Virosta kyyditettiin 1940- luvun lopulla ihmisiä
Siperiaan. Mikä oli kyyditysten tarkoitus?
Siperiaan. Mikä oli kyyditysten tarkoitus?
kyydityksistä
reiska b
171158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
...Viron kansan henkisen selkärangan katkaisu (esim. älymystön siirto) eli kommunismin "helpompi"
syöttäminen kansalle, kun näkyvästi isänmaallinen ja intelligentsinen aines siirrettiin pois maasta jollei teloittu. Luonnollisesti myös taustalla maan tuleva venäläistäminen. Tuota venäläistämistä tapahtui laajassa mittakaavassa 1970-1980-luvulla, kun rakennettiin mm. Lasnamäen lähiö Tallinnaan. Virolaisille jätettiin rippeet, kun muualta Neuvostoliitosta tulleet veivät leijonanosan.
tuota venäläistämistä tapahtui jo 1940-luvun lopulla, kun koillis-viroon siirrettiin kyyditettyjen tilalle väkeä teollisuustöihin muualta NL:stä. Siksi esim. Narvassa ja Sillamäessä on valtaosa venäläis tms. taustaista.
Kansanvihollisten ja fasistisen aineksen siirtäminen pois vaikeuttamasta demokratian ja työtätekevien vallan lisääntymistä Virossa ja sitä kautta Viron venäläistäminen.
Ja kait se omaisuus oli helpompi takavarikoida valtiolle, kun ensin omistajan passittivat siperiaan suolakaivokseen töihin.
Vissisti vaikenevat nämä vanhat Virolaiset ihmiset tekemisistään tuolloin.
Mitähän on sitten Miehitysmuseo, erilaiset muistelmateokset jne. Virolaisilla ei ole ollut vaikeaa muistella. Enemmän tuo unohtaminen vaivaa Venäjää sekä monia venäläistaustaisia ex-Neuvostoliiton alueilla.
No eipähän nuo iäkkäät Virolaiset vanhukset, jotka asuvat naapuristossa ja käyvät kyläilemässä tuon tuosta luonani. Paljon muistele "menneitä" tekemisiä neuvostovallanaikana.
Talossa asuu myös joitakin Venäläisiä vanhuksia, jotka olivat tulleet aikoinaan Novosibirskista Viroa asuttamaan. Ovat ainoastaan naapureita, mutta eivät "sõbrannoja", vaikka ovat yli 50 -vuotta ovet vierekkäin asuneet.
Meilläkin jotkut vaikenevat vielä talvisodasta, evakkoajoista jne. Mutta kyllä Viro on kansakuntana on parhaiten pyrkinyt avaamaan traumojaan ex-itäblokista. Kestää silti joitakin sukupolvia, jotta asian yli on päästy. Meilläkin taitaa sisällissotamme olla vielä jonkinlainen kansallinen trauma. Ehkä pahempi kuin II maailmansota, koska tappelimme vuonna 1918 pääasiassa keskenämme.
Venäjällä prosessi kommunismin ajan vainoista sun muusta ei ole käynnistynyt oikeastaan lainkaan -joitakin pikkujärjestöjä lukuunottamatta. Päinvastoin suuri Itänaapuri on ottamassa takapakkia ja haaveilee suuurvalta-ajasta.
Kiitokset vastauksista. Tähän mennessä näissä noin 10:ssä viestissä on lyhyesti, ytimekkäästi
ja uskottavasti vastattu siihen mitä kysyttiin.
Tässä nähdään se että tavallisten kansalaisten
tieto on arvokasta. ( Saattaahan joukossa olla
asiantuntijoitakin.)
Itseäni kiinnostaa enemmän "elävien" ihmisten ajatukset ja kokemukset kuin linkeillä osoitettu
tieto, joka usein on tarkoitushakuista.
------
Eräs vaikuttava muistomerkki on Ristin entisellä
rautatieasemalla (Läänemaalla) oleva monumentti kyyditysten muistoksi.Se on runsaat kymmenen metriä korkea rautatiekiskoista väännetty kolmiulotteinen risti.
Kysymys kyydityksistä nousi mieleen, kun tapasin
virolaisen n. viiskymppisen miehen, joka oli vanhempineen ollut kyyditettynä Siperiaan.
Hän sanoi, ettei heillä ollut siellä erityisen
rankkaa. Mutta hänhän olikin ollut tuolloin lapsi.
juu.... ja niinkuin täällä joku mainitsikin, on hyvä
välillä puhua muustakin kuin missä on halvin
viskipaukku, tai mistä saa edullisimmin kampauksen.
joo, mitä vanhempi lapsi, sitä paremmin muistaa :)
Minun vaarini joutui kans leirille. Tosin, hän perheineen asusteli Hatsinan lähellä (inkeriläinen) eli ei ehkä sitten ole virolainen , mutta hän joutui jopa kaksi kertaa niihin leireille (eripuolelle Venäjää).
-> Ekaks leirille, sitten Suomeen, sitten leirille, sitten Viroon (perusti perheen). 1990 luvulla Suomeen ja muutama vuosi sitten meni vaari ja mummu takaisin Viroon uuteen omakotitalonsa. Vaari kun on aikamoinen puutarhuri ni ei tääl kerrostalos viitsi kykkiä :) Mut kotimaisia iskelmälauluja on pakko kuunnella missä vain :) Varisnkin "tämä maa, tämä taivas" on hänen huippunsa :D
Semmoinen mielikuva on, et olot eivät olleet mitä parhaimpia (ruoka, hygenia, harrastusmahdollisuudet yms.)
Jos muistan oikein, niin matkoil kuoli hänen pikkusisko ja äiti sairastui vakavasti.
Kumpaa vielä muistaisin mitä isoisoäiti kertoi. Hän on kuulemma hjelpannut jotenkin kyytittyjä (siis oli virolaisten puolella, kun oli itse eestlane).
Ainaskin inkeriläisenä ei varmaan ole ihan selvä kumpaa kotimaahan kuulu enemmän - Suomeen vai Viroon.
Itselläkin on sama probleemi - Suomes olen kauemmin asunnut (yli 15 vuotta suomes, viros 5 vuotta), mut passissa lukee virolainen. Pitäisi varmaan hankkii kaksoiskansalaisuus :D Jos semmoista vielä saa.
Jotain vain höpötän :) älkää välittäkö
Pakko viel kirjoittaa tämäkin, vaikka on ihan aiheen vierestä!
Jotakin natsisotilaista:
1.) Isoisoäitini Elsa (isäni äitin äiti) oli kesäpäivän keittiössä ja ikkunat olivat auki tietysti. Natsisotilaat partioivat vähän välillä alueilla (itä-Viro), mut ei niistä nyt haittaa ole ollut.
Elsa sitten päätti avata radion, mutta radiosta tulikin kauhealla suurella äänellä Neuvotoliittolaisten propagantaa, jossa haukuttiin natsit sioiksi ja sitä rataa. Juuri sinä hetkenä natsit sitten olivat ikkunan lähellä, ja tietysti tulivat heti rynnimällä sisään.
Isoisoäitini oli aika paniikissa sillä oma henki oli kyseessä, ja selitti miten voi, ettei hän ole venäläinen, vaan virolainen ja selitti tilanteen.
Kai he ymmärsivät :)
2) Kesä. Isoisoäitini valmisteli ruokaa keittiössä ja mummoni (n. 2v) leikkisi leluilla lattialla. Natsit olivat taas liikkeellä ja nähtävästi menivät sotimaan. Sotilaat taisivat kiertää kylän talot läpi, sillä he tarvitsivat muonaa.
Kaks sotilasta sitten kävi Elsan luona. Isoisoäitilläni ei ollut muuta tarjottavaa kuin kananmunia ja muuta pientä. Kummatkin taisivat istua ja toinen heistä (sotilaista) alkoi itkemään.
Hän sitten kertoi, että hänellä on samanikäinen tytär kotona kuin mummoni silloin oli. Ja hän kaipasi lastaan ja vaimoaan kovasti.
Voin vain kuvitella kuinka kauhealta tuntuu erota perheestä ja joutua rintamalle.
Että tälläistä tapahtumaa.
Kumpa muistaisin kertoa lapsillenikin tälläisitä asioista :) Suvussa on ollut paljon tapahtumaa ja vastoinkäymisiä...
Olin kauhean innoissaan :) Johtuu varmaan siitä ku ei näitä asioita ole tullut puhuneeks kenellekään ulkopuoliselle...
Hyvää kesää vain!
Miehitysmuseon sivut selventävät asioita tuolta ajalta: http://www.okupatsioon.ee/english/index.htm
Lisäksi suomenkielellä ilmestyi pari kuukautta sitten teos "Neuvosto-Viron arkipäivää". Toimittanut Enno Tammer, Wsoy 2006
Kyyditysten tarkoituksena oli tuhota yksityinen maanomistus Viron maaseudulla ja siirrättää maatalousväestö kolhooseihin, jossa heitä voitiin paremmin valvoa
pahimmat ns. neuvostovaltion vastustajat siirrettiin suoraan siperiaan, jotta he eivät enää tukisi Viron vapaustaistelijoita eli metsäveljiä
tässä onnistuttiin koska vastarinta lakkasi lähes täysin v. 53 jälkeen
saisit ehkä historia-palstalta!
vaikka kai täälläkin tietäjiä on eikä vain halpojen ostospaikkojen ja juottoloiden kysyjiä?!
Kolmas kyydittys tapahtui 50 luvu alussa, (muistakseni, tästä paljon ei puhutta, mutta on silti kirjallisuuta, muistelmia), uhrit jehoovan todistajat. Naapuri, silloin 13-14.v. tyttö kyydittettin veljen, 11v. ja mummun 70 kans - ne eivät ollet lahkon jäsennet, mutta lahkon jäsenien lähisukulaiset. Vanhemmat, kuka olivat uskonlahkon jäsennet päättyivät vankileireihin.
Kyydityksiä Neuvostoliiton historiankirjoituksessa Suomessa on käsitelty kahtena "aaltona" joista ensimmäinen tapahtui 41 ja toinen 49.
Kirjastoista pitäsi löytyä 41 vuoden tapahtumista my kirja.
Mutta eikö koko Neuvostoliiton historia voida tulkita erilaisten kansanryhmien...toisinajattelijoiden jne. kyydityksinä koko sen olemassaolon ajan?.
PS Viimeinen metsäveli nimeltä Haber(nimestä en ole varma löytyy Laarin kirjasta Unohdettu sota)..ammuttiin jossain Etelä Eestissä 1978...
Tarkoitus oli vain peloitella ihmiset, etteivät ala vaatimaan itsenäisyyttä takaisin, ja jos oli vähänkin mahdollista että henkilö, tai hänen sukulaisensa ei hyväksynyt kommunismia ja neukkulaan kuulumista, sai syytteen ja tuomion ilman oikeudenkäyntiä "maanpetoksesta", ja reissu tuli, mistä ei monikaan palannut. Näin siis toimittiin ihanassa kommunismissa, kai se oli sitä kaikkien kansojen ystävyyttä, mitä suomenkin kommarit on aina julistaneet.
kirja "Stalin tsaarin hovissa" pitäisi avata silmät ja korvat. 1000-sivuinen eepos Stalinin valtakunnasta.
Pitäisi löytyä paikallisesta kirjastosta.Sen luettuasi ei tarvitse kysyä miksi.
Tietenkin kirja herättää vain lisää kysmyksiä mutta kannattaa lukea.
Itse kirjan luettuani oivalsin kuinka oikeita päätöksiä suomalaiset poliitikot tekivät kun olivat tekemisissä ei-terveiden venäläisten kommunistien kanssa.