Olen tässä viime päivinä huomannut että olen hyvin väsynyt elämään, mikään ei piristä eikä mitään huvita tehdä, tekee vain mieli lojua sängyssä ja odottaa kuolemaa. Olen yrittänyt käydä ulkona eri paikoissa mutta mikään ei innosta, olen yrittänyt puhua ihmisten kanssa tästä mutta siitä ei tule mitään koska en tiedä mitä kertoa.
Pitäisiköhän mennä ja vain lopettaa tämä kaikki...
Pitäisiköhän mennä ja vain lopettaa tämä kaikki...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo..oon ollu ihan samassa jamassa, mutta älä lopeta sitä kaikkee! Se tuntuis varmaan kaikken järkevimmältä mutta ei se oo!
Elämässä on pakko tulla myöhemmin semmosia hetkiä jotka haluaa kokea.
Mä olin tosi lähellä lopettaa sen kaiken, mutta nyt on menny jo vähä paremmin ja oon tosi tyytyväinen että kestin sillon vaikka oli vaikeeta.
Nyt tsemppaat ja kyllä sää tän vaiheen kestät!:)
Älä anna periksi! Elämä hymyilee kyllä vielä, usko pois, niin se kävi minunkin kohdallani. Haluatko ehkä kirjoittaa jollekin/jonkun kanssa, jos puhuminen on vaikeaa? Voisin vaikka antaa sähköposti osoitteeni, jos haluat jutella ja muuta? Jaksamisia, kyllä se siitä!:)
Herää jo.. ei tollee jaksa elää kukaa.. kaikki tietenkii joskus väsyy.. mulle kävi samal taval pari kertaa. :D kaverit auttoi. ne kaivoi minut ylös maasta. :D Mee bailaamaa frendienkaa.. pidä hauskaa.. hanki tyttö/poika ystävän.. :D mut muista älä jänkytä.. siis ihan JÄNKYTÄ ihmisille sun ongelmista.. ne kyllästyy ja jättää sut jonnee makoilee siihe asti ku oot ihan normaali :D
elää. Et tiedä, minkälaisia ajatuksesi ovat esimerkiksi puolenvuoden päästä... Saattavat olla ihan erilaisia.
Mutta jos olet tuntenut kuukausikaupalla sellaista tunnetta, ettei millään ole MITÄÄN väliä, saattaa olla että olet sairastunut masennukseen. Siihen on kyllä olemassa ihan reseptilääkkeitä ja samoiten myös mahdollisuus hoitaa se kokonaan pois.
Älä luovuta! Nuo tuntemukset voivat johtua ihan yksinkertaisistakin asioista. Esimerkiksi levon puutteesta tai kesäloman tylsyydestä. En tiedä, mistä ne johtuvat kohdallasi, mutta ota siitä selvää! Elämästä luopuminen on hirvittävän iso asia. Sellaiseen ei pitäisi ryhtyä kuin vasta niinsanotun "pakon" uhalla (esim. olisi jossakin kidutettavana vankina). Uskoisin, että suurimmalle osalle ihmisistä tulee välillä hetkittäisiä toivomuksia kuolemasta (suurin osa luultavasti heittäytyy toisinaan voimakkaaseen itsesääliin), mutta niitä tuntemuksia ei pidä lähteä kasvattamaan suuremmiksi eikä totella! Täytyy muista aina,että kaikki on hetkellistä. Mikään ei ole elämässä pysyvää. Siksi kannattaa vain yrittää...Eihän muuta kukaan voi tehdä.
Kiitos ketkä vaivauduitte vastaamaan, kirjoittamaan tai puhumaan tästä en kenekään kanssa ala koska tiedän että ei siitä tule mitään on tullut hankittua sellainen huono tapa että kaikki ongelmat yritän ratkaista itsekseni.
elämääni en lopeta sillä sitä eivät moraalini tai itsepäisyyteni salli koska se on aivan liian helppo ratkaisu eikä se loppujen lopuksi ratkaise mitään
kaippa tästä selvitään päivä kerrallaan...
Nyt puhut oikeen:) Jos tuntuu sille ettei auta vaikka yrittäs puhuu ni mitä sitä sitten. Ite kuitenki tuntee ittesä kaikkiista parhaiten.
Ja kyllä sää selviät. Ihan varmasti:)
vejä pää täyteen viinoo niin jopas helpottaa... testattu on