Tapasin mä kauniin hanin
sitä sitten kyllä .....
Olo oli ihanaa
kun sai ..... lihavaa.
sitä sitten kyllä .....
Olo oli ihanaa
kun sai ..... lihavaa.
Runoketju
jatkakaa ihmeessä
421362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Järki jäässä,
potta päässä.
Parempi niinkin on olla,
kuin runoilijana täysi nolla.
HÖ.....
Että kokisit hyvää
ja tuntisit syvää
painaudu syvemmälle
pinnan alle!
vain tuulen puhallus kuuluu, sanoja ei näy,
vain rauha lääkitsee mykistyneen sydämen.
tapasin lihaskimpun
massiivisen
maistunut ei elo
passiivisen
tartuin peppuun
kiin
oli ihanaa se
niin
pusuakin tarjoilin
kovin
ja treffeistäkin jo
sovin
sydämensä siin
sulihan
ja treffeille
tulihan
HÄN
lupasi mulle
näyttää lännen
IDÄN
saas nähdä
mitä näyttää
ja miten se
näyttö
käyttää
nyt aamu on
ja sanon
oisi aika
aamu.....
kysyt
tähän aikaan
kuka nyt
........
etkö kyllin
jo ........
tää hetkikö
on ainut
tuo vain on
jos totta oisi
et tietsikkaas
muistaikaan.
.>Aiheena usein"v:tta" >no,pannaanko paremmaksi >meita kun on kaksi. >ei odota taxi, >ja junan uskomme tulevaksi.
toistamiseenko
sanon
ois aika
aamu.....
MUT
kuka sammuttaisi
janon
kun on aika
ilta.....
hani täytyy
noutaa
jospa hän
sitten meloo
ja soutaa
soutaa ja huopaa
huopaa ja soutaa
ei koskaan etene
soutaja ja huopaaja
yksin jäät
saarellesi
ei näy
haniaa
ei kuulu
ketään
ei taksille
maniaa
junalippuun
hintaa
nyt raapaisin
vain
pintaa
jälleen kerran
sanon
oisi aika
aamu....
nyt jo aivan
anon
anon
oon aivan
vesillä
vesillä venhosen
selvillä nimittäin
mut mitä hani tek
mut MITÄ hani tek
läksi vek
ainako pitää jaksaa
armoa anoi
ja hyvästit sanoi
airo solahti
kokka ylväästi pystyssä
kohahti
vapaita vesiä kohti
lätäkön taakse jätti
mieti nyt
mikä mätti
oisipa nyt
kesäistä
aittaa
kun niiiin kovin
......
ois ylinen hämärä
ja viileä
hiljaista
hiljaista
kesän taikaa
jaa että mätti
ja haniko jätti
en vaatinut liikoja
sil täs vaan piikoja
ollaan
mikäs sen kesähempon
ties
olihan hän lemmen-
mies
Lemmenmies
kaikki temnput ties.
Aittaan tuli,
sydämeni suli.
Hetken viipyi,
sitten häipyi.
Viikon odotin
tuota takaisin.
Turhaa kaikki,
pakoon mokoma loikki.
Kuljen yksin tätä tietä,
surut eivät paina mieltä.
Ilo astui elämään,
murheet jäivät hämärään.
Kesän kauniin koittaessa
tunnen, elän, muistaessa,
onnen eteen työtä tehden,
jatkan matkaa hymyellen.
vai semmonen hellu
kai oli tarpeeksi rakastellu
annoit liikaa
hän nyt muita siikaa
liika on aina liikaa !
viikko lyhyt aika
tehdä rakkauden taika
oota vielä vuosi kaks
saat takas rakkaaks
oot vaan vähän ylpee
niin jopa kyynelissä kylpee
HÄN
aloittaa takaisin anelun
ja Sulla vuoro sanelun
älä takaisin heti lupaa
kerro et ilman oli HUPAA
sit kun jo vannoo ja lupaa
eikä rakenna tuulentupaa
anna pusu ja halaa
ole iloinen ( muka) kun palaa
palatessaan paljon halaa= Katso ettei kulje salaa= polkujansa vapauden= Jos ne polut kiinnostaa= sano- antaa menna vaan.
lempi kuin lempi
ken oisi uskollisempi
hellu- vai hani
kun sillee halvasta
mua pani
lihavakin olla saisi
jos mua naurattaisi
varoa kyllä täytyy
jos kylillä räytyy
menot ei lopu tällä
mun rakkaalla ystävällä
otan siis koko paketin
ja ehkä kiidän lailla
raketin
kiriootit.Siis kauniisti.Hyvä olo löytyy tunteesta ja kokemuksesta
Kirjaimilla "leikitellään",
runon muotoon sepitellään,
elon tietä mutkaisaa
joskus se niin tuskaisaa.
Tuska laantuu ajan myötä,
kun me tehdään paljon työtä
suhteen eteen kumpainenkin,
vielä paljon haikailenkin.
Onni - tunteet - kokemus,
niistä syntyy rikkaus.
Anteeks anto - pyyntö myös,
elon ehtoon hyvä työ.
Taakse jäänyt entinen,
uusi aika - valoinen,
luottaen, kun kuljen kohti
"salaisuutta" - vielä - enhän sitä pohdi :)
Takaisin en ota tuota,
enkä lemmenjuomia nyt juota.
Menköön mokoma jorpakkoon,
uuden suhteen luokoon.
Narrailkohon toiset naiset,
ehkä löytyy naiset moiset.
Uuden heilan etsin nyt,
ehkä hänet jo löytänyt.
Täytyy hissuksensa olla,
varovasti houkutella.
Viisammin nyt kortit hoidan,
käytän taitojani noidan.
mieltä hivelee,jatka samaan malliin
Päivä hiljentyy,
ilta yöksi kääntyy.
Yön tuulen huminaa nyt kuulla saan,
en vielä, ihan vielä, tahdo nukkumaan.
Päivä kesän kuuma oli,
tuolla jossain virtaa joki
luoden houkutuksen kesän kuumuuteen.
Lapset, nuo pienoiset, pulahtaen
veen viileyteen.
Päivä yöksi hiljentyy,
yöntuuli hiljalleen
hyväillen poskeani - rauhoitun.
- aamu kohta sarastaa,
nyt nukkumaan,
hyvää yötä toivotan
- sulle rakkain -
jossain, olethan.
kesän hetki kuumin
mä tässä nyt tuumin
olisipa hani kulta
jolta saisin tulta
sitä toivoa tohdin
auringossa pohdin
olisipa kulta ja hani
ei puuttuisi armahani
elo olisi auvoisaa
kullan kun nähdä saisi
ei hän kaikille antaisi
mua vain rakastaisi
olin kerran nuori
aivan
näin suuren
vaivan
tein taikajuomaa
nyt ystävän
neuvon tuomaa
kyllä se vertoja
veti
kun päähän meni
heti
pahalle maistui
ja haisi
mut mitä se nyt
haittaisi
siis tagolle pyörän
nousin
kesäistä iltaa merellepäin
sousin
kiva oli fiilis ja
meno huivissa tiilis
sit pilvi sateen
heitti
jo uuden sopan mulle
keitti
mukana oli juomaa
oivaa
ei ei se ollut ollenkaan
loivaa
kas johan joku huomasi
tilani kaikinpuolin
tarjosi istuinta
kotinsa tuolin
istu ja ota lepo
sinua nyt auttapi
tämä repo
mut sull on silmät
hienot ja
katseet niin vienot
eikös pistetä tanssiksi
vaan
matot syrjään ja luvanko
saan
no....tanssittiin siin
alkoi vaikuttaa viin
mut
muutapa en enää muistakaan
jottain ,kun tarina lie tottai.
lopussa ei mitään
hohtoa
ei tullut alttarille
johtoa
ei valssikaan loppuun
soinut
tunteilleni en mitään
voinut
mua kutsui vain
vapaus
nyt naurattaa koko
tapaus
Mitä mietit?
Tulitko tänne asian kanssa,
kun sydämessä jokin nyppi?
Tervetuloa!
Täällä ei esitellä,
maailma on avoin.
Olemme aina paikalla
odottamassa sinua.
Kirjoittelemme elämää halkoen
tuhansia asioita.. iloisina,
epätoivoisina, närkästyneinä,
uppiniskaisina.. miten milloinkin.
Olemme kuin vanhoja ystäviä.
Yritämme nähdä ja kuulla kaiken,
ja kuunnella ja vastata.
Kuulemme, ja unohdamme.
Kerro siis! On aika tuulettaa
kaikki mitä haluat sanoa
(vähän vähempikin toki käy).
Tai pistää pää kypärään,
jos haluat olla turvassa.
Ihan kuin vaan haluat.
Tervetuloa kumminkin!
***
Tuossa siis 'lupaamani' seesteinen harjoitelma (EMW:lle, ja samalla muillekin). Kummempaa en ainaskaan vielä saanut aikaiseksi, koska ihmis- eli nikkikuvausta olikin niin ärsyttävän vaikea ruveta 'seesteiseksi' kokoamaan, että olkoon toistaiseksi.
:) pokkenholtsi
Vasta huomasin tekstisi,
teit mitä lupasit
meitä on moneksi
'evoluutiolle,onneksi
annetaan kaikkien kukkien
elää ja olla
hyvä meidän seurassa
myös,seurassa toisten
kukat kuihtuvat
mut uusia nousevi,kun koittavi huomen
herasin paivaan kukkien tuoksuessa ei kedolla juostessa huolien haivaa. viela on edessa monta lomapaivaa.
niin tein!:) Koen itseni kuitenkin vähän huonoksi vastailijaksi, koska en ole mikään kirjailija enkä runoilija, enkä mikään nopea nopsajalkakaan. Omaan tahtiini täällä vaan näpyttelen. Mutta.. olen kuitenkin aina rakastanut kynää, joten minulla on täällä jo pitkä ritiramssu "pöydänpuhdistus"- materiaalia valmiina. Vaan olkoon sekin nyt toistaiseksi. Sen sijaan tulikin nyt mieleen jo lapsuudesta tuttu runonpätkä:
Kukka kuihtuu
tuoksu haihtuu
kevät kesä syksyyn vaihtuu
talvi surmaa taimet maan
mutta sulle ainiaan
kukoistakoon kukat vaan!
KIITOS!
:) t.pokkenholtsi
'pokkenholtsi'suurella KIITOS:ta antoi
Eniro siihen myös kortensa kantoi
ei tarvitse savumerkein
edes postimerkein
viestiä laittaa
On helpompi tapa annettu meille
vaik yks hailea heille,
jotka ilman ovat
ja saatamme luulla,et ajat,
silloin on kovat
syyt useat, tietää jokainen
toinen seuransa saa vieres koneen,
joku omaisen
monimuotoinen elämä,eikä toiselta pois
kaikille parhaan tulevan;
antais jos vois
Kesäköhän se tekee itsekullekin jäynää?
Tänään ensimmäisen kerran jotain runon tapaista väänsin, ja uskonhan minä,
"että sen huomaa"
siksipä enempää
en alakkaan "luomaan"
vaan entisin keinoin yritän päteä
ettei palstalaisille tulisi
myötähäpeä??
Ensikerran runoon päädyit,
Hienosti osasit, "häpeältä" säästyit.
Kirjoita, kirjoita enemmän
rytmiä runon ja sävelmän,
sävelmän ken luo, niin soinnun saa
runoilijan runo ja kuunnellaan
sointua, sanaa ja laulantaa,
kaikkihan me tämä osataan :)
palataan ruotuun vaan
mutta voip täält silti
aina väliin joitain
'savumerkkejä' nousta
jos oikeen pää höyryää
Ps. Merkki on mini koska pokkenholtsi on ihan oikeesti pieni sitkeä puu, jota ei saa halkaistua ei sitten niin millään. Ehkä kuvittelin voivani olla vähän samankaltainen sitkeä sissi, joka sauhuaa ja rauhoittuu ja sauhuaa ja rauhoittuu, jne... mutta ei katkea. Taisin kuvitella itsestäni vähän liikoja, mutta mitäs tuosta. Hyvä puu se pokholtsi kuiteskin on.
:) t.pokkenholtsi
Helteen lyömät
intohimojen syömät
takaisin tulkaa
lisää sanojen kultaa
meille suokaa
sydän huokaa
uusi runo
meille puno
ja nosta se etusivulle!
vielä siis
ketju elää
ja runot
täällä helää
se on sitä
elämää
ei turhaa eikä
imelää
jokohan uupui
mun hani
jok ennen oli
kuin kani
ja runoellen
pani
oo hani hani
hani mun
oonko yhä
sun
en ole lihava
toki
vaan virtaa
runon joki
voi sitäkin
panna
sehän on sielun
manna
on myös ihanaa
oi
kun laulus näin
soi
oi oi oi
soi soi soi
Säveliä soittaakin voisin,
jos soittotaitoinen oisin.
Suutani osaan kyllä käyttää,
voisinkohan taitoani näyttää?
Laulaen ja jodlaten,
luopi elon kevyen.
Laulu aina yhdistää
sekä mieltä virkistää.
Täällä ei laulut onnistu,
mutta enhän siitä lannistu.
Ketju jäikin nurkan taa,
taitaa tässä nukuttaa.
Ehkä joku alkaa uuden
lystikkään runollisuuden.
nyt on sellainen
aika
että tehdä täytyis
taika
kanteleeseen eloa
että runonvenho
alkais meloa
nyt ollaan nollassa
tyhjyys vallitsee pollassa
.....
....
kuka heittäisi itua
et saisi räytyä ja kitua
kesälemmen mailla
olla hania vailla
lihavaa sekä laihaa
ahaa
ahaa
eihän se runo syntyä
ala
ellei kukaan alkua
vala
Kyllähän se runo syntyy,
kun mielessä ensin kypsyy.
Ei millään jaksais kirjoittaa,
vaan pitäähän itsensä voittaa.
Tottahan toki
piristyksen koki
tämä mummi
ja olenhan vielä kahden lapsen kummi.
"Murkku", hän tuolla ulkona keinuu
serkkunsa kanssa tuulessa heiluu.
Myrsky yltyy ja ukkonen uhkaa
toivottavasti ei metsiä tuhkaa.
Vielä on työssä päiviä monta
sitten alkaa lomailun suunta.
Lomalla rentoudun työstä arjen,
ehkäpä luen kirjojen sarjan.
Matkalla viivähdän päivän ja toisen
riemua, naurua ja tutun toisen,
odotan mukavaa yhdessäoloa
eipähän vaivaa hampaankoloa.
Asiat kun hoitaa ennakolta
mukava on olla rannikolla.
yhdessä tutun ja toisenkin
siitähän kyse on tietenkin.
Vietinpä päivän tän saaressa,
tuossa kuulussa Suomen Linnassa.
Ensin torilla katsastettiin,
mitä kaikkea siellä tarjottiin.
Oli tauluja ,koruja, kaikkea muuta,
saipa siellä kahvilla kastella suuta.
Sieltäpä sitten ponkaistiin,
lautalle kiireesti suunnattiin.
Oli saaressa kansaa monenlaista
lihavaa, laihaa, kaikenmoista.
Siellä he istuivat nurmikolla,
syömässä eväitä joukolla.
Oli paljon ulkolaisia vieraita
ja kotimaisia kulkijoita.
Siellähän mekin eväitämme söimme
ja juomaksi kahvia taas nautimme.
Näin on taas päivä illassa
ja kohta kai olemme somasti unessa.