Voiko nykyään enää laatia tilasta perintösääntöä ts. että jos omistan arvokkaan tilan, niin tila säilyy suvullani ilman mitään huolta, että jollain perillisistä tulisi pakonomainen halu myydä osuun tilastaan pois rahan toivossa?
Haluan, että tila säilyy suvussa, koska se on pysynyt aina. Ongelmaksi koituu pakostakin jossain vaiheessa se, että jollain loppuu rahat, jolloin muilla perillisillä ei ole varaa ostaa osuutta tilasta. Tiedän, että toisilla on halua tilan hoitoon, ja toisilla taas ei. Lisäksi tilan hoitamisesta koituvat kustannukset on järjestetty ainakin seuraavaksi kahdeksi sadaksi vuodeksi.
Haluan, että tila säilyy suvussa, koska se on pysynyt aina. Ongelmaksi koituu pakostakin jossain vaiheessa se, että jollain loppuu rahat, jolloin muilla perillisillä ei ole varaa ostaa osuutta tilasta. Tiedän, että toisilla on halua tilan hoitoon, ja toisilla taas ei. Lisäksi tilan hoitamisesta koituvat kustannukset on järjestetty ainakin seuraavaksi kahdeksi sadaksi vuodeksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuhlaajapoikia löytyy aina, et sinä sitä suvussasi säilymään saa ainaisesti. Ja mikä on suku? Matriarkaalinen perimys (äidiltä tyttärelle) olisi fiksua, mutta isältä (kenen pojalle?) jo epävarmempaa. Lisäksi huomioitavaksi tulee tulevien sukupolvien avioerot, jolloin tilasta kiinnipitävä osapuoli maksaa itsensä kipeäksi.
Säätiöpohjalta toimii mm. Mustilan arboretum, ei häviä suvun kaunis nimi vuosien saatossa. Tilan hyödyntäminenkin on mahdollista, kun tekee säätiön toiminta-ajatuksesta sopivan.
Ajattelinkin juuri noita avioeroja sun muita. Tiedän, ettei säily iän kaiken, mutta kunhan edes seuraavan sukupolven...
Eli jos kaikki hyväksyvät sen, että tila testamentataan säätiölle, jota saa hallinnoida ainoastaan minun jälkeläiseni, niin silloinhan periaatteessa kukaan "ulkopuolinen" ei ainakaan pääsisi osalliseksi tilasta. Tosin kuka on ulkopuolinen, kun eihän pojille kannata vaimoja enää samasta suvusta ottaa?
Voi siis tehdä niin, että säätiö oikeuttaa hallinnoimaan tilaa, mutta että hallintaoikeus ei salli tilan myymistä tai hallintaoikeuden siirtämistä. Ongelma on kuitenkin se, että hallintaoikeus on pakko saada siirrettyä aina seuraavalle sukupolvelle. Haluan kuitenkin, että tila säilyy minun ja minun lasteni sekä lastenlasteni... käytössä. Olen sen verran itsekeskeinen vielä, että en halua jonkun ulkopuolisen miehen vievän tilaa...
Nämä kyselemäsi ns. sääntöperinöt on lopetettu joskus 1940-luvulla.
Anna tilasi tyttärellesi, hän pitää siitä parempaa huolta kuin pillunkipeä junttipoikasi.
Kyl se on kauheeta kun tarttis syödä kakku ja säästää se.