Seuraavanlainen ongelma.. Mulla on 9-vuotias vanha herra kotona, jolla on raivostuttava tapa vinkua halutessaan huomiota. Koira tuli mulle ollessaan jo 6-vuotias, ja ilmeisesti aina ollut.. Puhelias. Koitin aluksi komentaa sitä hiljaiseksi, mutta herran mielestä kaikki huomio on hyvää huomiota, on se sitten komentamista tai paijaamista.. Sitten siirryin metodiin kaksi, joka on olla huomioimatta vinkumista lainkaan. En katso koiraan päinkään. Se vinkuu aikansa, ja luovuttaa sitten.. Mutta aika saattaa olla harmillisen pitkä. Vinkuna ei ole niin kovaa, että se naapurisopua haittaisi, luojan kiitos.
Nyt on sitten kuunvaihteessa tulossa kotiin pentu. Miten ihmeessä estän tapaa tarttumasta pikkukaverille? Ja mielellään vielä kitkettyä pois vanhalta herralta itseltäänkin..
Nyt on sitten kuunvaihteessa tulossa kotiin pentu. Miten ihmeessä estän tapaa tarttumasta pikkukaverille? Ja mielellään vielä kitkettyä pois vanhalta herralta itseltäänkin..
Vastaukset 4
Vanhimmat
linjaa,älä huomioi,aika lyhenee joka kerta =)
Jos se on vain sen luonteinen... Joissain roduissa moisia on paljonkin, esim. Saksanpaimenkoirissa ja Dobermanneissa. Mennä veuhdotaan ympäriinsä vinkuen ja vonkuen... Eikä auta, vaikka millaista lenkkiä ja aivotreeniä saisivat. ei jokainen tietenkään, yksilöitä ovaty, mutta noissa roduissa olen törmännyt erityisenm moneen vinkuun.
eikä pois lähde ;)..vanhemmillani oli uroskoira, sakemanni-jokinnoutaja...ja voi jessus sitä mölinää mitä se joskus piti..ei sillä mitään kummempaa murhetta ollut, kunhan makoili ja mölisi..ja mölisi loppuun asti, vaikka kuinka yrittivät komentaa, tai pitää seuraa.
Meilläkin koira vinkuu ja kitisee, vaikka kuinka komentaisi. Koira täyttää jo 15-vuotta, et taitaa olla tapa, josta ei ole koskaan eroon päässyt. Aikoinani luulin sen johtuvan sairaudesta tai tekemisen puutteesta. Mutta aktiviteettia on ollut ja sairaudet suljettu pois. Mikään ei ole auttanut, koira vain on luonteeltaan tollainen mölisijä.