Oletko pelannu Spiritismiä?

Olen kokeillut spiritismiä, mutta mitään näkyvää ei tapahtunut. Hartaasti siinä istuttiin ja odoteltiin, pyydettiin henkiä lähelle ja kysyttiin kysymyksiä. Vastauksia ei tullut. Kyllästyttiin ja lopetettiin. Yksi asia vain unohtui: istunnon lopetus. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista hyvin pelottavaa, mutta en tiedä liittyykö ne spiritismiin vai muihin tekoihini. Kannattaa muistaa lopettaa istunto...!

Voiko spiritismi täyttää hengelliset tarpeemme?

MEILLÄ kaikilla on yhtä lailla hengellisiä kuin aineellisiakin tarpeita. Siksi niin monet pohtivat, mikä on elämän tarkoitus, miksi ihmiset kärsivät ja mitä meille tapahtuu, kun kuolemme. Monet vilpittömät ihmiset etsivät vastauksia näihin ja muihin samankaltaisiin kysymyksiin istunnoissa, joissa he tiedustelevat vastauksia meedioilta toivoen pääsevänsä yhteyteen vainajien henkien kanssa. Tällaista menettelyä sanotaan spiritismiksi.

Spiritismin harjoittajia on monissa maissa, ja he muodostavat seurakuntia. Esimerkiksi Brasiliassa noin neljän miljoonan spiritistin arvellaan tunnustavan oppeja, jotka muodosti oppijärjestelmäksi 1800-luvulla elänyt ranskalainen pedagogi ja filosofi Hyppolyte Léon Denizard Rivail, kirjailijanimeltään Allan Kardec. Kardec kiinnostui spiritistisistä ilmiöistä ensi kertaa vuonna 1854. Myöhemmin hän esitti kysymyksiä meedioille monissa paikoissa ja kokosi vastaukset teokseen Le livre des esprits (Henkien kirja), joka julkaistiin vuonna 1857. Hän kirjoitti myös kaksi muuta teosta, jotka ovat Le livre des médiums (Meedioiden kirja) ja L’Évangile selon le spiritisme (Evankeliumi spiritismin mukaan).

Spiritismi on yhdistetty sellaisiin kultteihin kuin voodoohon, noituuteen, taikuuteen ja saatananpalvontaan. Ne jotka noudattavat Allan Kardecin oppeja, sanovat kuitenkin, että heidän käsityksensä ovat erilaisia. Heidän julkaisuissaan lainataan usein Raamattua, ja he pitävät Jeesusta ”koko ihmiskunnan oppaana ja esimerkkinä”. Heidän mukaansa Jeesuksen opetukset ovat ”Jumalan lain puhtain ilmentymä”. Allan Kardec uskoi, että spiritistiset kirjoitukset ovat Jumalan ihmiskunnalle antaman lain kolmas ilmoitus ja että kaksi ensimmäistä ovat Mooseksen opetukset ja Jeesuksen opetukset.

Spiritismi viehättää monia, koska se painottaa lähimmäisenrakkauden ja hyvien tekojen tärkeyttä. Yksi spiritistien uskonkäsitys on: ”Ilman hyvän tekemistä ei ole pelastusta.” Monet spiritistit ovat aktiivisesti mukana sosiaalityössä, jossa he työskentelevät sairaaloiden, koulujen ja muiden laitosten hyväksi. Tällainen toiminta on kiitettävää. Mutta miten spiritistien opetukset sopivat yhteen Raamattuun muistiin merkittyjen Jeesuksen opetusten kanssa? Otetaanpa kaksi esimerkkiä: kuolleiden toivo ja syy kärsimyksiin.

Millainen toivo on kuolleilla?

Monet spiritistit uskovat jälleensyntymiseen. Eräässä spiritistisessä julkaisussa sanotaan: ”Jälleensyntyminen on ainoa oppi, joka vastaa käsitystämme jumalisesta oikeudesta. Se on ainoa oppi, joka voi paljastaa tulevaisuuden ja vahvistaa toivoamme.” Spiritistit selittävät, että kuolemassa sielu eli ”ruumiiseen syntynyt henki” jättää ruumiin, aivan niin kuin perhonen sukeltaa ulos kotelostaan. He uskovat, että henget syntyvät myöhemmin uudelleen ihmisiksi sovittaakseen aiemmassa elämässään tekemänsä synnit. Näillä ihmisillä ei kuitenkaan ole muistikuvaa noista aiemmista synneistä. ”Jumala piti sopivana, että hämärä peittää menneisyyden”, sanotaan kirjassa L’Évangile selon le spiritisme.

”Jälleensyntymisen kieltäminen merkitsee myös Kristuksen sanojen kieltämistä”, kirjoitti Allan Kardec. Jeesus ei kuitenkaan koskaan käyttänyt sanaa ”jälleensyntyminen” eikä edes vastaavaa käsitettä. (Ks. ”Opettaako Raamattu jälleensyntymistä?” s. 22.) Sen sijaan Jeesus opetti kuolleiden ylösnousemusta. Maanpäällisen palveluksensa aikana hän herätti kuolleista kolme ihmistä: nainilaisen lesken pojan, erään synagogan esimiehen tyttären ja läheisen ystävänsä Lasaruksen (Markus 5:22–24, 35–43; Luukas 7:11–15; Johannes 11:1–44). Perehdytäänpä yhteen näistä huomionarvoisista tapauksista ja tarkastellaan, mitä Jeesus tarkoitti ”ylösnousemuksella”.

Lasaruksen ylösnousemus

Jeesus kuuli, että hänen ystävänsä Lasarus oli sairaana. Kaksi päivää myöhemmin hän sanoi opetuslapsilleen: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.” Opetuslapset eivät ymmärtäneet, mitä Jeesus tarkoitti, joten hän sanoi suoraan: ”Lasarus on kuollut.” Kun Jeesus viimein tuli Lasaruksen haudalle, tämä oli ollut kuolleena neljä päivää. Silti Jeesus käski ottaa pois haudan suulla olevan kiven. Sitten hän huusi: ”Lasarus, tule ulos!” Tuolloin tapahtui jotakin ihmeellistä. ”Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin sidottuina, ja hänen kasvojensa ympärille oli sidottu liina. Jeesus sanoi heille: ’Päästäkää hänet kääreistä ja antakaa hänen mennä.’ ” (Johannes 11:5, 6, 11–14, 43, 44.)

Tässä ei selvästikään ollut kyse jälleensyntymästä. Jeesus sanoi, että kuollut Lasarus oli unessa, tiedoton. Kuten Raamattu asian ilmaisee, ’hänen ajatuksensa olivat hävinneet’. Hän ei tiennyt ”yhtään mitään”. (Psalmit 146:4; Saarnaaja 9:5.) Kuolleista herätetty Lasarus ei ollut eri ihminen, jolla olisi ollut jälleensyntynyt henki. Hänellä oli sama persoonallisuus ja samat muistot, ja hän oli samanikäinen. Hän jatkoi elämäänsä siitä, mihin se oli ennenaikaisesti loppunut, ja palasi läheistensä pariin, jotka olivat surreet hänen kuolemaansa. (Johannes 12:1, 2.)

Myöhemmin Lasarus kuoli uudelleen. Mitä tarkoitusta hänen kuolleista herättämisensä siis palveli? Samoin kuin ne muutkin kerrat, kun Jeesus herätti ihmisen kuolleista, se vahvistaa luottamustamme siihen Jumalan lupaukseen, että Hänen uskolliset palvelijansa herätetään kuolleista Hänen määräaikanaan. Nuo Jeesuksen ihmeet antavat aivan erityistä painoa hänen sanoilleen: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin.” (Johannes 11:25.)

Jeesus sanoi tuosta tulevasta ylösnousemuksesta: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat – – [minun ääneni] ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Johannes 5:28, 29.) Tuo ylösnousemus tulee olemaan kuolleiden ihmisten ylösnousemus, aivan niin kuin Lasaruksenkin tapauksessa kuolleista herätettiin kokonainen ihminen. Kyseessä ei ole tietoisten henkien yhdistäminen kuolleista herätettyihin ruumiisiin, jotka ovat voineet jo maatua ja jopa muuttua osaksi muita eläviä organismeja. Kuolleiden herättäminen on täysin mahdollista taivaan ja maan Luojalle, jolla on rajattomasti viisautta ja voimaa.

Eikö oppi ylösnousemuksesta, jota Jeesus Kristus opetti, paljastakin Jumalan syvän rakkauden ihmisyksilöitä kohtaan? Entä sitten tuo toinen edellä mainittu kysymys?

Mikä on syy kärsimyksiin?

Kärsimystä aiheuttaa paljolti se, mitä epäviisaat, kokemattomat tai jopa pahat ihmiset tekevät. Mutta mitä voidaan sanoa sellaisista järkyttävistä tapauksista, joita ei voida pitää suoranaisesti ihmisten syynä? Miksi esimerkiksi tapahtuu tapaturmia ja luonnononnettomuuksia? Miksi joillakuilla on synnynnäisiä vikoja? Allan Kardec piti tällaisia asioita rangaistuksina. Hän kirjoitti: ”Jos meitä rangaistaan, niin meidän on täytynyt tehdä jotakin väärää. Jos tuo väärinteko ei ole tapahtunut nykyisessä elämässä, niin sen täytyy periytyä jostakin aiemmasta elämästä.” Spiritistejä opetetaan rukoilemaan: ”Herra, Sinä olet pelkkää oikeutta. Sairauden, jonka näit hyväksi lähettää minulle, täytyy olla ansaittu – – Tunnustan sen menneisyyteni sovitukseksi sekä uskoni ja Sinun siunattuun tahtoosi alistumiseni koetinkiveksi.” (L’Évangile selon le spiritisme.)

Opettiko Jeesus tällaista? Ei. Hän tiesi hyvin seuraavat Raamatun sanat: ”Aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia.” (Saarnaaja 9:11.) Hän tiesi, että joskus ikäviä asioita vain sattuu. Ne eivät välttämättä ole rangaistus synneistä.

Ajattelehan seuraavaa tilannetta Jeesuksen elämässä: ”Kun hän [Jeesus] oli kulkemassa eteenpäin, hän näki miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä: ’Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana?’ ” Jeesuksen vastaus oli erittäin valaiseva: ” ’Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan näin tapahtui, jotta Jumalan teot tehtäisiin ilmeisiksi hänen tapauksessaan – –.’ Tämän sanottuaan hän sylkäisi maahan ja teki syljen avulla savea ja pani savensa miehen silmille ja sanoi hänelle: ’Mene peseytymään Siloaminlammikkoon’ – –. Ja niin hän meni ja peseytyi ja tuli näkevänä takaisin.” (Johannes 9:1–7.)

Jeesuksen sanat osoittivat, ettei miehen synnynnäinen sokeus johtunut sen enempää hänestä itsestään kuin hänen vanhemmistaankaan. Täten Jeesus ei antanut tukea sellaiselle käsitykselle, että miestä rangaistiin synneistä, joita hän oli tehnyt jossakin aiemmassa elämässä. Jeesus tiesi kyllä, että kaikki ihmiset perivät synnin, mutta he perivät Aadamin synnin eivätkä ennen syntymäänsä tekemiään syntejä. Aadamin synnin takia kaikki ihmiset syntyvät fyysisesti epätäydellisinä, sairastavat ja kuolevat. (Job 14:4; Psalmit 51:5; Roomalaisille 5:12; 9:11.) Tämä olikin se asiaintila, joka Jeesus oli lähetetty korjaamaan. Johannes Kastaja sanoi, että Jeesus oli ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Johannes 1:29).

Huomaa myös, ettei Jeesus sanonut, että Jumala olisi tarkoituksellisesti aiheuttanut tuon miehen syntymisen sokeana, jotta Jeesus voisi tulla parantamaan hänet jonain päivänä. Miten julmaa ja kyynistä se olisikaan ollut! Olisiko se tuonut kunniaa Jumalalle? Ei olisi. Sitä vastoin ’Jumalan teot tehtiin ilmeisiksi’ siten, että sokea mies parannettiin ihmeen välityksellä. Jeesuksen suorittamien monien muiden parannustekojen tavoin se heijasti Jumalan vilpitöntä rakkautta kärsivää ihmiskuntaa kohtaan ja vahvisti sen Jumalan lupauksen luotettavuuden, että Hän tekee lopun kaikista ihmisten sairauksista ja kärsimyksistä omana määräaikanaan (Jesaja 33:24).

Eikö olekin lohduttavaa havaita, että taivaallinen Isämme ei aiheuta kärsimyksiä vaan antaa ”hyvää niille, jotka pyytävät häneltä”? (Matteus 7:11.) Millaista kunniaa Korkein saakaan, kun sokeiden silmät ja kuurojen korvat aukenevat ja rammat kävelevät, hyppelevät ja juoksevat! (Jesaja 35:5, 6.)

Hengellisten tarpeittemme täyttäminen

Jeesus julisti: ”Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta.” (Matteus 4:4.) Hengelliset tarpeemme tosiaankin täyttyvät, kun luemme Jumalan sanaa, Raamattua, ja elämme sopusoinnussa sen kanssa. Meedioiden puoleen kääntyminen ei todellisuudessa täytä hengellisiä tarpeitamme. Sellainen menettely itse asiassa tuomitaan selvin sanoin niissä kirjoituksissa, joita Allan Kardec piti Jumalan lain ensimmäisenä ilmoituksena (5. Mooseksen kirja 18:10–13).

Monet ihmiset, myös spiritistit, uskovat, että Jumala on Korkein Olento, ikuinen, ehdottoman täydellinen, huomaavainen, hyvä ja oikeudenmukainen. Raamattu kuitenkin kertoo hänestä paljon enemmän. Se paljastaa, että hänellä on nimi, Jehova, jota meidän tulee Jeesuksen tavoin kunnioittaa (Matteus 6:9; Johannes 17:6). Se kuvailee Jumalan olevan todellinen persoona, johon ihmiset voivat luoda läheisen suhteen (Roomalaisille 8:38, 39). Opimme Raamattua lukemalla, että Jumala on armollinen ja ettei hän ”ole tehnyt meille syntiemme mukaan, eikä hän ole erheittemme mukaan saattanut päällemme sitä, minkä ansaitsemme” (Psalmit 103:10). Suvereeni Herra Jehova paljastaa kirjoitetun Sanansa välityksellä rakkautensa, ylimmyytensä ja järkevyytensä. Hän opastaa ja suojelee tottelevaisia ihmisiä. Se että oppii tuntemaan Jehovan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, ”merkitsee ikuista elämää” (Johannes 17:3).

Raamatussa on kaikki tarvitsemamme tieto Jumalan tarkoituksista, ja se kertoo meille, mitä meidän tulee tehdä miellyttääksemme häntä. Kun tutkimme Raamattua huolellisesti, saamme totuudenmukaisia ja tyydyttäviä vastauksia kysymyksiimme. Raamattu antaa meille opastusta myös siinä, mikä on oikein ja mikä väärin, ja se tarjoaa vankan toivon. Se vakuuttaa, että lähitulevaisuudessa Jumala ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet – – [ihmisten] silmistä, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.) Jeesuksen Kristuksen välityksellä Jehova vapauttaa ihmiskunnan perisynnistä ja epätäydellisyydestä, ja tottelevaiset ihmiset perivät ikuisen elämän paratiisimaassa. Tuolloin sekä heidän fyysiset että hengelliset tarpeensa täytetään täysin. (Psalmit 37:10, 11, 29; Sananlaskut 2:21, 22; Matteus 5:5.)

Spiritualismin ja spiritismin saivat aikaan Maggie (1838–1893) ja Catherine Fox (1841–1892) Hydesvillestä, New Yorkista. Foxien talossa oli alkanut kuulua ihmeellistä rapinaa ja tömistelyä, jotka tyttöjen äiti tulkitsi henkien toimiksi. Pian perheen tyttäret keskustelivat talossa murhatun henkilön sielun kanssa.Tyttöjen vanhempi sisko Leah vei Maggien ja Katien Yhdysvaltojen kiertueelle, ja spiritualismi alkoi levitä niin Amerikassa kuin Euroopassakin. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen liikkeen merkitys kasvoi, kun ihmiset halusivat ottaa yhteyttä edesmenneisiin läheisiinsä. (:!