Miksi kaikkea täytyy jatkuvasti muuttaa? Juuri, kun opin tuotteiden sijainnin marketissa, kaikki myllätään ylöalaisin. Kantakapakkani alkaessa tuntumaan toiselta kodilta, siellä on sisustettu uudelleen. Pankkini on muuttanut nimeään jne. Inhoan jatkuvia muutoksia. Olo on turvaton, kun mikään ei ole niin, kuin ennen.
uusavuton?
minäkö?
9445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joku kouluja käynyt muksu voisi tämän tieteellisemmin selittää, mutta raaka versio menee näin:
Ihmisellä on aivoissaan joku lisko-ajoilta jäänyt alue, joka on mieltynyt ruutiineihin ja rituaaleihin - siksi ihmiset ovat pohjimmiltaan tyytyväisiä, kun arki tallaa samaa tuttua ja turvallista rataa, ja muutokset koetaan stressaavina.
No, jotkut peräänkuuluttaa, että 'vaihtelu virkistää', mutta onhan sitä muitakin hulluja omine kuulutuksineen.
Hyvää kesää!
On myös näkövammaisia, joiden elämää suunnattomasti hankaloittaa se tavaroiden paikasta toiseen rahtaaminen. Vaikka heitä on vähän, mutta tämä olisi kuitenkin otettava huomioon, kun tavaroiden paikat siirrellään.
joka muuttuu! Kaupassasi järjestys vaihdetaan siksi, että tekisit heräteostoksia, kun törmäät asioihin, joita et aikaisemmin ole huomannut, mutta nyt huomaat tarvitsevasi. Kantakapakkasi ajattelee ilahduttavansa muutoksilla ja saavansa lisää asiakkaita uudistuksillaan. Kaikkihan muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Kannattaisikohan rakentaa itselleen jotain sellaista joka pysyy eikä ole muutettavissa? Tapahtui mitä tahansa.
joka kestää jatkuvan ja kiihtyvän muutoksen vauhdissa?
hyvä juttu sillä tulee kunnolla siivottua pölyt pois!
siirrellään? Onneksi maitokaappi on sen verta vaikee ja kustannuksia vaativa siirrettävä, että sinne löytää vaikka silmät kiinni.
Näitä siirtoja tapahtuu n. 1-2 vuoden välein, että aika harvoin sitten niitä pölyjä siivotaan.
sen maitokaapin paikan sijottamaan hehtaarihallin peränurkkaan, että joutuis asiakas mahdollisimman
paljon katselemaan kaupan muuta tavara tarjontaa.
Helsingin suurin tavaratalo palkkasi kesämyyjiä ja mukaan puolivahingossa ja säälistä pääsi myös eräs maalaispoika,vieläpä ujonoloinen.
Ensimmäisen työpäivän jälkeen pomo kyseli ko.pojalta oliko kauppoja syntynyt.-Joo tein mää yhden.Vainko yhden,no minkäsarvoinen kauppa se mahtoi olla?-Siinä miljoona euroa.Oikeinko miljoona!
-tota...ensin mä myin sille ongenkoukun.Sitten mä puhuin sen ostamaan kunnon iskukoukun.Sitten sille meni Rapalan viehesarja ja perhotekovälineet.no sitten mä selitin sille, että jos se aikoo saada oikein isoja kaloja, täytyy olla erikoisvahvoja siimoja, ja tietysti haaveja erikokoisille kaloille.
Kun mä oikein puhuin sille,se ymmärsi,ettei se tee mitään, ellei sillä ole kunnon venettä. Mä vein sen veneosastolle ja näytin sille moottoriveneitä.Tietysti veneessä pitää voida yöpyä ja siinä pitää olla kaksi moottoria,jos toinen sattuisi simahtamaan.Mä sain sen ymmärtämään kaiken tämän.Lopuksi se tajusi,ettei se tee veneellä mitään, ellei pysty sitä viemään rantaan, joten mä kauppasin sille trailerin ja maasturin.
-Jukupätkä poika ja kaveri tuli ostamaan vain ongenkoukkua.
- Ei kun se tuli ostamaan vaimollen tampponeja, mutta kun sanoin sille, että kun sen viikonloppu on kuitenkin pilalla, niin miksei se voisi yhtähyvin lähteä kalaan!
niin paikalleen jääneitä ihmisiä kuin mun ukkoni.
Se ei tykkää tietokoneista, pankkikorteista eikä yleensä nykyajan vempeleistä.
Sen elämä ns. ikuista 60-70 lukua.
On se tressaavaa kun yrittää tuoda väkisin 2000- lukua meidänkin huusholliin.