Minulla on tällainen onglma pienen sekarotuiseni kanssa: sitä ei kerta kaikkiaan pysty jättämään yksin kotiin! Asumme tällä hetkellä kerrostalossa ja jatkuvasti saa pelätä, että häätö tulee jossain vaiheessa jos samaa rataa vielä jatkuu. Koira seuraa minua huoneesta huoneeseen kotona ollessamme ja rupeaa vikisemään jo siitäkin kun menee vessassa käymään. Eri huoneeseen sitä ei voi jättää yksin, sillä samantien alkaa mekastus: koira haukkuu todella korkealta "vinkuhaukkua", ja välillä se yltyy raivoisaksi matalaksi haukkumiseksi ja ulinaksi. Kerran jätin sen (luulossa, että se pärjäisi yksin) pariksi tunniksi kotiin yksin: Se haukkui kun lähdin ja haukkui aina siihen asti kun tulin takaisin. Se läähätti ja oli tosi väsynyt kaikesta mekastamisestaan. Oli myös tullut jätöksiä, vesikuppi kaadettu ja huone kuin myrskyn jäljiltä. Jos yrittääkin poistua asunnosta, samantien kun lyö oven kiinni, alkaa hirveä mekastus - kuin koira olisi suuressakin hengen hädässä. Olen myös yrittänyt sitä hiljalleen yksin opettamista (ensin minuutti, sitten kaksi..), mutta se ei suju yhtään kun koira ei ole sekuntiakaan hiljaa kun sen edestä sulkee oven. Se yrittää myös kaivaa tietään oven alta, mikä myös aiheuttaa meteliä. Autoon jättäminen sopii sille paremmin, sillä se haukahtaa vain pari kertaa, mutta on suuremmaksi osaksi hiljaa.
Olen suurimmalta määrin kokeillut kaikkea vinkunan lopettamiseen: jättänyt herkkuja ja leluja, yrittänyt eristää sen pieneen tilaan, jättänyt radion päälle, en ole tehnyt numeroa lähtemisestä ja tulemisesta, yrittänyt tehdä sen päivistä rutiininomaisia - mikään ei auta! Olen ollut nyt huhtikuusta asti (onneksi minulla on pitkä kesäloma) koiran "vahtina" - siis en ole voinut jättää sitä vielä kertaakaan yksin asuntoomme. Kaikki viikonpäivät olen koiran kanssa aina iltapäivään asti, jolloin puolisoni tulee töistä ja tällöin vasta voin hoitaa omat menemiseni. Koirani eroahdistus on tehnyt minunkin elämästäni ahdistunutta ja toivon vain, että ajan myötä koira oppisi olemaan yksin. Se on vasta hieman yli 5 kk, ja luulisin, että vaikka se on vielä pentu, niin sen kuitenkin pitäisi osata olla edes vähän aikaa yksin. Sitruunapanta on varmaankin seuraava kokeiluni vinkunan lopettamiseen.
Olemme muuttamassa ensi kuun lopulla omakotitaloon puolisoni isoäidin luokse ja siellä koira pitäisi sitten kai opettaa olemaan päivisin koirankopissa narun päässä. En todellakaan tiedä tuleeko se oppimaan sitä, mutta ainahan sitä voi yrittää. Olisi mukava kuulla vinkkejä, kuinka koira opetetaan olemaan narussa ulkona. Tuo haukkuminen on joka tapauksessa saatava loppumaan tavalla tai toisella. En ole aikeissa luopua koirasta vaikka sillä tuota eroahdistusta onkin, sillä se on muuten aivan ihana, kiltti ja ihmisiä rakastava eläin. Luulen, että tuo sen haukkuminen johtuu osittain sen pelosta olla yksin, sillä se on hyvin ihmisrakas. Kuulin jostain, että eroahdistukseen auttaisi joku kahden viikon erillään olo, vai mistähän siinä oli kyse? Eniten tässä koko tilanteessa harmittaa se, että kaikki tahot (eläinlääkäri, eläintarvikeliikkeen pitäjä, toiset koiran omistajat) joille olen yrittänyt puhua tilanteesta tuntuvat vähättelevän koko asiaa: "kyllä se siitä", "opetat sen pikku hiljaa". Ehkä tilanne muuttuu kun koirasta tulee aikuinen - sitä olen ainakin itselleni uskotellut - mutta ainakaan tähän asti kehitystä ei ole tapahtunut ja alan jo pelätä, että tilanne ei tule muuttumaankaan. Kaipaisin nyt kipeästi apua tämän ongelmani kanssa, sillä minulla on enää pari kuukautta aikaa opetaa sitä olemaan yksin. Opiskeluni alkavat taas syksyllä ja siihen mennessä tämän tilanteen on pakko muuttua. Sitruunapantaa tosiaan pitää sitten varmaan seuraavaksi yrittää - harmi vaan, että se on niin kallis. Jos se ei toimi, niin en tiedä mitä sitten enää keksisin, mutta toivoa pitää olla!
Olen suurimmalta määrin kokeillut kaikkea vinkunan lopettamiseen: jättänyt herkkuja ja leluja, yrittänyt eristää sen pieneen tilaan, jättänyt radion päälle, en ole tehnyt numeroa lähtemisestä ja tulemisesta, yrittänyt tehdä sen päivistä rutiininomaisia - mikään ei auta! Olen ollut nyt huhtikuusta asti (onneksi minulla on pitkä kesäloma) koiran "vahtina" - siis en ole voinut jättää sitä vielä kertaakaan yksin asuntoomme. Kaikki viikonpäivät olen koiran kanssa aina iltapäivään asti, jolloin puolisoni tulee töistä ja tällöin vasta voin hoitaa omat menemiseni. Koirani eroahdistus on tehnyt minunkin elämästäni ahdistunutta ja toivon vain, että ajan myötä koira oppisi olemaan yksin. Se on vasta hieman yli 5 kk, ja luulisin, että vaikka se on vielä pentu, niin sen kuitenkin pitäisi osata olla edes vähän aikaa yksin. Sitruunapanta on varmaankin seuraava kokeiluni vinkunan lopettamiseen.
Olemme muuttamassa ensi kuun lopulla omakotitaloon puolisoni isoäidin luokse ja siellä koira pitäisi sitten kai opettaa olemaan päivisin koirankopissa narun päässä. En todellakaan tiedä tuleeko se oppimaan sitä, mutta ainahan sitä voi yrittää. Olisi mukava kuulla vinkkejä, kuinka koira opetetaan olemaan narussa ulkona. Tuo haukkuminen on joka tapauksessa saatava loppumaan tavalla tai toisella. En ole aikeissa luopua koirasta vaikka sillä tuota eroahdistusta onkin, sillä se on muuten aivan ihana, kiltti ja ihmisiä rakastava eläin. Luulen, että tuo sen haukkuminen johtuu osittain sen pelosta olla yksin, sillä se on hyvin ihmisrakas. Kuulin jostain, että eroahdistukseen auttaisi joku kahden viikon erillään olo, vai mistähän siinä oli kyse? Eniten tässä koko tilanteessa harmittaa se, että kaikki tahot (eläinlääkäri, eläintarvikeliikkeen pitäjä, toiset koiran omistajat) joille olen yrittänyt puhua tilanteesta tuntuvat vähättelevän koko asiaa: "kyllä se siitä", "opetat sen pikku hiljaa". Ehkä tilanne muuttuu kun koirasta tulee aikuinen - sitä olen ainakin itselleni uskotellut - mutta ainakaan tähän asti kehitystä ei ole tapahtunut ja alan jo pelätä, että tilanne ei tule muuttumaankaan. Kaipaisin nyt kipeästi apua tämän ongelmani kanssa, sillä minulla on enää pari kuukautta aikaa opetaa sitä olemaan yksin. Opiskeluni alkavat taas syksyllä ja siihen mennessä tämän tilanteen on pakko muuttua. Sitruunapantaa tosiaan pitää sitten varmaan seuraavaksi yrittää - harmi vaan, että se on niin kallis. Jos se ei toimi, niin en tiedä mitä sitten enää keksisin, mutta toivoa pitää olla!
Vastaukset 12
Vanhimmat
viikon tai pari huomioimattomuutta, eli älä huomioi koiraa missään tilanteessa. Mekastamisella se yrittää saada huomiota ja joka kerta kun sanot sille jotain tms. niin koira on saanut tavoittelamansa huomion eli palkkion mekastamisesta ja vinkumisesta. Uskoisin että koira rauhoittuu kun ei ole enään se kaiken keskipiste. Koira on vielä niin nuori, että tilanne on helppo korjata tässä vaiheessa.
Sitruunapantoja saa useimmista lemmikkiliikkeistä vuokrattua viikoksi tai pariksi, eli voi kokeilla sen toimivuuttaa ennen ostoa. Turha ostaa jos ei siintä ole apua.
Alempana keskustelussa mainitu D.A.P. voisi myös auttaa koiraa rauhoittumaan yksin ollessa...
Aiemmin ehdotettuun huomioimattomuuteen/jääkauteen l. täyshuomioimattomuuteen kannattaa yhdistää kolinapurkin käyttö. Purkin avulla saat jatkossakin koulutettua pois ei toivotut käyttäytymismallit.
Molemmista löydät kattavasti tietoa www.koiraneuvola.fi ja sieltä hakusanalla kolina/räminäpurkki,huomioimattomuus tai jääkausi.
Itsellä on DAP käytössä eroahdistusoireiluun (ei tosin noin vakavaan) ja on auttanut kotona olemiseen.
sana eroahdistus saa mulla nouseen luun kurkkuun.. menetin sen takia mulle todella tärkeän koiran, vaikka toisaalta, se kerkesi olemaan vain sen koeajan, 2viikkoa, jolloin selvisi sillä olevan eroahdistus. silti siitä tuli minulle rakas. siitä eroaminen otti koville ja kaikki haukkuivat kuinka huono ihminen olinkaan, kun oli valittava joko kämppä tai koira... :( jos olisin asunut yksin olisin valinnut koiran, mutta kun en asu. myös kumppanini ja naapurini hermot rupesivat menemään ja minä olin enemmän kuin hermorauniona.. :(
eroahdistuksesta ei välttämättä parane koskaan.. tai sitten vain pitää olla todella sinnikäs ja turvautua johonkin todella asiasta tietävään.. tuhlaamaan paljon aikaa ja sitäkin enemmän rahaa.
sulla on kyllä plussana se, että koirasi on vielä pentu. sinuna lähtisin siinä mielessä siihen touhuun.. ainakin yrittäisin kovasti.
kun sain nyt oman pennun rupesin heti seuraavana päivänä, kun koira oli tullut, niin opettamaan sitä. aloitin just silleen että menin vessaan ja laitoin oven kiinni jolloinka pentu rupesi uikuttamaan. silloin en KOSKAAN mennyt ulos jos se vinkui vaikka se kuinka huusi ja rääkyi. kun tuli edes hetkeksi, sen hengähdystaoksikin, hiljaista avasin salamana oven kävelin ulos ja jatkoin hommia. tälläistä sitten jatkoin kauan, menin joko makkariin/eläinhuoneeseen jolloinka sain vedettyä oven kiinni.. tai sitten sinne vessaan. lopulta se huomasi että minua ei saa takaisin huutamalla, paremminkin sillä että se on hiljaa ja odottaa nätisti.
sitten rupesin odottamaan oven ulkopuolella.. 1,2,3 minuuttia.. aivan hiljaista. kuulostelin rapussa.
lopulta rohkaistuin viemään roskat ja kun tulin takaisin pentu oli yleensä hommailemassa omiaan. totuttamiseen ei edes mennyt kauaa.
MUTTA SILTI PELKÄÄN JATKUVASTI että pennulleni tulee eroahdistus vielä joskus, sillä sisällä se seuraa minua jatkuvasti. nytkin porskuttelee tossa jalkojeni vieressä...
en kuitenkaan ole kuullut sen haukkuvan, jos menen rappuun "väijymään".
toivottavasti pentusi oppii vielä olemaan hiljaa. käytä kaikkia keinoja mitä vain kuulet ja harjoittele pikkuhiljaa.
pentusi on todnäk oppinut, että saa sinut takaisin kun rupeaa mekastamaan.. se voi olla vaikeaa nyt yrittää opettaa sitä siihen, että kun se rupeaa itkemään niin mamma ei tulekaan takaisin. mutta tsemppiä.
gegs: ethän sinä nyt huono ihminen ole jos jouduit koirastasi luopumaan. Ikävä näin jälkikäteen sanoa mutta ammattilaisen avulla olisit luultavasti saanut tuon koiran ongelman kuriin hyvinkin pian.
Koira joka seuraa omistajaansa ja käyttäytyy niin kuin tässä ketjussa muutamat ovat kuvailleet ei luultavasti kärsi eroahdistuksesta niin kuin te sitä saatatte ajatella.
SE luultavasti kärsii sen vuoksi että sen lauman alempiarvoinen jäsen lähtee pois ja se kokee olevansa vastuussa tästä jäsenestä.
Eli koira on johtaja. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Ei tälläiselle koiralle voi opettaa sitä yksinoloa jollain tempulla vaan siihen olisi otettava käyttöön juuri tuo huomiomattomuus mutta sen on sitten oltava ihan totaalista. Siitä tosiaan enemmän tietoa tuolta www.koiraneuvola.fi sivuilta.
Kolinapurkkia en lähtisi käyttämään ennen kuin on ottanut asiasta selvää ja mielellään sekin jonkun tietävä opettamana.
Muutamia merkkejä siitä että koira kokee olevansa vastuussa ihmisestä (ja on varmasti monia joilla koira tekee näistä jotain mutta suhde on silti kunnossa, mutta tämä nyt yleistäen)
:seuraa kotona joka paikkaan, makaa kotona paikassa josta pystyy seuraamaan omistajaansa, irti päästettäessä on kuin naton ohjus juoksemassa edes takaisin, kerjää rapsutuksia, hakee leikkimään, komentaa haukkumalla/vinkumalla, hyppii vasten, kerjää ruokaa.
Mielestäni yksi tärkeä on nimenomaan tuo että koira seuraa joka paikkaan eikä päästä ihmistä silmistään. Se ei ole ns välittämistä vaan se on nimenomaan alempiarvoisen vahtimista.
Nyt kuin oma suhde omaan koiraan on saatu kuntoon voin kertoa että se vain makoilee kotona omilla paikoillaan eikä enää hötkyile ympäriinsä sen mukaan mitä minä teen. Ja mikä parasta, se on lopettanut pöydän vieressä kuolaamisen kun syön...ja kyseessä on sentään ahmatti labbis;)
koirasi olemaan kerjäämättä samalla kun syöt?? Meillä pentu tapittaa vieressä vaikka olisi itse saanut ruuan juuri ennen kun perheen kanssa aletaan aterioimaan, uskoo kyllä kun kieltää tulemasta lähelle, mutta katsoo ja haistelee ja on valppaana jos sieltä kuitenkin jotain putoaisi.. Koira EI ole koskaan saanut mitään lautaselta/ kädestä samalla kuin perheenpäät (minä ja mieheni) syö, joten tiedä mistä tapa on tullut. Sama keittiössä kun laitan ruokaa.
Vasten hyppiminenkään ei tunnu loppuvan vaikka kuinka kieltää ja työntää pennun pois. Vinkkejä tämän ongelman poistamiseen?
Kiitos!
murisin sille kun se tuli kerjäämään, sillä minä sain tuon tavan pois. Ei ole toisella oikeutta tulla minun apajille.
Meillä koira ei syö ikinä samoihin aikoihin meidän kanssa. Ei ole mikään johtajuusjuttu tms mutta sen ruoka-ajat kun ovat silloin kun itsellä ei ainakaan ole yhtään nälkä. Eli aamulla ennen 8 ja illalla sitten joskus 21-23 maissa.
Meillä oli myös koiralla eroahdistus. Alkoi koiran ollessa 3kk. Heti kun ovi meni kiinni alkoi kaamea volina. Vaivaan kokeiltiin käyttäytymisterapiaa ja mielialalääkkeitä, eivätkä helpottaneet. Sitten kokeilin sitruunapantaa, mutta se oli hetkessä tyhjä ja koko kerrostalo haisi sitruunalle. Olin jo lopettamassa koiraani kunnes saimme appiukkoni luokse maalle rakennettua sille ulkotarhan ja kas kummaa vaiva alkoi päivä päivästä helpottamaan. Koira on ollut 1v 2kk:n ikäisestä täysin hiljaa. Vaiva helpotti aluksi hetkessä paljon että saattoi volahtaa kun hävittiin näköpiiristä. Ajattelisin että koiralla oli ulkona muutakin virkinettä kuin vahdata missä olemme.
Sitruunapanta tai pippuripanta ei poista sitä ongelmaa. Koiralla on silti paha olla, se ei vain pysty haukkumaan. tai sitten tyhjentää sen pannan ja ollaan taas samassa pisteessä.
Paljon on päteviä ongelmakoirakouluttajia joita varmasti tälläkin palstalla joku voi suositella. Sellaisen avulla ongelma kyllä saadaan kuriin niin että paneudutaan siihen että MIKSI koira kärsii eikä vain siihen miten sen saa olemana hiljaa tai tuhoamatta.
meillä nyt 4 v sakupoika poti eroahdistusta. Saimme eläinlääkäriltä lääkkeet, jotka syötiin tietyn käyttäytymisen muutoksen lisänä. Emme huomioineet koiraa lähtiessä tai tullessa, eikä koira ikinä olekaan hyppinyt tai riehunut meidät nähdessään. Se vain yksinkertaisesti itki kun jäi yksin. Meillä koira otettiin lauantaina (maanantaina töihin), joten opettamiseen ei ollut aikaa. Koira ulkotarhassa. Se jätettiin tarhaan, laitettiin piharakennukseen radio, josta se kuuli äänet. Sitten joka aamu kun lähdetään, pistetään johonkin astiaan sille herkkupaloja (koirankeksiä tms) vain muutama. Nyt koira juoksee tarhalleen ennen meitä, ei kitise eikä koe pahana jäädä tarhaan. Monesti on pihalla ollessammekin tarhassa, eikä vingu ulos. Tosi helposti meni. Sisällä on sitten eri juttu, koira seuraa minua, ei jätä silmistään. Ehkä leimautuminen oli minuun, minä koiran hainkin pitkän matkan päästä. tiedä häntä. Koira ei stressaa seuraamisestaan, on rauhallinen, nalle suussa tulee viereeni, siihen nukahtaa nallensa kanssa. Emme enää stressaa kumpikaan tästäkään. Tämän yksilön kanssa kun on ollut pakko hakea kaikki vinkit; seurasi autoja, jahtasi niitä autossa/repi penkinpäälliset kiihdyksissään, jne, eli ollut ns heikkohermoinen yksilö joka on vaatinut psykologista oveluutta. Ongelmat on kuitenkin voitettu, toivottavasti muillekin kohtalotovereille löytyy jotain keinoa, se luopuminen ottaa kyllä sydämestä.
Kiitoksia paljon vinkeistä! Tuota huomioimattomuutta olen nyt lievällä tasolla kokeillut tämän viikon ajan ja se tuntuu kyllä auttavan. Koira on onnistunut olemaan yksin kotona jopa 10 min vinkuhaukkumatta. Tosin pientä ininää ja kitinää kyllä kuuluu, mutta se ei onneksi ole lujaa. Lueskelin tuolta koiran käyttäytymishäiriösivuilta joitain artikkeleja ja tajusin, että koira ei välttämättä olekaan vain eroahdistusta poteva, vaan sen käyttäytyminen saattaa johtua siitä, että se on asettanut itsensä johtajan asemaan. Se DAP haihdutin tulee olemaan seuraava hankintani ja toivon, että se toimii. Kiitoksia kuitenkin vielä kerran vastauksista!