Oon epänormaali...

"Ja sit aina kun oon jossain huoneessa joittenkin vieraitten kaa nini mun katse harhailee, kun yritän olla kattomatta ketään silmiin, ettei kukaan vaan aattele, et ompa toi tyhmä jne. Ja sit alan hengittään raskaammin kun mua jännittää ja saan pieniä nytkähdyksiä."

Mul on aivan sama juttu! Ja tos hermostuu sen verran viel ettei osaa istua/seisoa paikoillaan vaan on pakko muuttaa asentoa jatkuvasti eikä osaa olla samassa asennossa viittä sekuntia pidempään. Yleensä "pakotan" itteni johonki asentoon ja tuijotan lattiaa, vaikka sitte kaks tuntia jos on pakko. Vaikka perse puutuis taikka niskaan koskee niin en vaihda asentoa.

Juu loppuukohan tää ikinä.. Ollu jo aika kauan tätä.

eli itse olen juuri 20 vuotta täyttänyt tytteli. itsellä samanlaiset ongelmat alkoivat just 14-15 vuotiaana. koulupsykologilla käyny ja kaikkea. eli tuntuu et kaikki kyylää, jotenkin nolo olla ja varsinkin kaikki yleiset paikat on ongelmana. (bussit, kaupat, kaupunki......) paniikkihäiriötä ja masennusta. kuullostaa hieman paniikkihäiriöltä toi sunkin "nykiminen". töihin kun menin noin vuosi sitten, oli ihan kamalaa. työpäivän jälkeen itkin ja tärräsin, tuntu et lentää laatta ja mahas kiertää. maha muuten itsellä hyvin herkkä, aina ku jännää, esim kun bussistakin piti jäädä pois, rupes mahas vääntää ja tuli huono olo kun se oma pysäkki l´ähestyi. säkin olet ehkä aika rauhallinen, kuin minä, "ulkopuolinen". oletko? tähän ei ole mitään varsinaista ratkaisua, vain aika. mitä enemmän kasvat ja vartut, sitä enemmän tulee itseluottamusta ja et enää "häpeä" itseäsi. en mäkään ruma ole, mut silti tuntuu siltä. sun pitää vaan kestää, ja tää johtuu siitä, et nuori muuttuu tuossa iässä ja kokee vaan et on jotenkin erilainen ja kaikki kyylää yms. se ei oo totta. käytä esim bussissa yms, korvalappustereoita, helppaa!!1 :)

Oon 18-v. ja mulla on sama "tuijotuskammo". Tykkään itsekin käydä kaupoissa sillon, kun väkee on mahdollisimman vähän. Oon muutenkin kyllä ujo, punastun helposti ja katsekontaksti sekä sellanen rentoutunut keskustelu on aivan hakusessa. Toivon vaan, että iän myötä saisin enemmän itsevarmuutta. Yritän olla pilaamatta koko elämääni tällä asialla, vaikka rajottaahan se sitä aika paljon. Mutta koetahan kestää.

Itselläni myös vähän samantapasia oireita joskus jossain tosi vaikeassa tilanteessa. Esim,jos tietää,että kaikki keskittyvät juuri sinuun,kun kerrot jotain juttua.Vaikka jännittää,niin osaan nauraa itselleni asiasta. Ehkä sinunkin kannattaisi kokeilla sitä. Jos huomaat,että joku tuijottaa ja teet vahingossa jotain mielestäsi noloa,niin repäise jotain huvittavaa tai hymyile viekkaasti,jotta tuijottaja ymmärtää,että myös sinäkin olet ihminen.

Se,että nolossa tilanteessa,joko näyttää noloutensa ja myöntää sen, saa paljon enemmän sympatiaa kuin pilkkausta.:)

Mulla sama aihe kans.. Mua aina ahistaa kun ihimiset tuijottaa.. (tai luulen et mua tuijotettaan) se ei oo mitenkää kivvaa.. Tuntuu et oisin jotenki erinlainen ku muut ja et muut näkkee sen et oon ujo.. jne..

punastun todella heleposti ja sillon on just niin vaivautunut olo.. Mua just pelotta kans mennä yksin johonki kauppaa/kaupungille misä on palion ihimisiä..

Ykskin kerta ku olin kaupassa yksin ja olin ostamasa ruokaa jne.. jokin nainen meni ohi ja katto mun ostoskoria ja mua päästä varpaisiin.. mulle tuli niin vaivaantunu olo et häippäsin siitä kaupasta.. tää tuntuu/kuulostaa tyhmältä.. mutta tää on ihan totta.. Ja toinen juttu mikä mua vaivaa..

mua ärsyttää sekin et mä en hyväksy itteäni tämmösenä ku mä oon.. mua oksettaa/inhottaa kattoa ittestäni joitain vanhoja kuvia koska oon mielestäni niin ruma.. niin kuin esim sekin että mulla on täysi ikäsiä kamuja jotka on mielestäni kauniita jne.. he ovat pyytäneet mua monta kertaa ulos.. esim: baariin.. mä oon aina melkein kieltäytyny..

olen kertonut poikaystävälleni ja kamuille tästä mutta tuntuu et he eivät ymmärrä mua ihan sillain oikeella tavalla.. :( Ja kai tää johtuu siitäkin että miksi oon ujo ja arka koska mä oon koulukiusattu yli 10-vuotta.. Ja sillon ku mun porukat oli naimisissa niin pelekäsin isääni ihan sairaasti..

se oli meleki joka päivä raivoissaan.. varsinkin kännissä.. se oli ihan seko.. ja nyt kun isälläni on eri nainen niin hän on aika paljonkin muuttunut.. mutta kyllä pelekään häntä vieläkin.. ja kyllä hänellä on samanlaisia piirteitä kun joskus aikoinaan.. ei isäni siitä mihinkää muutu..

Elämä on.

mä punastun kauheen helposti ja inhoon sitä kun pitää tehä jotain ryhmis varsinkin kun mua on syrjitty ja kiusattu koko yläasteen ajan.mulla meni itseluottamus joskus seiskan alus ja enkä osannut sanoo oikein mitään.iltaisin itkin itseni uneen ja näin painajaisia koulusta esitin usein kipeetä ettei tarviis mennä kouluun. opettajat tuijotti mua ja luokkis höpötti mulle et mee mukaan vaan. mut miten voi mennä mukaan jos heti aletaan kiusata.
pääsin jo onneksi pois koulusta ja ens vuonna alotan sosiaali- ja terveys alalla.
nyt keväällä käytiin leirikoulussa bulgariassa, joskus maaliskuussa valittiin huoneet. minä tietysti olin se jonka kanssa kukaan ei halunnut olla. kun sitten luokkis teki uudet huone jaot, kun eräs tyttö halusi olla äitinsä kanssa, mä sit jouduin erään lellipennun kaa ja se alko haukkua ja vittuilla mulle. onneks muutkin lako valittaa jaosta ja kaikki muut sai itelleen mieleisen huone kamun paitsi minä jäin taas yksin. sitten yks valvoja kysy että haluanko olla hänen kanssaan että saadaan tilanne rauhottuu, no mä suostuin. reissu meni ihan hyvin vaik mä istuinkin suurimman osan ajasta yksin,kun kaikki muut oli rannalla tai shoppailemassa. kukaan ei halunnut olla mun kanssa ja lähtivät pois jos mä saavuin paikalle. reissusta ei jäänyt kovin hyvä mieli... kukaan ei tienny...
et koeta kestää..kyllä aika parantaa(toivottavasti)

Ei se oikeastaan kuulosta.Monet nuoret luulevat että niitä tuijotetaan ja luulevat sen kautta itseään epä normaaleiksi mutta usko pois se todellakaan ei ole epänormaalia.
Minulla itselläni on paha tapa että jos joku tuijottaa minua voin vahingossa jäädä toljottamaan häntä , en halua säikyttää ketään niin vain käy.. :D

Et oo mitenkään epänormaali. Heh mulla oli joskus sama ongelma, mut meni iän ja itsevarmuuden kasvun myötä pois. Luulin aluks, että se että ihmiset kattoo johtuu mun ulkonäöstä tai vaatteista jne. mutta kun itse alko miettiä miltä näyttää, ku pälyilee ympärilleen ja säpsähtää jokaista katsetta kontaktia, punastuu, alkaa hengittää hermostuneesti ja tulee "kuivia nielaisuja", ni ihan varmasti joku vilkasee pidempään ja mietttii et mikä tota vaivaa??... Sen tajuaminen oli ainaki ratkasevaa mulle ja aloin kiinnittää enemmän huomiota mun käytökseen, just tommosissa tilanteissa missä on vieraitten ihmisten kanssa. Ei se helppoa ollu aluks, mut nykyään pärjää ihan mukavasti ja enne kaikkea lakkasin pitämästä itse itseäni tyhmänä. :) Hiljaa hyvä tulee. Ei sun tarvitse hetkessä muuttua.
Ja tuosta pelkäämisestä sanotaanko, että se on täyttä ajanhukkaa itse pelkäsin myös (siis ihan kaikkea), mutta oikeesti miten hittoa sitä pelkäämään kokoajan, mitä nurkan takaa tulee vastaan menee elämä ohi tommosia miettiessä. Mä päätin että mietin sitten, jos sellanen tulee vastaan, enkä tuhlaa aikaani stressaalla ongelmista mitä ei vielä ole, eikä välttämättä tule..sitä ennen nautin terveydestä ja nuoruudesta täysin siemauksin.
Harmi vaan, jos et saa tukea äidiltäs.:(
mä en taas uskaltanu puhua kellekkään (tyypillistä minulle)..pohdiskelin hiljaa itsekseni..
Mutta tosiaan hyvää jatkoa ja toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä :)

Mä tajuun mikä sull on. Tuossa iässä kaikki tuntuu niin oudolta, kun asiat ei menekkään, niin kuin mä olen ne ajatellut. Kundit ei ollenkaan tajuu, ett nyt olis mukava likka ystäväks. Sä pelkäät kaikkea ympärillä tapahtuvaa, Sä luulet, että kaikki ajattelee sua; tai vaikka pahaa sinusta. Ei näin ole asia. Et sä ole tyhmä tai muutenkaan hölmö. Kyse on siitä, että sä olet hiukan epävarma itsestäs. Joku (mutsis tai faijas tai ehkä sisarukses tai vaikka kaveris) on saanut sut tuntemaan itses epävarmaks. Nytkähtele ihan rauhas. Kukaan muu ei sun nytkähtelyjäs huomaa, kun sä ite. Jos sä et pysty puhumaan äitilles näistä asioista, niin voit puhua mulle ihan anonyymist näin verkon välityksell. Tuo sun hommas ei tunnu millään lailla epänormaalilta. Minä uskon, että kyseessä on nuoruuden epävarmuus, mutta jos haluat, niin voit kirjoitella näin netin välityksellä ja vaihdetaan ajatuksia. Uskoisin, että minulta löytyy elämän kokemusta. HaLi.

Mulla on ihan sama juttu ja mä jännitän ja otan stressii kaikesta just tollasesta. Mä nolaannun tosi helposti, melkein aina kun mä puhun monen ihmisen kuullen niin punastun ja rupeen änkyttää. Tää on ärsyttävää!;(