Turhauttaa. Mä pyörin näillä palstoilla ja olen kateellinen kaikille raskaanaoleville tai edes vauvaa yrittäville.
Oma elämänvaihe on just nyt niin ankee. Opiskeluita jäljellä vielä reilu puolisen vuotta, miehellä sama tilanne. Seurusteltu ollaan jo useita vuosia, ja mulla alkaa aina puolesta välistä kiertoa kamala vauvakuume ja turhauttaa tämä elämäntilanne, jossa ei voida taloudellisista syistä edes yrittää vauvaa. Ankeeta. Mä haluaisin niin paljon jo et oltais molemmat valmistuttu, saatu työpaikka ja hankittu isompi asunto. En jaksa enää odottaa. Vihaan e-pillereiden syöntiä. Vihaan tätä vauvakuumetta. Vihaan kaikkia ajatuksia, joissa pyörin ja mietin että mitä jos en tuukkaan raskaaks ym. Nytkin pitäis tehdä päättötyötä tai jotain fiksumpaa mutta mä vaan luen raskaus ym vauvajuttuja neitistä. Ja painostan miestä vauvan tekoon, jonka vastaus on ehdoton ei ennenkuin vähintään sillä on vakipaikka.
Järki sanoo että ei vielä. Vielä ehtii. Oon vasta 23. Mutta mä haluan kaiken heti. Olen aina suunnitellut luovani uraa, mutta tällä hetkellä haluaisin vain niin kovasti vauvan. Miks ei tää vauvakuume voi lähtee pois mun aivoista?! Oon kateellinen ja pakko saada!
Oma elämänvaihe on just nyt niin ankee. Opiskeluita jäljellä vielä reilu puolisen vuotta, miehellä sama tilanne. Seurusteltu ollaan jo useita vuosia, ja mulla alkaa aina puolesta välistä kiertoa kamala vauvakuume ja turhauttaa tämä elämäntilanne, jossa ei voida taloudellisista syistä edes yrittää vauvaa. Ankeeta. Mä haluaisin niin paljon jo et oltais molemmat valmistuttu, saatu työpaikka ja hankittu isompi asunto. En jaksa enää odottaa. Vihaan e-pillereiden syöntiä. Vihaan tätä vauvakuumetta. Vihaan kaikkia ajatuksia, joissa pyörin ja mietin että mitä jos en tuukkaan raskaaks ym. Nytkin pitäis tehdä päättötyötä tai jotain fiksumpaa mutta mä vaan luen raskaus ym vauvajuttuja neitistä. Ja painostan miestä vauvan tekoon, jonka vastaus on ehdoton ei ennenkuin vähintään sillä on vakipaikka.
Järki sanoo että ei vielä. Vielä ehtii. Oon vasta 23. Mutta mä haluan kaiken heti. Olen aina suunnitellut luovani uraa, mutta tällä hetkellä haluaisin vain niin kovasti vauvan. Miks ei tää vauvakuume voi lähtee pois mun aivoista?! Oon kateellinen ja pakko saada!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Toi oli ihan kuin mun näppiksestä!
Symppaan sua täysillä!
Mulla kyll mies valmistunut jo ja hyvässä työpaikassa, mutta mä teen gradua.
Tää on niin tyhmää, kun pitää muka olla kaikki valmiina (talo, auto, työpaikka....) ennen lasta. Miksi pitäisi? Taloudellisesti: lapseen menee just niin paljon rahaa kuin haluaa laittaa! Vähemmälläkin siis pärjää, mutta kaiken saa menemään.
Mä olen yllytyshullu. Mieheni sais mut heti lapsentekoon, mutta hän on se järkevämpi.
Oon samanikäinen kuin sä ja suunnilleen saman verran opinnot kesken. Ja munkin siis pitäisi tehdä gradua, mutta täällä mä vaan hengailen.....
Tsemppaan itseäni sillä, että kun valmistun, alkaa yrittäminen. Työpaikan saa myöhemminkin.
Kaikkea ei voi saada samaan aikaan!
Pelkään kyllä, että valmistuttuani mieheni sanookin, että eiku yritetään vasta sitten, kun sullakin on jo jotain työkokemusta hankittuna.. ARGH!!!
Tsemppiä meille! Kyllä me vielä päästään yrittämään! Ärsyttävää kyllä tämä "sitku"-elämä.
Mikä teitä estää tekemästä sitä vauvaa? Miksi kaiken pitäisi olla heti kondiksessa että vauva saa tulla maailmaan? Eihän pieni lapsi juuri mitään tarvitse, asunnon ei ole pakko olla heti isompi, kerkeätte molemmat saada koulunne päätökseen ennen kuin se syntyisi, ja miehesi ehtii hankkia sen vakipaikankin varmasti vielä ennen kuin lapsi on jo niin iso, että alkaa tarvitsemaan kalliimpia juttuja... Jätä pillerit pois ja liity iloiseen (tai vähemmän iloiseen) "yritetään vauvaa" -kerhoon :D
Meillä mies on liputtanut vauvan puolesta jo muutaman vuoden, minä taas järkevänä ajattelin, että koulu loppuun ja kunnon työpaikka sekä omakotitalo ennen vauvaa. Mutta pikkuhiljaa sitä pää kääntyi. Mies on kuitenkin vakityöpaikassa ja itse nyt teen dippatyötä ja valmistuminen lähestyy. Omistusasunto löytyy, vaikkakaan ei ihan omakotitalon luokkaa :)
Nyt tässä tilanteessa kun mietin, niin harmittaa ettei sittenkään alettu yrittämään jo aiemmin... Jos olisin tuolla järkilinjalla jatkanut, niin tokihan sitä olisi pitänyt valmistumisen jälkeisessä työpaikassa olla useampi vuosikin ennen kuin raskaaksi tulee, jos tulee. Kumman nopeaa se aika kuluu...
Mutta vaikka tulisit raskaaksi tällä sekunnilla, niin koulunhan ehtisitte kumpikin saada alta pois? Ja mietippä todella, tuleeko sitä täydellistä hetkeä sitten oikeastaan koskaan?
Kylläpäs kuulostaa tutulta..
Oon ristinyt tämän vaivani "kielletyksi kuumeeksi", sillä siitä mun tapauksessa on kyse. Oon kans 23 ja just aloitin gradun. Eipä oo juhlimista kuitenkaan valmistuttuani, koska täytyy vielä tehdä päälle yhden vuoden erillisopinnot ERI kaupungissa, ja mihinkään 3 hengen soluunhan mä en edes kuvittele pienoista vieväni. Avomies on innostunut - mutta vasta noin viiden vuoden päästä :(
Toivottavasti saat lohtua ajatuksesta, että tilanne voisi olla vielä huonompi. Jos ei vaikka olisi yhtään seurustelua takana (mulle olis este, en ota kantaa muiden katsomuksiin), tai jos opiskelut olis just vasta alkaneet (mulle olis este, en ota kantaa muiden katsomuksiin) tai jos ikää olis vuosikausia vähemmän (mulle olis este, en ota kantaa muiden katsomuksiin).
Haluaisin kyllä irti tästä turhasta kuumeesta, koska tuntuu niin rasittavalta tuhlata energiaansa ja elämäniloaan haikailemalla sellaista, minkä aika ei ole vielä. Harmittaa myös, kun sortuu unelmoimaan ääneen, vaikka tietää, että se nyt ei toista ainakaan ilahduta. Oonkin nyt haastanut itseni skabaan: aina, kun onnistun olemaan kokonaisen viikon puhumatta kuumeestani, saan plussan (oi, olispa jo toisenlaiset plussat) ja neljästä plussasta saa sit palkinnon. Oon myös koittanut nyt panostaa sellaiseen tekemiseen, mikä ei sitten some day vauvan kanssa oo enää niin spontaanisti helppoa, toki mahdollista, kuten terasseilla käymiseen ja jumpissa hyppäämiseen. Eihän harrasteet haaveita tapa, mutta ainakin vähän vievät ajatusta pois vauva-asiasta. Tämä palsta kyllä on mulle pahe, mutta sallittakoon.
Täytyy ottaa tollaset konstit, kun ei kerta muuten onnistu hillitsemään oloaan.
Voimia sulle vielä vauvattomaan aikaan ja toivotaan, että jo muutaman vuoden päästä näitä murheita ja ärsyyntymisiä saa muistella hymyhuulin, vauva sylissä :)
Mulla on vähän samat kuviot niin kuin sullakin paitsi että olen 20 vuotias ja opiskeluja jäljellä 2 vuotta tai 4 vuotta(riippuu pääsenkö AMK:hon mihin hain tänä keväänä). Joka tapauksessa kuitenki opiskeluja on kohtuullisesti vielä jäljellä.
Olen seurustellut avomieheni kanssa 2,5 vuotta josta yhdessä olemme asuneet puoli vuotta. Miehenikin haluaisi lapsia ja tiedän että hän tulisi niiden kanssa toimeen erinomaisesti...
Jotenkin vaan järki sanoo että pari vuotta vähintään vielä mutta silti... ja häät ja asunto ja työpaikka ja ja ja ja ....!!!!
Haluaisin lapsen NYT... :( Ja tietenkin minäkin niin kuin sinäkin kulutan aikaani täällä vauvakuume sivuilla.