Rippikoulusta oli minulle ainakin paljon hyötyä, koska päätin silloin, että eroan kirkosta heti kun täytän 18 vuotta. Siellä kyllä huomaa heti kiinnostaako kuulua tähän yhteisöön vai ei. Ilman riparia kuuluisin varmaan edelleen kirkkoon, koska en ajatellut uskontoa ennen sitä. joten voi sanoa että ripari avasi minun silmät toedellisuuteen.
Rippikoulu
E.H
18606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Se on minustakin ihmeellistä. Jos ajatellaan, että lapsen uskoiset pääsevät taivaaseen, koska he eivät kyseenalaista eikä ihmettele, että onko Jumala olemassa. Heidän mielessään Hän vaan on.
Itsekin seurakuntanuorena olen ruvennut miettimään, että jos en olisi koskaan lähtenyt seurakunnan toimintaan mukaan, en varmasti koskaan olisi ruvennut ajatettelemaan uskon asioita ts. en olisi ruvennut kyseenalaistamaan joitain asioita. Tällä teorialla minun olisi ollut helpompaa päästä taivaaseen. Nyt se Raamatun mukaan on minulle vaikeampaa. Ihmeellistä eikö totta?
Kuulepas, eiköhän sinne taivaaseen pääse muutenkin ilman, että kuuluu mihinkään uskontokuntaan.
.. totta kai Yhteys tosin on hyvinkin auttava tekiä
niin just. eli eiköhän sinne taivaaseen pääse ilman että kuuluu kirkkoon tms.. =) mä en millään haluis käydä riparia loppuun, koska oon jo todennu että en kuulu siihen yhteisöön.. ¨
ja TUSKA 2003 festareistakin jää päivä pois sen perkeleen konfirmaation takia.. sanokaa viittinkö tosissani lopettaa riparin kesken, mutsi ei nimittäin yhtään tykkää.. mutta mä vihaan kuunnella sitä mitä jeesus teki sillon ja sillon.. ku ei kiinnosta!! =(
Silloin riparilla kun oli pakko jankata kristinuskon idiotismeja niin kyllä silloin viimeistään tajusi että eihän siinä ole mitään järkeä. Vaan ateisti minusta olisi tullut muutenkin. Harmittaa vaan edelleenkin, että jäi Protu kokematta :(
Niin ja kun jos minulta kysyttäis koska päätin tulla uskoon, sanoisin, etten koskaan päättänyt. Ei usko ole kovinkaan paljon ihmisestä kiinni. Paitsi että on vähän avoin elämälleen, eikä sulje kaikkia asioita automaattisesti pois.
Itse olen isosleirillä sanonut nuoriso-ohjaajalle: "Kuules, mä en usko pätkääkään näihin juttuihin." Sen jälkeen olen ollut aikast monella leirillä isosena ja nyt kahtena kesänä vetäjänä ja apuopettajana. Että se siitä päätöksestä olla uskomatta..
"En tahdo elää kristillistä elämää. Tahdon elää elämää."
Onnistunut aivopesu siis. Onnittelut ohjaajille.
Ja, P.S olin uskossa ennen riparia - mutta onneksi osaan epäillä.
Jos sinut on helppo aivopestä, älä oleta, että muutkin on. Kyllä ne aivot pelaa tälläkin suunnalla, ja voisinpa lyödä vetoa että paremmin kuin siellä.
ystäväni kävi muutama vuosi sitten riparin. ennen riparia usko oli hänelle yhtä tyhjän kanssa, mutta oltuaan siellä riparin loppuun tiiviisti samassa porukassa jne olivat asiat muuttuneet. menin häntä vastaan linja-autoasemalle ja kun hän astui dösästä pois, se alkoi: "jumala on... jeesus pelastaa..." huokaisin syvään ja mietin että josko hän sittenkin ihan tosissaan uskoon on nyt tullut. ja pah, sitä kesti n. 2 vkoa ja sitten loppui kuin seinään. nykyään jos kysyn häneltä uskooko jumalaan, niin vastaus on aina ei. ohimenevä uskoontulo siis, vai "aivopesu"??
Joo, usein ripareilla käy niin, että se yhteinen fiilis saa sen uskon aikaan, eikä Jumala. Silloin ei ole kyse mistään uskosta vaan ihmissuhteisiin liittyvästä jutusta. Yhdessä on nastaa ja Jumala on jees- meiningistä.
Kristittyjen piirissä aika valitettavan usein on sellainen sisäänpäinkääntynyt meininki, että on oma pieni kupla, johon ei pääse kukaan sisälle. Eikä kukaan uskallakaan kun se tietty kaveriporukka on niin sisäänpäinlämmennyt. Etttä joskus vois kristitytkin kattoa omaan napaan.
Elävä usko ei erota ihmistä toisista vaan vie niitä yhteen. Uskova tyyppi heijastaa aika usein sitä Jlan rakkautta myös toisiin ihmisiin. Ja aika usein tuntuu, että on ehkä syytä elää..
The rain bändillä (Sellasta Him / Nightwish / Bon jovi tyylistä musaa) on aikast hyviä sanoituksia. Jos Raamatusta ei ota tolkkua, niin ehkä niitten uusinta levyä kannattais tsekata. Nimeltään Tie 316. Tulee Johanneksen evankeliumin luvusta 3 jakeesta 16. Se levy tiivistää uskonasiat aika hyvin.
Jee jee.
Aivopesu on jotain ihan muuta kuin miten nyt sitä sanaa käytetään. Se on manipulaatiota ja sellasta, että ihmisen aiempi identiteetti pyyhitään väkisin pois ja tilalle syötetään väkisin jotain muuta.
Minulla on kuitenkin vähän isompi usko nimenomaan niihin rippikoululaisiin, että ovat niin fiksuja, ettei heitä niin vain aivopestä. Varsinkin kun rippikoulussa ei käytetä mitään aivopesun menetelmiä vaan ihan tavallisia oppitunteja ja leikkejä ja makkaranpaistoa nuotiolla (paitsi eivät taida nykyajan nuoret niin tykätä makkarasta :). Eikö silloin ole vika aivoissa, jos aivot tällaisesta peseentyy.
Kyllähän koulussakin ihmiset oppivat uutta muuttuvat, onko koulukin sitten aivopesua? Koulu on sentään pakollista, rippikoulu vapaaehtoista. On siinä ihmisellä itselläänkin muuten jotain tekemistä, itsehän sinne mennään ja kuunnellaan ja opitaan ja uskotaan jos uskotaan ja ei uskota jos ei uskota. Ketään ei pakoteta yhtään mihinkään.
Tiivis yhdessäolo aiheuttaa tosin joskus pieniä ryhmästä johtuvia muutoksia. Ne eivät kuitenkaan yleensä kestä kauaa, niin kuin ei rippikoulukaan kestä tarpeeksi kauaa johonkin "aivopesuun".
Minulla tilanne oli päinvastoin. En mennyt riparille ollenkaan koska tiesin jo alunalkaen etten tulisi uskoon enkä haluisi väittää olevani uskossa jos en ole.
Mä usein isosena mietinkin, että miks nuoret menee rippileirille, joka on tavallaan uskon/kasteen vahvistamisleiri ja jonka jälkeen on konfirmaatio eli se varsinainen vahvistamisrituaali, jos eivät ole uskossa. Toisaalta, onpahan töitä meille isosille.
Riippuuko usko koskaan ihmisestä itsestään. Voiko tietää onko uskossa vai ei. Uskominen on monilla jotain muuta kuin sitä herätysliikkeitten hurmahenkisyyttä. Se on ihan järkevää ja tavallista elämää, ja jatkuvaa epäilyäkin.
Musta on hyvä, että otetaan kaikki mukaan eikä tentata koko ajan ootko uskossa vai et. Onneksi en koskaan ole sellasella riparilla ollut, missä sitä ois keneltäkään kysytty.
Joskus menin rippikouluun kahdesta syystä. Nämä motiivit olivat aika monella muullakin ystävalläni:
1. Raha.
Kun käy rippikoulun, siitä palkitaan lahjoilla.
2. Siksi, koska kaikki muutkin käyvät ja ovat aina käyneet. Meidän koulussa oli yksi, joka ei vakaumuksensa takia halunnut mennä rippikouluun. Tästä häntä kiusattiinkin sitten aika pitkän aikaa. Lisäksi tietysti sukulaisten ja vanhempien painostus vaikuttaa aika paljon.
Lopputulos: Sain kivasti rahaa, eli kannatti käydä.
"Mä usein isosena mietinkin, että miks nuoret menee rippileirille, joka on tavallaan uskon/kasteen vahvistamisleiri"
Minä en ajatellut rippileiriä aluksi muuten kuin, että sinne pääsee kavereiden kanssa pitämään hauskaa. En edes tiennyt, että sillä olisi joku uskonvahvistamis merkitys. Mutta koska päätin silloin leirin aikana erota kirkosta, niin vahvistihan se periaatteessa minun uskoani siihen, ettei jumalaa ole olemassa, eikä uskonnolla ole mitään merkitystä minulle.
Minua ei tosiaankaan painostettu kenenkään puolelta menemään rippileirille, mutta miksi olisin jäänyt pois, kun kerran kaveritkin oli menossa.
Sitten kun täytin 18 vuotta, ilmoitin vanhemmille, että eroan kirkosta. Ei niillä ollut mitään sitä vastaan ja ei edes mummi sanonut mitään pahaa siitä. itseasiassa oli aika jännä kuulla, kun mummi, jota olin pitänyt uskonnollisena ihmisenä sanoi minulle, että "minä en usko jeesukseen ennen kuin ite nään sen". Se oli aika hauska tilanne silloin.
jokatapauksessa en aio laittaa omia lapsiani uskonnontunneille enkä rippileirille, jos he eivät itse halua. mutta jos haluavat, niin ei minulla ole mitään sitä vastaan. Jokainen saa valita itse siihen mihin uskoo; omat lapsetkin.
... usko riipuu ihmisestä itsestään...
joku täällä ihmetteli miks ne jotka ei usko jumalaan menee riparille.. mun kohdalla oli ainakin se, että kaverit meni, ja mutsi halus! eilen etin netistä tietoa satanismin ja saatananpalvonnan eroista.. löysin hyvät sivut ja sain vastauksen kaikkiin kysymyksiini. ennen tätä olin luullut olevani gootti. mutta sitten huomasin, että kaikki mitä näillä edellä mainituilla sivuilla satanisteista kerrottiin, kertoivat minusta! eli huomasin olevani satanisti. kerroin siis mutsille ja se veti kauheet pultit! sitten kysyin saanko lopettaa riparin, ja siitä uudet skitsot! lopulta mietin, että ei kai se mitään haittaa käydä se ripari loppuun.. pääsen leirillekin viroon viikoksi. ja nyt tiedän, että se mitä mulle riparilla kerrotaan jeesuksesta ja jumalasta, ei enää vaikuta muhun mitenkään. nyt tiedän kuka ja mikä olen, ja olen siitä onnellinen ja ylpeä.