En tiedä kuuluko tämä tänne mutta muuallekkaan en keksinyt asiasta kirjoittaa.
Kun oma mummoni kuoli meni vaarini uusiin naimisiin, luulin että tämä ihminen rakastaisi vaaria ja meitä muuta sukua... turhaa luulin, tämä ihminen (kutsuttakoon nyt rouvaksi koska "mummoksi" en voi kutsua) sai käännettyä vaarinkin meitä OMIA SUKULAISIAAN vastaan jollain kumman konstilla... ei pitänyt vaari paljon yhteyksiä vaikka lähellä asuttiin ennenkuin sitten loppuaikoina (kun tunsi varmaan ettei aikaa enää paljon ole jäljellä, eikä enää välittänyt rouvan ivailuista).
Vaarista aika jätti ihan liian aikaisin, en edes tiedä varsinaista syytä koska ruumiinavausta ei koskaan tehty, rouva vaan hoputti että nopeasti maahan vain.
Kahden vuoden kuluttua myi rouva talon pois mitään ilmoittamatta (talon joka olisi meille muille ollut tunnerikas ja rakas paikka)
Kaikki muutkin konkreettiset muistot vaaristani ja OIKEASTA mummostani olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen.
Ja tässä ei nyt ole kyse tavaroista rahanarvollisesti vaan tunnearvollisesti... EI MITÄÄN OLE JÄLJELLÄ, EI MUISTOA muuta kuin mielessä ja sieltä se ei lähde koskaan, sieltä ei sitä onneksi saa vietyä edes pesään viekkaudella luikerrellut laskelmoiva käärme!!
Asia sattuu sydämeen kovasti koko ajan ja ei sitä aikakaan tunnu parantavan.
Olkaa varovaisia jos vain pystytte, kenellekkään en haluaisi käyvän näin.
Kun oma mummoni kuoli meni vaarini uusiin naimisiin, luulin että tämä ihminen rakastaisi vaaria ja meitä muuta sukua... turhaa luulin, tämä ihminen (kutsuttakoon nyt rouvaksi koska "mummoksi" en voi kutsua) sai käännettyä vaarinkin meitä OMIA SUKULAISIAAN vastaan jollain kumman konstilla... ei pitänyt vaari paljon yhteyksiä vaikka lähellä asuttiin ennenkuin sitten loppuaikoina (kun tunsi varmaan ettei aikaa enää paljon ole jäljellä, eikä enää välittänyt rouvan ivailuista).
Vaarista aika jätti ihan liian aikaisin, en edes tiedä varsinaista syytä koska ruumiinavausta ei koskaan tehty, rouva vaan hoputti että nopeasti maahan vain.
Kahden vuoden kuluttua myi rouva talon pois mitään ilmoittamatta (talon joka olisi meille muille ollut tunnerikas ja rakas paikka)
Kaikki muutkin konkreettiset muistot vaaristani ja OIKEASTA mummostani olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen.
Ja tässä ei nyt ole kyse tavaroista rahanarvollisesti vaan tunnearvollisesti... EI MITÄÄN OLE JÄLJELLÄ, EI MUISTOA muuta kuin mielessä ja sieltä se ei lähde koskaan, sieltä ei sitä onneksi saa vietyä edes pesään viekkaudella luikerrellut laskelmoiva käärme!!
Asia sattuu sydämeen kovasti koko ajan ja ei sitä aikakaan tunnu parantavan.
Olkaa varovaisia jos vain pystytte, kenellekkään en haluaisi käyvän näin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rouva pystyi myymään talon pois mitään ilmoittamatta kenellekkään vain jos omisti talon täysin yksin.
Tiedän että asia on niin mutta... olisi ehkä ollut reilua kysyä olisiko meistä sukulaisista kukaan ollut halukas ostamaan taloa... tai olisiko meistä kukaan halunnut/tarvinnut esineistöä jotka oli hankittu OIKEAN mummoni ja vaarini aikana ENNEN rouvan astumista kuvioihin!
Mummin esineistöhän kuuluu mummin kuolinpesälle. Nyt pitää laatia perukirjan perusteella jakokirja, jossa mummin omaisuus jaetaan perijöille.