Haluaisin vain pistää tälle palstalle tämän pienen, moraaliteoreettisen pulman. Voisitte ehkä pitää sitä mielenkiintoisena.....
Oletetaan, että on jokin sääntö, jonka mukaan minun pitäisi pyrkiä aina edistämään muiden ihmisten onnea, välittämättä siitä, mitä minä haluan. Kyseessä on moraali, jota kutsutaan utilitarismiksi. Kunhan mahdollisimman moni ihminen on onnellinen, teen oikean teon.
Mutta, tässä tulee se probleema: Mistä MINÄ voin tietää, mikä on kaikkien ihmisten parhaaksi? Tässä maailmassa kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen, on syy-seuraussuhde, logiikka. Mistä tiedän, että minun tekoni, jonka piti edistää koko maailman onnea, ei ole syy johonkin tulevaisuudessa tapahtuvaan kauheaan onnettomuuteen? Jos pelastan naisen tulipalolta, ja joskus tulevaisuudessa hän synnyttää pojan, joka murhaa 34 ihmistä, olenko silloin tehnyt pahan teon? Enkö minä ole vastuussa uhreistä, minunhan syyni on, että tappaja syntyi? Mutta toisaalta, ehkäpä joku näistä 34 uhrista olisi tappanut syövän keksijän, ellei hän olisi kuollut. Enkö olekin hyvä tyyppi, kun minun takiani syöpään keksittäisiin ratkaisu? Tätä juttua voitaisiin jatkaa loputtomiin, eikä vastausta tunnut löytyvän kysymykseen, olenko hyvä vai paha tyyppi? Eli, tästä voitaisiin loogisesti päätellä, että on turhaa pyrkiä tekemään hyvää toisille, koska se ei ikinä onnistu. Eli ainut, jolle voin todella tehdä mitään hyvää, on minä. Vain minusta itsestäni voin sanoa, olenko tehnyt hyvää vai pahaa. Vain MINÄ voin olla hyvien ja pahojen tekojeni mittarina. Minun pitäisi olla välittämättä toisista, ja sen sijaan keskittyä itseeni, koska vain siten voin tehdä selvästi hyvän tai pahan teon.... Vai onko joku kenties eri mieltä?
Oletetaan, että on jokin sääntö, jonka mukaan minun pitäisi pyrkiä aina edistämään muiden ihmisten onnea, välittämättä siitä, mitä minä haluan. Kyseessä on moraali, jota kutsutaan utilitarismiksi. Kunhan mahdollisimman moni ihminen on onnellinen, teen oikean teon.
Mutta, tässä tulee se probleema: Mistä MINÄ voin tietää, mikä on kaikkien ihmisten parhaaksi? Tässä maailmassa kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen, on syy-seuraussuhde, logiikka. Mistä tiedän, että minun tekoni, jonka piti edistää koko maailman onnea, ei ole syy johonkin tulevaisuudessa tapahtuvaan kauheaan onnettomuuteen? Jos pelastan naisen tulipalolta, ja joskus tulevaisuudessa hän synnyttää pojan, joka murhaa 34 ihmistä, olenko silloin tehnyt pahan teon? Enkö minä ole vastuussa uhreistä, minunhan syyni on, että tappaja syntyi? Mutta toisaalta, ehkäpä joku näistä 34 uhrista olisi tappanut syövän keksijän, ellei hän olisi kuollut. Enkö olekin hyvä tyyppi, kun minun takiani syöpään keksittäisiin ratkaisu? Tätä juttua voitaisiin jatkaa loputtomiin, eikä vastausta tunnut löytyvän kysymykseen, olenko hyvä vai paha tyyppi? Eli, tästä voitaisiin loogisesti päätellä, että on turhaa pyrkiä tekemään hyvää toisille, koska se ei ikinä onnistu. Eli ainut, jolle voin todella tehdä mitään hyvää, on minä. Vain minusta itsestäni voin sanoa, olenko tehnyt hyvää vai pahaa. Vain MINÄ voin olla hyvien ja pahojen tekojeni mittarina. Minun pitäisi olla välittämättä toisista, ja sen sijaan keskittyä itseeni, koska vain siten voin tehdä selvästi hyvän tai pahan teon.... Vai onko joku kenties eri mieltä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Joka keksii syöpään hoidon on paha ihminen.
Evoluutio on hyvä, oikea. Minä Tarzan.
Se on niin että kenestäkään ei tarvi välittää vittujakaan, ainoastaan yksilöstä.
..ainoastaan jo jokaisesta nykyisestä yksilönoikeudesta.
Kukaan ei yksilönkoosta antaisi mitään arvoa ilkeällepahalle toista kohtaan, vaikka teinien ohjesääntö (kulttuuri) kuinka opettaisi pitämään ilkeääpahaa toista kohtaan nautinnollisena.
Yksilönkoosta sensijaan meistä jokainen olisi evoluution eli yksilön puolella ..kieroudella, oveluudella, yksilönrikkomisella menestyviä vastaan
Yksilönkoosta kukaan ei kadehtisi, ei kunnioittaisi.
Kunnioittaisi, rakastaisi yksilöä; vihaisi kristittyjä.
Kappas kun kateus, yksilöä suuremman arvon itselleen antaminen, on liian teiniä.
Yksilöä suuremman arvon itselleen antaminen on liian teiniä, edes että itsellään ivaisi.
Yksilönkoosta kukaan ei antaisi arvoa yksilöä suuremmalle arvolle.
Tätähän voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle
"Haluaisin vain pistää tälle palstalle tämän pienen, moraaliteoreettisen pulman. Voisitte ehkä pitää sitä mielenkiintoisena.....
Oletetaan, että on jokin sääntö, jonka mukaan minun pitäisi pyrkiä aina edistämään muiden ihmisten onnea, välittämättä siitä, mitä minä haluan. Kyseessä on moraali, jota kutsutaan utilitarismiksi. Kunhan mahdollisimman moni ihminen on onnellinen, teen oikean teon.
Mutta, tässä tulee se probleema: Mistä MINÄ voin tietää, mikä on kaikkien ihmisten parhaaksi? Tässä maailmassa kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen, on syy-seuraussuhde, logiikka. Mistä tiedän, että minun tekoni, jonka piti edistää koko maailman onnea, ei ole syy johonkin tulevaisuudessa tapahtuvaan kauheaan onnettomuuteen? Jos pelastan naisen tulipalolta, ja joskus tulevaisuudessa hän synnyttää pojan, joka murhaa 34 ihmistä, olenko silloin tehnyt pahan teon? Enkö minä ole vastuussa uhreistä, minunhan syyni on, että tappaja syntyi? Mutta toisaalta, ehkäpä joku näistä 34 uhrista olisi tappanut syövän keksijän, ellei hän olisi kuollut. Enkö olekin hyvä tyyppi, kun minun takiani syöpään keksittäisiin ratkaisu? Tätä juttua voitaisiin jatkaa loputtomiin, eikä vastausta tunnut löytyvän kysymykseen, olenko hyvä vai paha tyyppi? Eli, tästä voitaisiin loogisesti päätellä, että on turhaa pyrkiä tekemään hyvää toisille, koska se ei ikinä onnistu. Eli ainut, jolle voin todella tehdä mitään hyvää, on minä. Vain minusta itsestäni voin sanoa, olenko tehnyt hyvää vai pahaa. Vain MINÄ voin olla hyvien ja pahojen tekojeni mittarina. Minun pitäisi olla välittämättä toisista, ja sen sijaan keskittyä itseeni, koska vain siten voin tehdä selvästi hyvän tai pahan teon.... Vai onko joku kenties eri mieltä?"
Mä näen et toi viesti on välinpitämättömyydestä, tai miten oikeuttaa välinpitämättömyys
Viesti on myös kai miten vapauttaa itsensä taakasta, antamasta ihmiselle kristittyjen ihmisen arvoa ihmiselle ja keskittyä auttamaan itseään, kunnioittamaan yksilöä.
Ihmisestä ei tarvi välittää vittujakaan.
Mutta yksilöä pitää rakastaa, kunnioittaa.
Yksilönrikkomiseen tulee puuttua, ei koska välittäisi uhrista vittujakaan, vaan koska välittää yksilöstä. Rakastaa, kunnioittaa yksilöä.
"Ihmisestä ei tarvii välittää vittujakaan. Mutta yksilöä pitää rakastaa, kunnoittaa. Yksilönrikkomiseen tulee puuttua, ei koska välittäisi uhrista vittujakaan, vaan koska välittää yksilöstä. Rakastaa, kunnoittaa yksilöä."
Kenestä yksilöstä me puhumme? Toisten yksilöistä, vai minun yksilöstä? Pitääkö siis kunnoittaa toista yksilöä, vaikka se johtaisi siihen, että ajan kanssa sillä teolla vain tuomitsisi toisia ihmisiä yksilönloukkaamiseen? Onko siis yksilöllä itseisarvo? Kuuluuko satanismiin siis liberaalien velvollisuuseettinen moraalinormi, jonka mukaan yksilönarvo on loukkaamaton, välittämättä seurauksista? Mutta eikö tuo ole aika irrationaalista? Käsittääkseni satanismi sanoo olevansa rationaalinen uskonto/filosofia: eikö tuo yksilönarvon loukkaamattomuus ole ristiriidassa yksilönkunnoituksen kanssa?
Yksilön arvo on mitätön arvo, mutta mitään sen suurempaa ei ole olemassakaan
Annatko sinä itsellesi yksilöä suuremman arvon?
Oletko niitä jotka ajattelee ettei puun kaatumisesta kuulu elettäkään jos kukaan ei ole kuuntelemassa :)
Minä olen yksilönkunniottaja, jos jotakuta rikotaan ja siihen puuttuminen tarkoittaa, että minä tulen pikkuserkun pikkuserkun pikkuserkun kautta kärsimään siitä jotenkin joskus vuosien päästä, hyväksyn sen yksilölle.
Vaikken miinanpäälleheittäytyjä joukkueen puolesta olekaan yksilölle voin ottaa paikkani kunniahaudassa
Nyt vielä sanotko sinä että suuri porukka saa rikkoa yhtä koska on parempi että vain yksi kärsii kuin että suuri joukko saisi sanktioita vielä
"Nyt vielä sanotko sinä että suuri porukka saa rikkoa yhtä vastaan ksoka on parempi että vain yksi kärsii kuin että suuri joukko saisi sanktioita vielä"
Minä uskon, että jos minä olisin osa sitä joukkoa, joka voisi välttää tuskan uhraamalla yhden meistä, haluaisin tehdä sen. Mutta jos minä olisin se, jonka pitäisi uhrautua muiden puolesta, en ikinä tekisi sitä! Eihän niin voi tehdä! Minähän olen MINÄ! MINUA ei voi uhrata, koska MINÄ olen tärkeämpi kuin muut. Minä en kunnioita yksilöä, minä kunnoitan MINUA. Etkä ole muuten vastannut kysykseeni, jonka esitin satanismista: kunnioittaako satanismi yksilöä, riippumatta seurauksista ja siitä, kenestä yksilöstä puhutaan?
Mutta kun tuo probleema-jossittelu jota sovelsit kaikkiin ihmisiin, soveltuu aivan samalla tavoin itseesi.
Mistä tiedät että sinun tekosi, jonka piti edistää sinun itsesi onnea ei ole syy johonkin tulevaisuudessa sinulle tapahtuvaan kauheaan onnettomuuteen?
Jne.
Mietteistäsi voitaisiin siis aivan yhtä loogisesti päätellä myös että on aivan turhaa pyrkiä tekemään hyvää itselle, koska se ei ikinä onnistu.
Ennen kuin joku koiranleuka ehtii päättelemään että on siis aivan turha pyrkiä tekemään hyvää yleensäkään, niin todetaan että Mietiskelijän päättelyketjussa on niin ammottavia aukkoja - sekä deduktion että induktion osalta - että on suorastaan irvokasta käyttää ilmaisua
"tästä voitaisiin LOOGISESTI päätellä"....
"Mistä tiedät, että sinun tekosi, jonka piti edistää sinun itsesi onnea ei ole syy johonkin tulevaisuudessa sinulle tapahtuvaan kauheaan onnettomuuteen?"
Vastaus on selvä: sitten, kun koen sen. Kun koen sen kauhen onnettomuuden, voin päätellä, mistä se johtui ja tehdä ensi kerralla eri tavalla. Näin voin siis tietää varmuudella, mitkä tekoni ovat hyviä ja mitkä pahoja, kun taas muille tehtävässä "hyvyydessä" on aina se probleema, että minun täytyy elää koko loppuelämäni miettien, teinkö sittenkään mitään oikein...
Koska Gonzo ei ole kyennyt tajuamaan tätä yksinkertaista asiaa, voimme LOOGISESTI päätellä, että Gonzon kannattaisi tarkistuttaa oman pääkoppansa vedenpitävyys, ennenkuin alkaa arvostelemaan toisia.
Sori, että vähän kivahdin, Gonzo. Mä vähän suutuin. Olet aivan oikeassa, en voikaan tietää, mitkä teot ovat hyviä tällä tavalla. Kun nyt asiaa mietin, niin eihän ihminen edes aja omakaan etuaan aina. No, nyt on tullut ainakion selväksi yksi asia: utilitarismi ja egoismi ovat kumpikin valheellisia eettisiä teorioita. Seurausetiikka ei vain toimi. Maailmassa on liian paljon muuttuvia tekijöitä, jotta yksi ihminen voisi vaikuttaa siihen haluamallaan tavalla kuin vain mitättömän vähän. Koska emme voi löytää vastausta seurauksista, meidän pitää löytää vastauksemme teoista itsestään. Mutta siinä tapauksessa voimme päätyä vain yhteen lopputulokseen: ei ole oikeaa ja väärää. Koska kaikki eettiset säännöt ovat vain tyhjiä sääntöjä ilman seurauksia ja myös kulttuurisidonnaisia. Tästä kaikesta voimme lopultakin päätyä siihen, että emotivismi on ainoa oikea: moraali perustuu tunteeseen ja asenteeseen. Moraalin perusta onkin siis kulttuurissa ja tunteissa. Eli toisin sanoen: ei ole oikeaa ja väärää. Ihminen on loppujen lopuksi idiootti. Lopultakin, olen löytänyt vastaukseni kysymykseen, jota olen miettinyt koko ikäni: mikä on oikein ja mikä on väärin? Vastaus: Ei mikään ja kaikki, eli lakkaa miettimästä koko asiaa! Ihanaa!!! Kaikki on nyt selvää! Kiitos Gonzo! Suutelisin sinua, jos voisin! Kiitos, kiitos! Kaikki on nyt sevää!
Ei se nyt ihan noinkaan mene...
Kristitty (sekä tiettyjen filosofisten suuntien ajattelijat) vastaisi sinulle että olet väärässä sillä on olemassa pysyviä arvoja, jotka pysyvät ikuisesti eivätkä muutu koskaan ja jotka määrittävät hyvän ja pahan.
Mutta ei lähdetä sille tielle.
Luomiesi esimerkkitapausten perusteella ajattelusi perustuu epäkäytännölliseen ehdottomuuden tavoitteluun. Käytännössä asiat ovat kuitenkin toisin ja noin 95 % tapauksista on helppo määrittää mikä on oikein ja mikä väärin.
Jos esimerkiksi pelastat naisen tulipalosta niin kuinka suureksi arvioisit todennäköisyyden että hän tulee synnyttämään murhaajan?
Jättäisitkö hyvän työn suorittamatta siksi että on olemassa yhden promillen sadasosan mahdollisuus että siitä joskus aiheutuisi pahaa?
Tämä siis edellyttäen että yleensä tavoittelet hyvää.
"Jos esimerkiksi palastat naisen tulipalosta, kuinka suureksi arvoisit todennäköisyyden, että hän tulee synnyttämään murhaajan?"
Gonzo hyvä, murhaaja oli vain äärimmilleen viety esimerkki. On ihan yhtä mahdolista, että naisen pojanpoika onkin murhaaja, tai hän itse on murhaaja, tai että nainen omalla olemassaolollaan aiheuttaa sen, että joku mies myöhästyy kokouksesta, ja hän kirehtii liikenteessä ja tulee onnettomuus ja 20 ihmistä kuolee, mm. syövän keksijä, maailmanrauhan tuoja ja Mooses kakkonen, jne. jen. jne. Entä voi laskea todennälöityyttä tuollaiselle, silloinhan meillä ei olisi tätä ongelmaa.
"Jättäisitkö tekemättä hyvän työn vain sen takia että olemassa yhden promillen sadasosan mahdollisuus että siitä aiheutuisi jotaoin pahaa?"
Gonzo, ei ole olemassa yhden sadasosan promillen mahdollisuutta, että jotain pahaa tapahtuisi, kun teen hyvän työn. On olemassa SADAN PROSENTIN todennäköisyys, että jotain pahaa tapahtuisi. Etkö ole kuullut kaaosteoriasta: "Perhosen siivenisku Kiinassa voi aiheuttaa tornadon USA:ssa," jne. Se on vain logiikkaa, Gonzo, ei se pure sinua (kovaa)! Se on varmaa, että me kaikki olemme osasyyllsisä ainakin johonkin hyvään ja pahaan asiaan, sen sanoo järki ja logiikka. Sinäkin, Gonzo, olet ehkä aiheuttanut omalla syntymälläsi kansanmurhan Afrikassa. Kuulostaa mielettämältä, mutta ei ole mahdotonta!
Ja olet muuten ihan oikeassa, Gonzo, on turhaa tehdä hyvää itsellekään, koska on ihan mahdollista, että jokin omaan etuuni tähtäävä valinta aiheuttaa myöhemmin oman kuolemani. Esim. minä olen kasvissyöjä (terveydellisistä syistä), ja on ihan mahdollista, että sen takia joudun joskus gorillan raiskattavaksi. Tosi juttu!
Oletko miettinyt mielipiteesi ihan loppuun asti vai oletko miettinyt aivan liikaa?
Jos joku tarvitsee apua, annan sitä! Ihan sama mitä hän tulevaisuudessa tulee tekemään. On vain tämä hetki! Jos pelastamani henkilö sitten tulevaisuudessa murhaa, raiskaa, ryöstää tai tekee ihan mitä tahansa minun näkökulmastani katsottuna väärää, en kanna siitä syyllisyyttä! Ihmisillä vapaa tahto, enkä ole veljeni vartija.
Kaaosteorioita ja promillelukuja...
Aikamoista teorioiden pyörittelyä...
Aiotko elää ollenkaan?
Hyvät teot voivat aiheuttaa valtavia positiivisia aaltoja läpi maailman ja palata vielä takaisin sinullekin!!!
Miksi lähdet negaation kautta?
Pääsännöllisesti jokainen haluaa varmasti voida hyvin ja jakaa hyvinvointia muillekin. Turha psykologisointi ja järkeily pois. Analysointi on hyvästä, kunhan oppii jotakin, eikä vain viisastele.
Niin monta näkökulmaa kuin ihmistäkin. Joten kohti itseä ja sieltä käsin ympäröivään maailmaan.
Murhaajia tulee ja menee. Minä olen minä, enkä kukaan muu. Jos pelastan tulipalosta murhaajan, en pelasta murhaajaa vaan ihmisen.
Oletko "mietiskelijä" murhaajan, raiskaajan tai muiden sinun vinkkelistä katsottuna väärin tekevien yläpuolella?
Kuinka voit asettaa itsesi jumalan asemaan? Pelastaisit vain heidät, jotka pelastuksen ansaitsevat. Heidät jotka eivät tee tulevaisuudessa väärin!
Takaisin juurille...
"Jos joku tarvitsee apua, annan sitä! Ihan sama mitä hän tulevaisuudessa tulee tekemään. On vain tämä hetki! Jos pelastamani henkilö sitten tulevaisuudessa murhaa, raiskaa tai tekee ihan mitä tahansa minun näkökulmastani katsottuna väärää, en kanna siitä syyllisyyttä! Ihmisillä vapaa tahto, enkä ole veljeni vartija."
Miten on mahdollista, että olet niin hyvä ihminen, että pelastat ihmisen tulipalosta, mutta kuitenkin niin paha, että et välitä, vaikka sillä teolla tuomitset monet ihmiset tuskaan ja kärsimykseen? Sillä niin tapahtuu ihan varmana, logiikka sanoo niin.
"Hyvät teot voivat aiheuttaa valtavia positiivisia aaltoja läpi maailman ja palata takaisin vielä sinullekin!!! Miksi lähdet negaation kautta?"
Minä en lähde negaation kautta, minä lähden totuuden kautta. Totuus on, että on satavarmaa, että jotain kamalaa tapahtuu kaikista teoistasi, oli se sitten mikä tahansa. Tottakai kaikista sinun teostasi seuraa myös ihania, hyviä asioita, mutta sillä ei ole merkitystä, onko sinun tekosi murha vai hukkuvan pelastaminen, joka tapauksessa se johtaa niin hyviin ja pahoihin asioihin. Ihminen ei voi mitenkään saada millaan teollaan mitään täysin hyvää tai mitään täysin pahaa aikaan. Ihmiset eivät katso nokkaansa pidemmälle näissä asoissa. Jes, pelastin miehen hukkumasta, olen sankari! Olisinko edelleen sankari, jos tajuaisin, että miehen pelastamalla tuomitsin toisen miehen kuolemaan ja jättämään lapsensa orvoiksi? Vai onko ihminen moraalisesti vastuussa vain niistä seurauksista, jotka hän tajuaa tapahtuvan varmana teoistaan? Jes! Niimpä tietysti, kunhan vain ihminen vain haluaa tehdä hyvää, eikä pahaa, hän on hyvä, vai? Harmi vain, että moinen teoria vaatisi, että ihmisellä olisi vapaa tahto, ja jokainen, jolla on edes vähän järkeä päässään, tajuaa, että vapaata tahtoa ei ole, vaan kaikki "päätöksemmekin" nojautuvat syy-seuraus-suhteen ankarien sääntöjen alaisuuteen.
Vai voiko joku todistaa, että murhan tapahtuman hetkellä murhaajalla oli edelleen mahdollisuus valita toisin? Voiko? Eipä voi, siispä voimme loogisesti päätellä, että determinismi on totta, ja vapaata tahtoa ei ole! Ei kannata sanoa mitään vapaasta tahdosta, ennen kuin on hallussa kivenkovia todisteita siitä!
"Oletko "mietiskelijä" murhaajan, raiskaajan tai muiden sinun vinkkelistä katsottuna väärin tekevien yläpuolella? Kuinka voit asettaa itsesi jumalan asemaan? Pelastaisit vain heidät, jotka pelastuksen ansaitsevat. Heidät jotka jotka eivät tee tulevaisuudessa väärin!"
222, ota jo lopultakin pääsi pois perseestä ja haistele todellista maailmaa vaihteeksi, äläkä vain tuota paskaa! Kuka muka ansaitsee pelastua? Häh, kuka? Näytä minulle pyhimys, niin pyörrän sanani. No, näytä! Näetkö, kukaan ei ole pyhimys, ei edes mikään vitun apostoli! Me kaikki olemme kusipäitä, koska me kaikki teemme vääriä asoita, halusimme tai emme! En voi valikoita, kuka on hyvä ja kuka paha, koska kaikki ovat kumpaakin! Enkä minä aseta itseäni muiden yläpuolelle, se olet sinä, joka sen tekee! Minä olen samanlainen, ylä-ja alakvarkeista ja elektroneista ja pääosin ilmasta koostuva, mitätön ihmispolo kuin kaikki muutkin, en merkitse paskan vertaa, eikä kukaan muukaan! Satanistit ovat siitä säälittävää väkeä, että he luulevat olevansa jotain vitun kapinallisia, jotka luulevat olevansa muita parempia, koska uskovat omaan etuun. Kuten olemme Gonzin kirjoituksesta havainneet, näin ei ole asian laita. Et voi ajaa kenenkään etua, et edes omasi.
I rest my case...
ps. En voi osallistua tähän keskusteluun enää, koska lähden huomenna tripille pohjoismaihin...
Mutta älkää surko, pojat ja tytöt! Kuten erään maan viisas kuvernööri sanoi kerran: I`ll be back!
"Miten on mahdollista, että olet niin hyvä ihminen, että pelastat ihmisen tulipalosta, mutta kuitenkin niin paha, että et välitä, vaikka sillä teolla tuomitset monet ihmiset tuskaan ja kärsimykseen?"
On vain tämä hetki. Tulevaisuus on vasta tulossa. Toimin tilanteen mukaan! Pyrin välttämään kangistavia kaavoja sekä passivoivaa logikkaa.
Miten minä teollani tuomitsen ihmiset kärsimykseen? Toimin tilanteessa spontaanisti; pelastan ihmisiä tulipalosta, mutta en ole vastuussa heidän tulevaisuuden teoista!
"Sillä niin tapahtuu ihan varmana, logiikka sanoo niin."
Anteeksi, mutta mikä logiikka sanoo niin? Sinun logiikkasi? Miten sinun logiikkasi on universaali totuus? Miten sinä olet tajunnut tämän logiikan olemassaolon ja miten voit olla varma, että olet ymmärtänyt sen oikein? Voiko mistään olla tässä maailmassa ihan 100% varma?
"Minä en lähde negaation kautta, minä lähden totuuden kautta. Totuus on, että on satavarmaa, että jotain kamalaa tapahtuu kaikista teoistasi, oli se sitten mikä tahansa."
Sinä lähdet totuuden kautta? Haluan muistuttaa tässä kohtaa, että se on vain sitten sinun totuutesi, ei absoluuttinen totuus, vaikka näin yrität sitä julistaa. Me katsomme maailmaa omasta subjektiivisesta kulmastamme, joten yritetään kestää muidenkin "totuudet." Tuollainen ajattelutapa ajaa helposti vain passiivisuuten. "Kun kerran kaikki pättyy lopuksi vain onnettomuuteen, miksi yritän edes tehdä mitään?" Ikävää, sinulle!
"Ihminen ei voi mitenkään saada millaan teollaan mitään täysin hyvää tai mitään täysin pahaa aikaan."
Minä en usko absoluuttiseen pahaan tai hyvään. Ja se mikä on hyvää tai pahaa yksilöllisellä tasolla, on taas näkökulmakysymys. Mitään universaalia oikeaa tai pahaa en usko olevan.
"Vai onko ihminen moraalisesti vastuussa vain niistä seurauksista, jotka hän tajuaa tapahtuvan varmana teoistaan? Jes! Niimpä tietysti, kunhan vain ihminen vain haluaa tehdä hyvää, eikä pahaa, hän on hyvä, vai? Harmi vain, että moinen teoria vaatisi, että ihmisellä olisi vapaa tahto, ja jokainen, jolla on edes vähän järkeä päässään, tajuaa, että vapaata tahtoa ei ole, vaan kaikki "päätöksemmekin" nojautuvat syy-seuraus-suhteen ankarien sääntöjen alaisuuteen."
Teko on teko. Oli se sitten hyvä tai paha, olemme vastuussa teoistamme, sekä tietoisista ja tiedostamattomista. Ihmisellä on vapaa tahto. Hän voi jättää murhaamatta tai murhata. Mikään logiikka tai teoria ei sitä mielestäni ennalta määrää. Tottakai, tietyt asiat ovat todennäköisempiä kuin toiset ja tilanteet ovat ainutlaatuisia. Mutta en haluaisi lähteä tuohon "shakkilauta-teoriaan" Jossa siirrosta seuraa toinen siirto, ennaltamäärätty ilman vaihtoehtoja.
"kaikki "päätöksemmekin" nojautuvat syy-seuraus-suhteen ankarien sääntöjen alaisuuteen."
Haluatko todella uskoa tuohon? Vaikka se olisikin totta, ei meillä ihmisillä olisi minkäänlaista käsitystä tämän säännön logiikasta. Ja siksi tuo sääntö on hyödytön. Uskon syy-seuraus-suhteeseen kyllä, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Pystyn tavoittamaan tapahtumien kulkua omassa elämässäni. Niin syitä ja suhteita että seurauksia, mutta uskon silti ihmisen kehittymiseen ja siihen, että voimme itse vaikuttaa elämämme kulkuun.
"222, ota jo lopultakin pääsi pois perseestä ja haistele todellista maailmaa vaihteeksi, äläkä vain tuota paskaa!"
Todellinen maailma? Miten perustelet todellisen maailman? Emmekö kaikki rakenna omia todellisuuksiamme? Miten sinun todellisuutesi voi olla parempi kuin minun. Vaikka se toimii sinulle, ei se välttämättä toimi muille. Joten pidän mielummin pääni perseessäni kuin yritän elää sinun todellisuuttasi.
"Satanistit ovat siitä säälittävää väkeä, että he luulevat olevansa jotain vitun kapinallisia, jotka luulevat olevansa muita parempia, koska uskovat omaan etuun."
Miksi haukut satanistit? Miksi jaat stereotyyppisiä mielipiteitäsi satanisteista? Itse tulit tänne palstalle ja haastoit ihmiset keskustelemaan kanssasi. Kun näin tapahtuu, julistat vain omaa näkemystäsi ja tuomitset muut. Miten sinun maailmasi on parempi kuin satanistien? Ethän, kiltti puhu enää asiasta josta et näytä tietävän mitään! Väitän ja luulen, etten paljon valehtele, kun sanon, että me kaikki tavoittelemme enemmän tai vähemmän omaa etuamme. Eikä oman edun tavoittelu tee vielä kenestäkään satanistia.
Hauskaa matkaa sinulle!!!
"On vain tämä hetki. Tulevaisuus on vasta tulossa. Toimin tilanteen mukaan! Pyrin välttämään kangistavia kaavoja sekä passivoivaa logiikkaa."
Sinä et voi välttää "passivoivaa" logiikkaa, koska se vaikuttaa sinuun kaiken aikaa! Etkä sinä toimi spontaanisti, vaikka niin luulet: jos kerran toimit spontaanisti, niin miksi et heti "päätä" teleportautua tänne minunluokseni kahville? Miksi? Koska maailma logiikkansa kanssa kahlitsee sinut. Ja vaikka tekisitkin niin, miksi? Eikö sille olisi mitään syytä? Väitätkö, että ilmestyisit tänne heti kahville riippumatta siitä, että et edes halua kahvia, tai että et haluaisi näyttää minulle, että niin voi tehdä? Ihmisten "päätökset" pohjautuvat kuitenkin aina siihen, mitä vaihtoehtoja maailma tarjoaa, ja millaisia mieltymyksiä maailma on sinulle geenien, kasvuympäristön jne. mukaan antanut.
"Minun logiikkani?" Anteeksi mitä? Elämmekö vai jossain ulottuvuudessa, jossa on niin monta eri logiikkaa, kun on ihmistä, vai? Logiikka on kuitenkin jotain, mikä on olemassa ihmisestä riippumatta. Jotkut ihmiset tajuavat logiikkaa, jotkut eivät, mutta se ei tarkoita, että että logiikkaa ei olisi. Logiikka on objektiivista, ei subjektiivista! Ymmärrän sen olevan oikein, koska en ole keksinyt yhtään kunnon vastaväitettä "minun totuudelleni." Siten voimme loogisesti päätellä, että tämä on totuus. Ainakin siihen asti, kunnes joku keksii kunnon vastaväitteitä.
Voi sinua, 222, kun säälittävästi et näe metsää puilta! Ei logiikka passivoi ihmisiä, vain koska teoistani seuraa pahoja asioita, halusin tai en. Etkö muista, mitä olen kirjoittanut? Myös hyviä asioita tapahtuu, halusin tai en. Niin hyviä kuin pahoja. Teoistani seuraa onnettomuus, mutta myös pelastus! En ole paha enkä hyvä jos katsomme seurauksia.
"Minä en usko absoluuttiseen pahaan ja hyvään. Ja se mikä on hyvää tai pahaa yksilöllisellä tasolla, on taas näkökulmakysymys. Mitään universaalia oikeaa tai pahaa en usko olevan."
Lopultakin kirjoitat jotain järkevää! En minäkään usko mihinkään absoluuttiseen hyvään tai pahaan, vaan uskon kaiken olevan merkityksetöntä!
"Haluatko todella uskoa tuohon? Vaikka se olisikin totta, ei meillä ihmisillä olisi minkäänlaista käsitystä tämän säännön logiikasta. Uskon syy-seuraus-suhteeseen kyllä, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti."
Kyse ei ole siitä, haluanko uskoa siihen vai en, kun se on totta joka tapauksessa. Entä sitten, jos meillä ihmisillä ei ole käsitystä säännön logiikasta? Se ei tarkoita, että se ei olisi totta. 222, senkin solipsinen hölmö, sinun tajuntasi ei ole koko maailma! Lakkaa tuijottamasta omaa napaasi, muutakin maailmaa on! Etkä sinä voi uskoa "vain tiettyyn pisteeseen asti" logiikkaan, jonka jälkeen oma tahtosi pääsisi päättämään. Se on joko-tai. Joko logiikka päättää kaiken, mitä teet, tai sitten oma tahto. Koska et voi liitää ilmojen halki, et voi kävellä veden päällä, jne. voimme loogisesti päätellä, että sinä olet täysin logiikan hallinnassa. Ainut syy, miksi uskot omaan tahtoon, on koska kulttuuri ympärilläsi on iskostanut sen päähäsi!
222, kumpi meistä onkaan hölmö, kun toinen uskoo ihan järkeenkäypiin tosiasioihin, kun taas toinen luulee, että tahto päättää, mikä on loogista, ja mikä ei?! Vai väitätkö sinä, että sinun tahtosi määrä, mikä on totta, ja mikä ei??? Jos näin uskot, olet suurempi hölmö kuin luulinkaan! Ei ole mitään "sinun todellisuuttasi," "minun todellisuuttani," jne. Tuohan on täysin järjetöntä! Todellisuus tarkoittaa jotain objektiivista, ihmismielestä riippumatonta, eikä se ole mikään makuasia, mistä ei voi kiistellä!
Ja miten sinä pikku nilkki kehtaat väittää, että minä en tiedä, mistä minä puhun? Minä en jaa stereotypioita! Minun tietoni satanisteista on täysin totuudenmukainen. Myönnetään, ehkä hieman kärjistin, mutta kukapa ei sitä tekisi? Äläkä huoli, et sinä valehtele, kun väität, että ihmiset haluavat ajaa omaa etuaan. Mutta on olemassa ero halauamisen kanssa, ja sen kanssa, mitä saa oikeasti. Ihminen ei kuitenkaan aja omaa etuaan oikeasti. Sinun tekosi kyllä voivat ajaa omaa etuasi jonkin aikaa, mutta on satavarmaa, että sinun etuasi ajavat tekosi kuitenkin aiheuttavat myös haittaa. Sitten on vielä tietenkin se, mikä on ihmisen todellinen etu.
Ja ihan turhaan toivotat minulle hauskaa matkaa. Sellaista ei olekaan kuin hauskaa matkaa. Tälläkin reissulla on seurauksena se, että minulta jää varmaan paitsi jokin sikahyvä juttu kaupungissa. Ei ole tämäkään reissu minun etujeni mukainen, se on varma. Perseelleen menee...
"Miten on mahdollista, että olet niin hyvä ihminen, että pelastat ihmisen tulipalosta, mutta kuitenkin niin paha, että et välitä, vaikka sillä teolla tuomitset monet ihmiset tuskaan ja kärsimykseen? Sillä niin tapahtuu ihan varmana, logiikka sanoo niin."
Ajatteleppas nyt: Jos pelastaa jonkun hengen tuntematta kyseistä ihmistä, niin se on kyllä hyvä teko. Et voi kaivaa kristallipalloa esiin taskustasi ja ennustaa, että "Ahaa tuon lapsesta tulee murhaaja". Et voi tietää tulevaisuutta. Miksi murehtia tulevasta? Kyllä toisen pelastaminen on hyvän ihmisen teko, ei siitä pääse yli eikä ympäri (Ellei sitten satu pelastamaan tietoisesti jotain sarjamurhaaja pervessiä.).