Aika ajoin tulee elämässä näitä tiettyjä kulminaatiopisteitä, jolloin on päätettävä, mihin suuntaan jatkaa ja aika on pysähtyä peilinkin edessä. Mitään hyvää "henkisen kasvun" kirjaa, joka on laajentanut perspektiiviä ja lisännyt ymmärtämystä?
mitä suosittelisitte
Viernes
9741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mein kampf.
Pikkusen kyllä on aatumainen olo ja parasta aikaa käyn taisteluani. Vankilassa omassa kotonani, kun en kehtaa nokkaani ulos pistää ;-)
Pitäisköhän kirjoittaa oma mein kampf, alkoholi,hilpeys, kännykkä, dagen efter ja kalpeus?
HENGEN RAVINTOA KUIVUVAAN SIELUUN!!!
Aloita lukemalla Henry Millerin Hiljaiseloa Clichyssä. Sen luettuaan huomaa, että voisi sitä vielä enemmänkin sekoilla ;-) Rappiokuvauksesta siirryt sitten uuteen henkistyneisyyden aikakauteen vaikkapa Thomas Mannin huikean Taikavuoren parissa. Onnea matkaan!
Kiitos, kuulostaa mielenkiintoiselta! Kastepisaroita ryytyneeseen sieluun..
Eeva-Liisa Mannerin runot ovat ainakin minun ymmärtämystäni laajentaneet. Helppoja ne eivät ole, mutta kun niiden sisään pääsee, sitä enemmän ne antavat. Varsinkin Fahrenheit 121 ja Kuolleet vedet ovat huippuja. Tämä matka on jatkunut Mannerin seurassa jo parikymmentä vuotta.
Christer Kihlmanin Ihminen joka järkkyi on myös vaikuttava kirja. Se on tunnustusteoksen muotoon kirjoitettu kirja alkoholismista, biseksuaalisuudesta ja aviollisista ongelmista. Järkyttävän hyvä. Samaa aihepiiriä käsittelevät myös Kihlmanin romaanit Sininen äiti, johon sisältyy hätkähdyttävä laskeutuminen moderniin helvettiin (Auschwitz) ja koskettava loppunousu, sekä Kallis prinssi ja Gerdt Bladhin tuho, joissa Kihlman pureutuu niin yksilön moraaliin kuin hyvinvointivaltion arvokriisiinkin.
Löysin Joni Skiftesvikin kirjat puolikymmentä vuotta sitten kun olin aika rikki. Ne antoivat voimaa ja uskoa siihen että tällainen mitätön pieni ihminen voi olla jotain ja nousta alamaista aivan hyvään elämään. Luepa esim romaani Tuulenpesä tai Isäni,sankari.Ovat mainitun kirjailijan romaaneja.
Noita romaaneja en ole lukenut, mutta novellikokoelma Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja on tuttu. Varsinkin niminovelli on todella vaikuttava.
Hei! Jep, olen lukenut nämä molemmat ja täytyy sanoa, että Skiftesvik oli kauan lempikirjailijani ja edelleenkin Isäni, sankari on yksi mieleenpainuvimmista kirjoista, mitä koskaan olen lukenut. Hmm, yksi kirja kumpuaa kans menneisyydestä, Vuorinen tms, Sateenkaaren tuolla puolen. Onko tuttu?
Kiitos kiitos, kuulostaa TOSI mielenkiintoiselta! Nyt pyörän selkään ja menoksi ne hakemaan! Ihanaa, että on tällanen suomi24, josta immeinen saa apua ;-) jaettu ilo, kaksinkertainen ilo! Jaettu suru -puolet pienempi!