Missä on tuo tyttö nyt
joka kerran sateessa nauroi
on ääni raikas hiljennyt
sade yksin kestää voi
Kun viima iskee piiskaten
muhun, koiraan uitettuun
ja kylmä luita on myöten
pian lankeen manailuun
Syyttäin maata, taivasta
käy kielein yltymään
ja päästä kylmän vaivasta
pian suojaan lämpimään
Niin kaipaan tuota tyttöstä
vesi painanut ei kumaraan
näin keskellä sateen ylpeenä
vain olen parhaimmillaan
Suortuvan ehkä pyyhkäisi
hymy loistikasvoiltaan
hänet sade kylmin virkisti
kuin kukan autiomaan
joka kerran sateessa nauroi
on ääni raikas hiljennyt
sade yksin kestää voi
Kun viima iskee piiskaten
muhun, koiraan uitettuun
ja kylmä luita on myöten
pian lankeen manailuun
Syyttäin maata, taivasta
käy kielein yltymään
ja päästä kylmän vaivasta
pian suojaan lämpimään
Niin kaipaan tuota tyttöstä
vesi painanut ei kumaraan
näin keskellä sateen ylpeenä
vain olen parhaimmillaan
Suortuvan ehkä pyyhkäisi
hymy loistikasvoiltaan
hänet sade kylmin virkisti
kuin kukan autiomaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
sateessa nauroi,
sateessa itki,
sateessa toisia kasvoja etsi.
Syyttäen taivasta,
syyttäen maata -
syyttäen kaikesta
kaikkia muita.
Vain läheisyys toisen
virkistää,
mieltä painunutta
keventää.
Kiitos Aimo jälleen,
olet aina mulle best :D