kuka sellasta jaksaa.
Vierailin juhannuksena sellaisen luona ja helpotuksen tunne kun lähdin,joskin puolisoa kävi sääliks jos joutuu kuulemaan sitä koko ajan!
Vierailin juhannuksena sellaisen luona ja helpotuksen tunne kun lähdin,joskin puolisoa kävi sääliks jos joutuu kuulemaan sitä koko ajan!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tulit sinäkin sitten tänne hölöttämään.
Meitä hiljaisia nokitaan jatkuvasti, hölöttäjät ovat vain sosiaalisia ja mukavia ja mitä vielä. Ei silti, kyllä ne minun puolestani saavat hölöttääkin, kunhan samaa ei vaadita kaikilta muilta.
oikein jäykkä tunnelma niin tällainen hölöttäjä pelastaa monasti tilanteen.
Silloin se ehkä ärsyttää joa ei saa suunvuoroa, mutta muuten minua ei hölöttäjä häiritse.
Kai olen itsekin jonkinasteinen hölöttäjä.
Parempi niin kuin ujo tuppisuu.
Hiljainen ei ole välttämättä lainkaan ujo. Ei vain ole mitään sanottavaa.
Tuppisuu Tuula. Joskus on tilanteissa, joissa tarinointi on "plät plät plät" = hevonen veteen kakkantaisi.
Ei todellakaan osoita ujoutta, vaikka ei ihan kaikkeen plätinään mukaan lähtisikään.
Joillakin tuntuu olevan vaan tarve puhua paljon, vaikka eivät sano yhtään mitään.
Appiukkoni Hämeessä ilmaisi saman asian , että plöp, plöp, ihan kuin lehmä vetteen paskantais. Ei kylläkään tarkoittanut minun puheitani, hän piti minusta, vaikka olenkin Savosta.
eikä toisten asioista!
oppinut ettei toisten asioista kannata puhua.
Vaikka hölöttäjä olenkin luonteeltani niin kuitenkin nykyään osaan pitää turpani kiinni muitten asioista.
Siitä huolimatta syykseni pannaan usein toisten sanomisiani. Ajatellaan vissiin että tuo lörppäsuu kyllä osaa puolustaa itteänsä.
tuli kuin tulikin vanhempieni kovan kasvatusurakan seurauksena tuppisuu, joka nyt isona käynnyt yhden jos toisenkin itseilmaisukurssin, että uskaltaa suunsa seurassa avata. Puheen määrää tärkeämpää on sen sisältö.