En tiedä, onko tämä oikea palsta kirjoitukselleni, mutta tuntuu nyt siltä että kirjoitan tämän tänne, en enää tiedä mitä muuta tekisin.
Ok, kaikki alkoi muutama kuukausi sitten, kun tapasin erään ihmisen, johon ihastuin valtavasti. Nukuimme toistemme lähellä sinä yönä, ja aamulla lähtiessään hän pyysi numeroni. Annoin numeroni, hänen numeroaan en tahtonut ottaa, aina olen kaikkeen joutunut pettymään. Ajattelin, että jos hänestä vielä kuulen, se on sitten niin tarkoitettu. Kului päivä, kului toinen. En voinut unohtaa häntä.
Rukoilin sitten kerran käydessäni nukkumaan, itkin ja rukoilin, pyysin Jumalalta, että jos Hänen tahtonsa on, tämä ihminen ottaisi yhteyttä minuun vielä kuluvan päivän puolella. Se olisi merkki minulle, johon voisin luottaa. Olin vaipumassa jo uneen, kunnes puhelimeeni saapui tekstiviesti. Viesti saapui puhelimeeni klo 23.59, se oli häneltä! Kello oli minuuttia vaille vuorokauden vaihtumista, ja viesti tuli minulle häneltä!!! Olin aivan kananlihalla, USKOMATONTA. Valtava kiitollisuus valtasi minut, kiitin, kiitin, kiitin Jumalaa koko sielustani. En voinut uskoa asiaa todeksi.
Sattumaa?
Päivät kuluivat, tapasimme toisemme viikonloppuisin. Meillä oli ihanaa yhdessä, hän ihastui minuun, minä häneen. Kunnes tuli pattitilanne. Asiat välillämme menivät jotenkin solmuun oman typeryyteni takia. Kaduin, kadun. Lähdin sitten eräänä päivänä kaupungille, ja ennen lähtöäni rukoilin, että jos Jumalan tahto on, että kuulumme yhteen, näen tämän naisen. Ja kas kas. Kävelin kaupungilla ja näin hänet. Menin aivan lukkoon, USKOMATONTA. En voinut kuin olla kuin en huomaisikaan. Menin niin lukkoon. Ajattelin että "olenpas tyhmä, autathan Jumala".. Puoli tuntia eteenpäin, hän tulee samaan vaateliikkeeseen kanssani. Ja taas paniikki. Lähdin pois, sydän HUUSI että ei, älä mene, mutta minä menin.
Sattumaa?
Olen saanut myös käydä hänen kanssaan kerran kahvilla, ja meillä oli valtava henkinen yhteys. Hän edustaa kaikkea sitä mitä ihmisestä toivonkin. Olen ollut niin kiitollinen siitä, että tämä nainen on ollut minun lähelläni.
Olen saanut muitakin rukousvastauksia liittyen häneen, mutta nyt Jumala on hiljaa. Hän ei ole vastannut yhteenkään pyyntööni, en ole saanut vastauksia. Kaikki on mennyt solmuun, olemme erkaantuneet toisistamme tämän ihmisen kanssa emmekä ole kohdanneet n. kuukauteen. Hän yllättäen perääntyi, koska on kuulema niin rikki entisistä suhteistaan, ettei voi enää tavata minua.
Sydämeni on särkynyt. Pettikö Herra minut? Miksi Hän antoi näitten tapahtua, miksi Hän vastasi minulle mutta nyt on hiljaa? Voinko luottaa Hänen apuunsa? Onko Hän unohtanut minut? Olen tehnyt virheeni tämän ihmisen kanssa, mutta kun aikaa on kulunut, olen ymmärtänyt, että hän voisi olla minulle se oikea, se tunne vaan voimistuu. Toivon sitä koko sydämestäni että Jumala auttaa vielä.
Voisiko joku ystävällinen auttaa minua, neuvoa miten tästä eteenpäin... Omat ajatukset jotenkin sekavat, ja tuntuu että Herrakin vain "leikki". En nyt noinkaan voi sanoa, mutta joltain tuon kaltaiselta nyt tuntuu.
Onko Jumala unohtanut tämän kaiken minun virheideni takia?
Voisinko vielä luottaa Häneen ja pyytää mahdollisuutta?
Rukoilisittehan puolestani/ puolestamme?
Kerron kyllä miten käy.
Kiitos kaikille!
Ok, kaikki alkoi muutama kuukausi sitten, kun tapasin erään ihmisen, johon ihastuin valtavasti. Nukuimme toistemme lähellä sinä yönä, ja aamulla lähtiessään hän pyysi numeroni. Annoin numeroni, hänen numeroaan en tahtonut ottaa, aina olen kaikkeen joutunut pettymään. Ajattelin, että jos hänestä vielä kuulen, se on sitten niin tarkoitettu. Kului päivä, kului toinen. En voinut unohtaa häntä.
Rukoilin sitten kerran käydessäni nukkumaan, itkin ja rukoilin, pyysin Jumalalta, että jos Hänen tahtonsa on, tämä ihminen ottaisi yhteyttä minuun vielä kuluvan päivän puolella. Se olisi merkki minulle, johon voisin luottaa. Olin vaipumassa jo uneen, kunnes puhelimeeni saapui tekstiviesti. Viesti saapui puhelimeeni klo 23.59, se oli häneltä! Kello oli minuuttia vaille vuorokauden vaihtumista, ja viesti tuli minulle häneltä!!! Olin aivan kananlihalla, USKOMATONTA. Valtava kiitollisuus valtasi minut, kiitin, kiitin, kiitin Jumalaa koko sielustani. En voinut uskoa asiaa todeksi.
Sattumaa?
Päivät kuluivat, tapasimme toisemme viikonloppuisin. Meillä oli ihanaa yhdessä, hän ihastui minuun, minä häneen. Kunnes tuli pattitilanne. Asiat välillämme menivät jotenkin solmuun oman typeryyteni takia. Kaduin, kadun. Lähdin sitten eräänä päivänä kaupungille, ja ennen lähtöäni rukoilin, että jos Jumalan tahto on, että kuulumme yhteen, näen tämän naisen. Ja kas kas. Kävelin kaupungilla ja näin hänet. Menin aivan lukkoon, USKOMATONTA. En voinut kuin olla kuin en huomaisikaan. Menin niin lukkoon. Ajattelin että "olenpas tyhmä, autathan Jumala".. Puoli tuntia eteenpäin, hän tulee samaan vaateliikkeeseen kanssani. Ja taas paniikki. Lähdin pois, sydän HUUSI että ei, älä mene, mutta minä menin.
Sattumaa?
Olen saanut myös käydä hänen kanssaan kerran kahvilla, ja meillä oli valtava henkinen yhteys. Hän edustaa kaikkea sitä mitä ihmisestä toivonkin. Olen ollut niin kiitollinen siitä, että tämä nainen on ollut minun lähelläni.
Olen saanut muitakin rukousvastauksia liittyen häneen, mutta nyt Jumala on hiljaa. Hän ei ole vastannut yhteenkään pyyntööni, en ole saanut vastauksia. Kaikki on mennyt solmuun, olemme erkaantuneet toisistamme tämän ihmisen kanssa emmekä ole kohdanneet n. kuukauteen. Hän yllättäen perääntyi, koska on kuulema niin rikki entisistä suhteistaan, ettei voi enää tavata minua.
Sydämeni on särkynyt. Pettikö Herra minut? Miksi Hän antoi näitten tapahtua, miksi Hän vastasi minulle mutta nyt on hiljaa? Voinko luottaa Hänen apuunsa? Onko Hän unohtanut minut? Olen tehnyt virheeni tämän ihmisen kanssa, mutta kun aikaa on kulunut, olen ymmärtänyt, että hän voisi olla minulle se oikea, se tunne vaan voimistuu. Toivon sitä koko sydämestäni että Jumala auttaa vielä.
Voisiko joku ystävällinen auttaa minua, neuvoa miten tästä eteenpäin... Omat ajatukset jotenkin sekavat, ja tuntuu että Herrakin vain "leikki". En nyt noinkaan voi sanoa, mutta joltain tuon kaltaiselta nyt tuntuu.
Onko Jumala unohtanut tämän kaiken minun virheideni takia?
Voisinko vielä luottaa Häneen ja pyytää mahdollisuutta?
Rukoilisittehan puolestani/ puolestamme?
Kerron kyllä miten käy.
Kiitos kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet ilmeisesti uskovainen, niin tekstistäsi voi päätellä. Oletko mies, vai nainen? Siis onko kyseessä hetero, vai lesbo suhde?
Ihan miten vain, jokatapauksessa kaikki me tarvitsemme aikaa haavojemme nuolemiseen menetettyämme suhteen. Liian aikainen tykästyminen menee ohi ja on vain lohtu.
Mielestäni aina kannattaa ensin odottaa, sillä suhteen loppuminen on pieni kuolema. Sen jälkeen tulee suru, viha, raivo, kosto ja kaikki muut inhimilliset tunteet.
ja mitä kirjoitukseesi tulee, tahdon sen verran korjata, ettei meillä ole ollut koskaan mitään suhdetta. En tiedä luitko kirjoitukseni ajatuksen kanssa, mutta hain siinä ehkä eri asioita kuin sain sinulta vastauksessasi.
EI ole mitään tekemistä homo/lesbo-suhteiden kanssa.
Tiiäkkö, että Jumalalla on kolme tapaa vastata: Kyllä, ei ja odota... ehkä nyt on odottamisen aika... mutta muista rakas ystävä, että kaikki on mahdollista sille joka uskoo...Aamen