Ilma on pehmeää
kuin siemennukka,
empivä kosketus
toistemme rajoilla.
"Hys, hiljaa olethan!"
sanon, "Kuuletko?"
Katseessa harkintaa
sinä vastaat vain: "En."
Nauru sisimmässä
öiden valoisuus,
rakas ystäväni:
oikeassa olet.
kuin siemennukka,
empivä kosketus
toistemme rajoilla.
"Hys, hiljaa olethan!"
sanon, "Kuuletko?"
Katseessa harkintaa
sinä vastaat vain: "En."
Nauru sisimmässä
öiden valoisuus,
rakas ystäväni:
oikeassa olet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sanoo WYFFF, oli kiva runo!
Mitäpä tähän muutakaan. Kiitoksen naukaisen.
ei huono :) Ehkä pikkuisen töks tuossa viimeisessä.. "Nauru sisimmässä öiden valoisuus", mutta se on niin pieni ettei haittaa.
Tosiaankin pehmeää tunnelmaa, siksi pidin :)
... juuri siihen kohtaan, minkä jätin tarkoituksella ärsykkeeksi: lukija jää miettimään, nauraako runon puhuja itsekseen vai onko hänen sisimmässään "öiden valoisuus" VAI onko hänen naurunsa sisimmältään valoisaa kuin kesäyö. Runoissa on se mukava puoli, ettei pilkkuja tai pisteitä (muitakaan välimerkkejä sen puoleen) tarvitse käyttää orjallisesti, leikittely sallittu. Niin kuin ymmärtäväisesti hymyillen voit huomata, en suostu millään luopumaan kyseisestä kohdasta. :) Mukavaa, jos miellytti. Sellaista lempeyttä ja pehmeyttä hainkin. Kiitos.