoistavuotiaalla ei ollut vaihtoehtoja. Nyttemmin olen eronnut kirkosta ja en halua kummiksi enkä edes mennä kirkossa naimisiin, minulle riittää vallan mainiosti se että pääsee naimisiin maistraatissakin kun se aika koittaa.

Rippikoulu merkitsi minulle itselleni henkisen heräämisen aikaa. Löysin oman vakaumukseni rippikoulun aikaan vaikken olekaan kristitty. Tietyssä mielessä siitä oli hyötyä.

Mutta jos et ole rippikoulua käynyt etkä usko kristilliseen katsomukseen, suosittelen paljon enemmän sinulle Prometheus-leiriä.

Mro,

itte kävin riparin. Syyt samoja kuin muillakin: kun kaikki muutkin menee, tapa, vanhempien odotukset, kiva saada lahjoja..

Rippikoulun ja konfirmaation merkitys aukesi kunnolla vasta vuosien päästä.

Eli: ei sitä aina niin pilkuntarkasti tarvi ittelleen perustella kaikkea. Ei kaikkea aina tarvitse pystyä laskemaan: hyödyt, haitat, mahdollisuudet, uhat..

Niin typerältä kuin se saattaakin kuulostaa, menin riparille puhtaasti lahjarahojen takia. Minkäänlaista kiinnostusta ei minulla koko touhuun ollut (myöhemmin erosin kirkostakin, joten mistään kummiudesta tai kirkkohäistä en ole haaveillut).

Hieman harmittaa, ettei minulle silloin aikoinaan kerrottu prometheus-leireistä ollenkaan. Olisin varmasti mennyt sinne enemmin kuin riparille.

...koska ajattelin, että siellä on varmasti hauskaa. Ja niinhän siellä oli. Toinen syy oli se, että kaikki muutkin meni. Ei äiti ja isä tai kaverit edes kysyny, haluunko mennä riparille. Se oli itsestäänselvyys. Ripari ei oikeestaan merkitse mulle muuta kun hauskaa yhdessäoloa.

varmaan siksi, koska olin viellä silloin tyhmä, tietämätön, rahan perässä ja sosiaalisia paineita oli kanssa...

jos uudestaan kysyttäisiin niin en menisi. itseasiassa olen vaan aatellut erota koko kirkosta

Itse kävin riparin, koska halusin tutustua uusiin ihmisiin ja monet ystäväni ovat sanoneet että ripari on yks elämän parhaita muistoja. niin minullakin. En itse sitä siinä "toivossa" käynyt että saisin rahhaa lahjaksi, pääsisin kummiksi tai saisin kirkkohäät. Ihan vaan sen takia, koska se kiinnosti ja halusin hyviä muistoja. Ja kyllähän siellä asioitakin oppii. Moni varmaan kuvittelee teistä jotka ette ole riparia käyneet että se on ihan hyödytöntä "raatamista" vaikka todellisuudessa tunnit eivät itsestäni paljoakaan tuntuneet siltä että siellä olisi vaan uskosta puhuttu. puhuttiin monista muistakin asioista. (:

1. Tiesin, että sieltä saa kamuja ja oli mukava kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. 2. Se on vähä sama juttu ku jätkillä armeija, siitä puhutaan vuosienkin päästä ja se saattaa yhdistää muuten hyvinkin erilaisia ihmisiä. 3. Haluan kastaa lapseni ja kirkkohäät 4. Ympäristön paine 5. Yleensä sitä katuu eniten sitä, mikä on jäänyt tekemättä.

Kävin riparin, koska en tiennyt vaihtoehdoista. Koska vaihtoehtoja ei annettu. Lyötiin paperi eteen, missä sai valita paikan mihin haluaa riparille. Sellaista paperia, missä olisi kysytty, haluatko riparille, ei tullut.
En kyllä ohjaajien/köyhän seurakunnan harmiksi tullut uskoon. Sillä saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että nuoriso-ohjaaja sanoi minun olevan saatananpalvoja kun ilmoitin kuuntelevani metallia.

""Käydäänkö ripari vain siinä toivossa, että saa"
1. Rahaa lahjaksi = Kyllä
2. Pääsee kummiksi = Ei
3. Voi mennä kirkossa naimisiin = Ei

Mitä ripari merkitsee? Siinä saa tyhmän leiman otsaansa.

Onko riparista hyötyä? No ei todellakaan. Päin vastoin, sillä riparin käyneillä on tyhmän leima otsassa.