Liian yksinäinen... :(

Moi. Itse en ole kovin yksinäinen, vaikka välillä siltä tuntuukin. Viestisi vain sattui silmääni ja toivon, että edes yksi viesti piristää sinua.

Toivon, että tajuat, että ystäviä saat vain itse yrittämällä tutustua. Kovinkaan moni ei itse jaksa yrittää tutustua vaan odottaa,että toinen tekee "aloitteen" :p Hassua, sillä kun kaikki ajattelvat tolleen niin mitään ei tapahdu. Vietä nyt elämäsi kesä ja aloita syksyllä uusi elämä ja tutustumiskausi ;> Tsemppiä!

En keronut mtn itsestäni, mutta voin sanoa, että olen itsekin sairastanut syömishäiriötä ja tuo sinun tarinasi toi mieleeni sen alkuvaiheet :< Joten ole tarkkana, ettet jumiudu miettimään vain iseäsi javertailemaan painoasi ja ulkonäköäsi, sillä siitä se syömishäiriö lähtee :/ Be careful!

Moi!
Ensin älähdän: Ymmärrätkö yhtään mitä teet kun sanot olevasi 165cm, 52kg ja näytät valaalta? Sanot minulle ja muille saman kokoisille(itse olen pari kiloa painavampi:) että näytämme valailta. Vittumaista tollanen, varsinkin kun sitä kokee itsensä ihan täysin hyvän ja normaalin kokoseks... Elikkäs lopeta tollanen painoälinä, se on niin saatanan turhaa ku miettii kaikkia niitä asioita maailmassa johon vois tonkin energian kanavoida ja saada sillä jopa jotain järkevää aikaan! Jos oikeasti häiritsee, niin mietipä seuraavaa: Miksi kiduttaa itseään olemalla syömättä, kun vois tehdä toisin. Alottaa uuden harrastuksen, kesällä vaikka lenkkeilyn tai uimisen, ja saada siitä hyvän olon liikunnan muut hyödyt! Ja sit ku lisäks alkais vaikka miettimään miten vois syödä mahdollisimman terveellisesti(siis monipuolisesti, ei välttämättä kevyesti!) ja jättäis alkoholin ja röökin pois, niin veikkaan että olo kohenis kummasti. Vois muuttaa ton negatiivisen vittuuntumisenergian positiiviseks, tehä ittelleen hyvää. Oikeesti, jos löytyy rahaa, niin alota vaikkapa käymällä kasvo- ja jalkahoidossa ja kampaajalla. Sit osta joku uus kiva mekko ja syö hyvä lounas jossain rauhallisessa paikassa. Jos ei kavereita jostain syystä nyt just löydy, niin keskity ittees! Ihana ajatuskin, pelkkää ihanaa itsensä hemmottelemista ja itsestään huolehtimista. Sulla sentään ois siihen aikaa, mulla on 10 tuntia duunia päivässä ja remontti päällä, mä en tee muuta ku niitä ja nukun sellaset kolme-neljä tuntia yössä. En missään nimessä halua aliarvioida sun pahaa oloa, koska se on varmasti ihan todellista. Jos ei oikeesti helpota niin kannattaa harkita sitä et menis jonnekin( siis tyyliin väestöliittoon, ei koulukuraattorille...) juttelemaan ja koittais selvittää sitä. Mut ensin kannattaa koittaa vaan yksinkertasesti ihan uuden, puhtaan sivun kääntämistä, se auttaa yllättävän usein!

Oon kanssa yksinäinen ja melkein 18-v. Vaikka joskus tuntuu, että kaikilla muilla on kivaa yhdessäoloa kesällä paitsi mulla, koetan silti kestää ja ajatella positiivisesti viimeseen asti. En tahdo masentua, siitä kaikki vaan pahenis. Mut täytyy sanoo, että sä et todellakaan ole varmasti "läski". Mulla on sama pituus kuin sulla, mutta painan 55 kg ja näytän mielestäni ihan normaalilta ja oon ihan tyytyväinen painooni. Joka tapauksessa, jos haluut uuden ystävän meseen, niin lähetä sähköpostia mulle: [email protected] . Voisin lähettää sulle sitä kautta mun meseossan :)

Älä huoli, luulenpa että aika monikin ihminen jaksaa lukea kirjoituksesi. Et tosiaankaan ole ainoa nuori, joka ei ole tuolla ulkona hauskaa pitämässä. 20-vuotias poika olen, kuulemma ihan komeakin, muttei huvita pahemmin käydä missään. Liian monet ihmiset ovat vain satuttaneet. Moni poika varmaan tykkäisikin sinusta, koska vaikutat aika mukavalta. Mutta koita olla antamatta niin paljon arvoa painosi vahtimiseen, itse ongelmieni johtuvan painostani.. mutta nyt kun se puoli on kunnossa, eteen on tullut vain uusia ongelmia, jotka estävät elämästä täysillä.

Käy lukemassa tuolla, löydät varmasti (toivottavasti et) kaltaisiasi yksinäisiä sieluja, huomaat, ettet ole yksin... www.syomishairioistentuki.fi

Se perus,jota ehdotetaan,jos haluaa tutustua uusiin ihmisiin. Hanki jokin mukava harrastus,josta pidät. Löydät samanhenkisiä ihmisiä ympäriltäsi. Löydätte helposti puheenaiheita ja ystävyyssuhteita syntyy helposti. Mitään ei tule tapahtumaan,jos vain on kotona,joten siitä on sinänsä turha valittaa. Itse olen lievästi ylipainoinen ja en ole tyytyväinen itseeni. Aloitin aerobicin,jota olen nyt vuoden verran harrastellut.

Jos ei ole tyytyväinen itseensä,niin tulee tehdä asialle jotain eikä vain valittaa surkeaa olemassa oloaan.Se vain masentaa lisää. Onnea!

Kiitos Teille ihan jokaiselle joka jaksoi tekstini lukea! Sekin auttoi jo tosi paljon, että joku jaksoi "kuunnella" minua...

Olette aivan oikeassa, minun pitäisi keksiä jotain tekemistä. Se ei ole kovin helppoa, kun on tällainen hieman arka ja ujo tyttö.

Enkä voi oppia rakastamaan ketään, ennen kuin opin rakastamaan itseäni. Voi olla, että sellaista aikaa ei tule koskaan, mutta lupaan yrittää parhaani!

Sinähän olet pieni ja siro! Et sinä mikään vonkale ole, et todellakaan. Eikä sinun kuuluisi yhtään enää laihduttaa tai muuten joudut sairaalaan tiputukseen.

"Pojat ei tykkää musta"
Ei ole olemassa yhtäkään tyttöä, jonka ulkonäöstä KAIKKI pojat pitäisivät. Jokaisella tytöllä on tasan sama tilanne: osa pojista pitää heitä viehättävinä, osa taas ei. Se riippuu niin paljon siitä, kenen miespuoleisen mielipidettä kysytään. Tämä on ihan totta! Pidän silkkana valheena/harhaluulona tuota kommenttiasi. Kyllä osa pojista pitää ulkonäöstäsi. Sen voisin melkeinpä taata sinulle.


"Haluaisin vain sanoa Teille, jotka rakastatte elämää ja omistatte ihania kavereita---"

Minä rakastan elämää, en suostu siis tästä ainutkertaisuudesta luopumaan, mutta silti minulla ei ole yhtäkään hyvää kaveria ( ystävää ). Et ole ainakaan ainoa, joka tuntee noin. Se on enemmänkin harvinaista kuin yleistä että on HYVIÄ kavereita... Olenkohan pahasti väärässä? Ainakin itselläni on tuollainen käsitys.


Jaksamisia sinulle!

Minun tuli melkein itsellenikin ikävä olo, kun luin sun viestisi. Voin kertoa, ettet todellakaan ole ainoa ihminen maailmassa, joka ajattelee samanlaisia ajatuksia kuin sinä. Hieman kauhistuin painoasi: saisit ennemmin lihoa kilon tai pari kuin laihtua! Vinkkinä sanon, että painoasioissa ei kannata tuijotella vaakaan kovinkaan useasti. Painoindeksi on paljon luotettavampi tapa määrittää oma tilanteensa: paino(kg)/(pituus(cm)x2). Tuosta laskutoimituksesta pitäisi tulla oikea vastaus. Otan esimerkiksi itseni: 50,5/(1,575x2)= 20,4. Ihannepainoindeksi on 20-25 tai vähän yli. Jos painoindeksi on 20 tai alle, voisi harkita vähän ravitsevammin syömistä. Alle 19 ei ole enää kovin hyvä juttu. Kaikki tietysti riippuu myös ruumiin rakenteesta ja esimerkiksi lihasmassan osuudesta painossa (painoindeksi ei tee eroa lihaksen ja rasvan välillä!). Sinun painoindeksisi on 52/(1,65x2)= 19,1. Vielä ei ole mitään huolta, mutta ole nyt tarkkana, ettei mene alle 19:n. Paras tapa suhtautua painoonsa nuorena on ottaa vain rennosti eikä turhaan kytätä itseään! (Jos haluat, voit myös googlata painoindeksin. Netistä löytyy laskureita ja asiantuntevia neuvoja. Mutta vielä kerran: älä stressaa.)

Kavereiden saaminen voi olla joskus vaikeaa, tiedän. Kaikki mun sympatiat ovat sun puolellasi

mäkin oon aika yksinäinen mut voittekko kuvitella, mä nautin siitä. oon varmaa aika outo mut en voi mitää et haluun olla todella usein yksin ja tehdä itsekseni paljon asioita

älä huoli et ole ainut.minäkin olen istunut viimeiset 2 viikkoa yksin koneella.

Kuinka paljon pitäisi sitten 165 senttisen 18-vuotiaan nuoren naisen painaa? Miksi haluatte olla "oikein hoikkia?"

Nimim. normaalipainoisista ja järkevistä naisista pitävä.

On kurja kuulla että olet tommoisessa tilanteessa.. Jospa vaan menisit rohkeesti mukaan johonkin porukkaan.. Ja jos vaikkapa kohottaisit itsetuntoasi sillä et menisit kampaajalle ja hän tekisi sinulle ihan uudenlaisen hiusmallin.. :) Luulen että itse olen kohta aika yksinäinen kun nykyään torjun vain kavereitani mutta jospa tämä on vain jokin vaihe :/

Mä oon ite ollut joskus just tuossa samassa jamassa. Mun elämä oli ennen ihan v***n h*******ä. Mä myönnän, MÄ OON oikeesti ylipainonen ja mul ei ollut omassa kotikunnassa yhtään hyvää ystävää.

Mut mä muutin paikkakunnalta pois ja pikkuhiljaa (äidin tuttavien kautta) tutustuin muihin ikäisiini tyttöihin ja poikiin. Nyt käyn onnellisesti koulua ja olen kamujen kaa.

Mut nyt mua pelottaa oikeesti tää kesä, kavereilla on muutakin puuhaa ku olla mun kaa, sit en oikeen oo kesätöissäkään, oon liian läski rannalle jne.

no minäpä olen ollut siinä "surullisten joukossa" jo 17,90 vuotta ja tiedän etten koskaan tule ketään saamaan (kaveria kumppania tms), en ainakaan ennen kuin lehmät osaa lentää. Enkä itke.

Jos tosiaan haluat johonkin joukkioon, niin rohkeasti mukaan vaan.

Itse olen huomannut, ettei laumaeläimenä ole mukavaa. Ne nuoret jotka hilluvat kavereidensa eivät osaa pitää hauskaa. Minun mielestäni.

Olen huomannut että ihminen on typerä ja perimmiltään ilkeä eläin. Ei sitä juuri kukaan oikeasti huolehdi muista, itsestään vain. Minä yritin pitää ihmisistä ja olla pidetty, mutta luontoni esti sen. Pieni ääni pääni sisällä sanoo, että noihin ei voi luottaa, ja niin se on.

Kavereilta minä en saa mitään, mutta joudun antamaan niin paljon. Nuo mielikuvituksettomat otukset valittavat että on tylsää ja päästessään sitten johonkin eivät jaksakkaan tehdä mitään.

Älkää tehkö sitä virhettä, että säälisitte minua. Sillä ihan oikeasti minä olen onnellinen yksinäni. Oikeaa ystävyyttä ei tunnu edes olevan, ei etenkään noilla "paraskaverijee!" tyypeillä.

Mutta tiedä ystävä hyvä, jos näin nyt saa sanoa, että kyllä sinustakin joku välittää. Minä välitän kaikista, varmasti joku muukin. Sinun kohtalosi on meille tärkeä.

perusteella olet alipainoinen....

Saat homman kondikseen vaan yhellä hommalla. -Mee puhuun "ongelmistasi" ammattiauttajalle. Pahalta saattaa kuulostaa, mutta olet selvästi masentunut. Siinä ei enää harrastukset ja kaverit jeesaa. Esim. nuorisokeskuksiin pääsee ilmaseksi jutteleen psykologien kans. Jos itsetuntosi paranee, pystyt olemaan luonnollisempi kavereittes kanssa ja viihdyt sen jälkeen ihmisten kanssa paremmin.
Koita jaksaa, ja mieti mitä "sanon".
-Tiedän mistä puhun, olen kokenut saman.

Luin viestisi. Itkin. Ei kenenkään tarvitse kokea tuolla tavoin. Olet rohkea, kun uskallat avautua avoimesti verkossa kaikkien töllisteltävinä. Kosketit minua syvältä. Olet voittaja. Et ole hävinnyt mitään. Olen varma, että pojat tykkää sinusta. Kuvittelet vain. Miksi itsetuntosi on alentunut? Miksi haluat olla yksin? Onko siihen jokin syy? Noilla mitoilla et ole mikää valas; pikemminjin silakka, juuri sellainen mistä pojat tykkää. Oletko ujo? Onko itseluottamuksesi kadonnut jonkin kokemuksen myötä? Älä ole yxin. Kirjoittele. Jutellaan. Parannellaan maailmaa. HaLi.