Olen ihan innoissani, olen tavannut ihanan jenkki miehen!
Nyt kertokaapa muut joilla kokemuksia, pitikö teidän mennä naimisiin, jotta voit jäädä Usaan, vai riittääkö että on kihloissa, jotta saa työluvan ja oleskeluluvan?
Entäs mieten on lasten kanssa, eikö teitä pelota että jos tulee ero, niin ette ehkä saa lähteä USAsta lasten kanssa, vaan joudutte jäämään sinne koko loppuelämäksi?
Sitten vielä lasten puheen kehityksestä kiinnostaisi kuulla kokemuksianne, puhutteko lapselle sekä suomea että englantia? Miten on onnistuttu moni kielisessä perheessä? Viivästyikö puheen kehitys?
Hyvää kesää!
Nyt kertokaapa muut joilla kokemuksia, pitikö teidän mennä naimisiin, jotta voit jäädä Usaan, vai riittääkö että on kihloissa, jotta saa työluvan ja oleskeluluvan?
Entäs mieten on lasten kanssa, eikö teitä pelota että jos tulee ero, niin ette ehkä saa lähteä USAsta lasten kanssa, vaan joudutte jäämään sinne koko loppuelämäksi?
Sitten vielä lasten puheen kehityksestä kiinnostaisi kuulla kokemuksianne, puhutteko lapselle sekä suomea että englantia? Miten on onnistuttu moni kielisessä perheessä? Viivästyikö puheen kehitys?
Hyvää kesää!
Vastaukset 11
Vanhimmat
ette ole vielä naimisissa ja ei ole edes lapsia ja ajattelet jo miten voit muuttaa lasten kanssa maailman toiselle puolelle ja jättää isän kauas.
Minä olen 'ulkomaalaisen' kanssa naimisissa ja asiat vain on niin että vaikka tulisi ero niin en silti haluaisi asua kaukana lasten isästä. Eihän ero tarkoita sitä että nyt kun minä eroan niin niin eroavat lapsetkin.
Asuinpaikka on lasten koti ja asuinpaikassa määrätään huoltajuus. Tämä käytännossä tarkoittaa sitäkin että jos olet suomalaisen kanssa naimisissa ja muutatte esim. englantiin niin et eron tullen voi muuttaa suomeen ilman toisen puolison suostumusta. Eli jos esim isä päättää että viihtyy niin et voi tehdä mitään.
älä nyt tyoluvan takia naimisiin mene. Ehkä voisitte ensin asua vaikkapa englannissa missä puhutaan englantia. Mies varmaan saa tyoluvan sinne ja sinun kohdalla se ei ole onglema.
Sitten voitte myohemmin muuttaa miehenne maahan ja mennä naimisiin.
"älä nyt tyoluvan takia naimisiin mene. Ehkä voisitte ensin asua vaikkapa englannissa missä puhutaan englantia. Mies varmaan saa tyoluvan sinne ja sinun kohdalla se ei ole onglema.
Sitten voitte myohemmin muuttaa miehenne maahan ja mennä naimisiin."
Olen asunut Lontoossa 8 vuotta ja en missään nimessä haluaisi sinne. Suomessa voisin olla, mutta mies ei saisi varmaan täältä töitä. Usaan menisin mielelläni, voisi kai sitä jonkin aikaa kokeilla vaikka aina 3kk kerrallaan. ja käydä aina välillä Kanadan puolella tai Meksikossa?
on tosin niin päin että asutaan suomessa. Mentii kyllä naimisiin ennen suomeen muuttoa koska helpotti paperisotaa, mies pääs tänne ilman mitää ongelmia ja tiedän että itse pääsen nyt myös usaan ilman sen kummempaa paperisotaa. Meillä on kohta 2-vuotias lapsi ja toinen tulossa, mies puhuu lapsille englantia ja minä suomea, lapsi ei vielä osaa kuin muutaman sanan (ja nekin suomeksi), että luulisin että kaksikielisyys ehkä hidastuttaa puheenkehitystä mutta uskon että lapsi kuitenkin molemmat kielet aikanaan oppii. Kun asuin aikanaan englannissa, tunsin perheen jossa äiti suomalainen, isä suomenruotsalainen ja laspet englantilaisessa tarhassa ja nämä 3- ja 5-vuotiaat lapset puhuivat sujuvasti kolmea kieltä, vaihtoivat aina kieltä sen mukaan kenen kanssa puhui.
Ei pelota että mies kaappaa lapset tms. koska tunnen mieheni niin hyvin ja hän tietää miten paljon lapsi rakastaa minua (on oikea mammanpoika) ettei ikinä voisi tehdä sitä lapselle. Ollaan oltu naimisissa kohta 3 vuotta. Meillä muutenkin minä olen se joka määrää kaapin paikan joten en usko et ikinä tulee ongelmia sen suhteen. Ainut mikä harmittaa on se että tiedän että mies haluaa joskus muuttaa takaisin usaan ja minä haluaisin laittaa lapset kouluun täällä suomessa ja kasvattaa heidät täällä turvallisessa ympäristössä, uskon että ratkaistaan asia sovussa muttaa jompikumpi joutuu myöntymään. Ja onhan se harmi että nyt amerikan mummo jää ihan paitsi lapsemme elämästä ja jos taas muutetaan sinne niin sitte suomen isovanhemmat joutuvat ikävöimään lapsenlapsiaan, heille meidän poika on maailman rakkain ja jo viikon ero pojasta tuottaa isovanhemmille tuskaa.
No tässähän tätä tarinaa tuli, pointti on se että luultavasti kaikissa monikulttuurisissa perheissä tulee kompromissejä eteen mutta jos on hyvä parisuhde niin kyllä niistä sovussa selvitään.
Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua :-)
Eipäs siinä mitään sinänsä, mies kyllä olisikin valmis muuttamaan Suomeen, mutta ei taitaisi hänen allallaan olla työmahdollisuuksia täällä. Hän on näyttelijä/ elokuva / taide alalla.
Onko miehesi töissä sitten Suomessa? Kyllähän täällä varmaan helposti jenkki saa töitä esim. Nokialta jos on sillä alalla.
Hyvää kesän jalkoa!
että mies saisi helposti töitä kun puhuu äidinkielenään englantia mutta sattuu olemaan musta ihonväriltään ja pienessä kaupungissa kun asutaan niin ei kyllä mustalle töitä löydy ja kun ei ole sitä koulutusta mihinkään, on vaan käyny high schoolin, no jos se nyt oppis ton suomen kielen ni vois hakee tääl johonkii kouluu. Suomessahan se kannattaa opiskella kun usassa on niin kalliit lukukausimaksut ettei viittis ottaa kauheit lainoi se takii.
Kaikkea hyvää teidän suhteelle :-)
miksi valitsitte kotimaaksi Suomen. Taitaa Suomessa olla kuitenkin parempi sosiaaliturva ja vähemmän rasismia kuin rapakon toisella puolella. Oikeastaan ihan sama jos tuo kouluttamattoman mustaihoisen Suomeen niin tuoko sen amerikasta vai afrikasta.
Anteeksi nyt vaan , mutta kukaan ei koskaan tunne toista niin että voi mennä vannomaan toisesta sitä sun tätä. Sinisilmäsyys on suurin ongelman parisuhteissa, olis kumppani sitten ulkomaalainen tai suomalainen.
Se kilteinkin mamanpoika voi erotilanteessa olla The Devil himself. Eihän kukaan ole nainut aikoinaan "miehenpaskaa", jos tajuutte mitä tarkoitan...Yllätyksenä se tulee monille, että "ihanasta Davidiidista" tulikin sikamainen olio, joka satuttaakseen voi tehdä vaikka mitä...
Alkuperäiseen kysymykseen tämämähän ei ole vastaus, vaan olipa pakko sanoa. Taustalla on riittävä määrä suhteita niin suomalaisten kuin muidenkin kanssa ja liitto ulkomailaisen kanssa. Yksi teini-ikäinen tytär.
Kylla mina ajattelen asian niin, etta se on selkea valinta, jonka tekee ja valintansa kanssa elaa myos. En mina viela murehdi, mitaan avioeroja tai huoltajuuskiistoja. Minahan olen onnelinnen ja sitoudun avioliittoon eliniaksi.
Ja niinhan se on, etta sen lain mukaan eletaan, jossa eletaan; ei laki muotoudu niinkuin mina tahdon, vaan mina noudatan lakia. Kylla lakia pitaa noudattaa asuu sitten taalla tai Suomessa.
Tassa vaiheessa suurin murheeni on pitka etaisyys; miten vieraaksi Suomen-isovanhemmat jaavat lapsille? Kuinka usein pystyy/on varaa matkustaa pienten lasten kanssa Atlantin yli? Jotenkin tiedan, etta ei lapsista taalla mitenkaan kasva suomalaisia, mutta toivoohan sita silti...
Suomeen muuttaminen ei onnistu. Puolisolla on taalla sellaiset tyo-ja uranakymat, ettei Suomessa koskaan voisi edes kuvitella vastaavaa. Ja minusta sitten, kai minusta tulee 'stay at home mom' ja ihka oikea 'soccer mom'.
Mutta elama menee, niinkuin menee ja koti on siella, missa rakastetaan!
Itse olisin ihan mielelläni semmoinen kotiäiti. Muuten sama mulla kuin sinulla, miehen uran kannalta ei tulis muutto ainakaan Suomeen mahdolliseksi, mutta enpä paljon Suomen pakkasia kaipaiskaan.
Oma suhde on kyllä vielä aluillaan, mutta Nykkiin olis taas meno ens viikonloppuna! :) Sitten jos kaikki hyvin menee niin sinne voisin muuttaa syksyllä..
Kylla se kannattaa.
Minulla itsellani on sairaanhoitajan koulutus Suomesta, mutta se ei sellaisenaan pade taalla. Varmaan joskus tulee ajankohtaiseksi paivittaa se ja paasta toihin. Tuosta tutkinnon patemattomyydesta johtuen en voinut lahtea suoraan hakemaan tyolupaa tanne. Haimme mieheni kanssa minulle viisumia ihan Yhdysvaltain suurlahetystosta Helsingista. Sen sain, koska osoitimme vakaan aikomuksen avioitua (kaikki avioliiton solmimista varten hankitut paperit piti esittaa). Tulin maahan pari kuukautta ennen haita, viisumi riittaa vuodeksi. Sen jalkeen pitaa hakea oleskelulupaa avioliittoon vedoten, joka voidaan myontaa toistaiseksi voimassa olevana. Oleskelulupaa ei tarvita enaa, jos harkitsee jossakin vaiheessa kansalaisuuden vaihtamista, mutta tata en viela harkitse.
Kylla se aikamoista paperisotaa on, 'red tape', niinkuin taalla sanotaan!!!
Vahan vaikuttaa silta, etta meidan perheemme kasvaa aika piankin (virallisesti se on salaisuus viela) ;) Siksikaan en ole ajatellut viela toita, silla taalla aidit saavat aitiyslomaa vain kasittamattomat 6 viikkoa! Kylla mina tahdon olla vauvan kanssa kotona ainakin sen ensimmaisen vuoden.
Rohkeasti matkaan, kylla siita selviaa hengissa! Ja jos joskus liikutte Missourissa pain, tervetuloa kylaan! :))
Puheenkehitys ei viivästy.
Sääntönä on, että yksi kieli per vanhempi eli älä puhu lapsellesi sekaisin suomea ja englantia. Voi käydä niin ettei lapsi opi kumpaakaan kieltä jos sama vanhempi puhuu sekaisin kahta kieltä.
Meillä isä puhuu suomea lapselle, minä puhun englantia lapselle ja perheen yhteinen kieli on suomi.
Olen USA:sta kotoisin, englantia äidinkielenä puhuva, mutta vuosia suomessa asunut.