Mulla on aikamoinen ahdistus milloin mistäkin syystä. Käytän lääkkeenä 1 klotriptyyli illalla ja puoli tablettia erästä nykyaikaista masennuslääkettä aamulla. Nyt en muista sen nimeä, mutta kuitenkin.
Tiedän, että lääkitykseni ehkä on alakanttiin, mutta koska minulla on vakava fyysinen sairaus, johon myös joudun päivittäin ottamaan useampia lääkkeitä, en halua olla kävelevä lääkekaappi.
Olen aina kuunnellut ja vieläkin jonkin verran kaikenlaisia toisten ihmisten huolia ja minulle on uskouduttu, koska en ole mikään juorukello. Nyt kun minusta ei ole enää niin paljon hyötyä, koska itesellenikin on näitä tauteja ilmaantunut, on puhelin ja ovikello ollut ihmeen hiljaa. Olen joutunut jäämään työelämästä pois muutama vuosi sitten fyysisen sairauden takia ja siitä syystä tai jostakin olen tuntenut itseni masentuneeksi ja syrjäytyneeksi. En sinänsä ole niin huonossa kunnossa, etten voisi moniinkin tilaisuuksiin osallistua, mutta yksin en ole oppinut niihin hakeutumaan, koska aikaisemmin seuraa riitti.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Syytän itseäni, että en ole ollut tarpeeksi "kiltti" aina, mutta toisaalta tunnen, että ystävyys on ollutkin pelkkää hyväksikäyttöä.
Tiedän, että lääkitykseni ehkä on alakanttiin, mutta koska minulla on vakava fyysinen sairaus, johon myös joudun päivittäin ottamaan useampia lääkkeitä, en halua olla kävelevä lääkekaappi.
Olen aina kuunnellut ja vieläkin jonkin verran kaikenlaisia toisten ihmisten huolia ja minulle on uskouduttu, koska en ole mikään juorukello. Nyt kun minusta ei ole enää niin paljon hyötyä, koska itesellenikin on näitä tauteja ilmaantunut, on puhelin ja ovikello ollut ihmeen hiljaa. Olen joutunut jäämään työelämästä pois muutama vuosi sitten fyysisen sairauden takia ja siitä syystä tai jostakin olen tuntenut itseni masentuneeksi ja syrjäytyneeksi. En sinänsä ole niin huonossa kunnossa, etten voisi moniinkin tilaisuuksiin osallistua, mutta yksin en ole oppinut niihin hakeutumaan, koska aikaisemmin seuraa riitti.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Syytän itseäni, että en ole ollut tarpeeksi "kiltti" aina, mutta toisaalta tunnen, että ystävyys on ollutkin pelkkää hyväksikäyttöä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kuulosta kivalta, tuota ei toivoisi kenenkään kohtaloksi.
Ainoa neuvo jota yritän sinulle tarjota on, että kerro myös tämä läheisillesi miltä sinusta tuntuu. Mieti kuka olisi se jolle uskaltaisit huolesi kertoa. Soskus se uskottu onkin jokin mitä ei ollut edes huomannutkaan. Ja jos tuntuu., että ei ole sellaista, niin mene mielenterveystoimistoon juttelemaan. Usein, yllättävä kyllä, auttaa esim. vain jo neljä kertaa puhumassa käynti.
Itse olen kova vuodattamaan huoliani, kun minulla on paha olla. Puhuminen auttaa, ja jos tuntuu, että et osaa puhua, voit myöskin muistella ja kirjottaa. Älä pelkästään ajattele, vaan juuri tällainen kirjottaminenkin auttaa. Oikein hienoa, että otit huolesi nän rohkeasti esiin täällä, vaikka onkin anonyymistä, minä toivon että se helpottaa sinun oloa. Haluaisin autta jos osaisin.
Pahimpana masennuksen ja surun allossa minä aloitin kirjan kirjottamisen. Sitä tuli 60 sivua. Sitten helpotti, mutta jos minulle tulee vastaava olo otan kirjani taas esiin. Siinä oliskin nyt työmaata, kun se on osaksi tulostettu ja osaksi vanhanaikaisella levykkeellä ja nyt minulla on työttömyys kausi alkanut.
Voimia sinulle.
hakeutumista? Et varmasti haluakaan olla kävelevä lääkekaappi, mutta ei kovin järkevää lääkitä esim. ahdistusta/masennusta jne. alakanttiin, siitä on enemmän hallaa kuin hyötyä
Kipukynnyksen nostoonko sinulle on tuo Klotriptyl määrätty?
Miksei sitä pois ja "erään nykyaisen", tarkoittanet SSRI-tai SRNI-lääkettä, antidepressanttiannoksen nostoa. En tiedä mikä lääke on kyseessä, mikä migrogramma annos, mutta joskus se lääkkeen alakantissa olo huonontaa oloa.
Itseäni on suunnattomasti helpottanut terapia (kerran kuukaudessa tällä hetkellä, alussa 2 krt/kk), käyn terapiakoulutuksen saaneen psykiatrin luona terapiassa, josta KELA korvaa n. 30%
vastauksista. Otin tätä Citalopram-ratiopharm 20 mg aamuisin n. kaksi kuukautta. En saanut nukutuksi ja sen aikaa kuin nukuin näin hyvin vilkkaasti erilaisia unia. Siksi vähensin annostusta. Minulla ei mitään psyyken taudinmääritystä ole, vaan olen hakenut apua näistä fyysisen taudin (niin uskoisin) tuomiin lisävaikeuksiin. Fyysinen sairauteni on vakava. Olen ollut sytostaattikuurilla pitkän aikaa ja edelleen syön ylläpitolääkitystä, jossa ehkä tärkein on Arimidex, joka on vahva antiestrogeeni. Sitten on luustoon lääkitys ja vielä kipulääkitys. M-terveystoimistossa minulle kirjoitettiin Klotriptyylit, joka rauhoittavat ja nostavat kipukynnystä.
N. vuosi sitten kävin yks. vastaanotolla psykiatrilla, joka kirjoitti C-r-reseptin. Olen hiukka väsynyt sairastamaan, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole, joten elämäntilanne muuttui kertaheitolla. Tämä on pieni paikkakunta ja kävin kerran psykologin juttusilla ja kerroin elämäntilanteeni juurtajaksain. Lopuksi hän tokaisi, että minun pitää siirtyä jonkun muun vastaanotolle, koska tuntee erään perheenjäseni hyvin ja ei voinut sen takia minua hoitaa. En enää jaksanut uutta kierrosta aloittaa, koska muutenkin on näitä lääkäri- ja verikoereissuja ihan tarpeeksi.
Näin nyt, mutta kyllä se arkikin taas syksyllä saapuu ja silloin on jotenkin tasa-arvoisempaa sateessa ja pimeydessä.
Ei millään pahalla, mutta masennuslääkkeet ja kiltteys ei kuulu tälle palstalle. Menee kyssärisi hukkaan. Masennus-palsta on erikseen, eikös?
Tosin alavireisyys ja masis kuuluu myös vaihdevuosiin, mutta tässähän oli kyse psyykenlääkkeistä kuitenkin.
Toivon sulle parempaa jatkoa.
koska erilaiset mielialan heilahtelut kuuluvat osana vaihdevuosii, eikä niillä ole mitään tekemistä sairauden nimeltä masennus mitään tekemistä, vaan on naiselle annettu luonnollinen tila eräässä ikävaiheessa. Raja on monta kertaa kuin veteen piirretty viiv. Ei minulla ole mitään masennusosastoa vastaan, mutta kyllä tunnemyrskytkin kuuluvat vaihdevuosioireisiin.