Meidän pieni sij.lapsemme tapaa mielestäni hyvinkin usein biojaan. Väh. 2 krt/kk. Näin on sossu määrännyt, koska bioäiti on hyvin rasittava ja painostava (suorastaan dramaattinen) yhteydenotoissaan joka puolelle. Näin on tavallaan rauhoitettu (vähän) biojen mieltä. Kuulosti varmaan katkeralta, mutta kun en lapsen kannalta näe näissä tapaamisissa paljoakaan hyvää. Pieni lapsi joutuu vaille huomiota äidin vain tilittäessään omia tuskiaan ja lapsi ihan silmissä on pettynyt, vaikka toki odottaakin vierailuja meillä(sij.perheessä). Biojen puheet ovat haitallisia lapselle.. valheita, lupauksia ja aikuisten juttuja. Minä sitten sivusta seuraan tätä näytelmää ja olen aikuisena lapselle, joka yrittää olla aikuinen-kaveri/lohduttaja bioilleen. Lapsi on aina hyvin hämillään, levoton ja agressiivinen tapaamisten jälkeen. Vain rajulla "pelleily-riehumisella" saa odotettua huomiota vanhemmiltaan. Meitä sij.vanhempia kutsuu vanhemmikseen, mutta biot eivät sulata tätä, vaikka näkevät, että ainostaan meihin turvaa ja luottaa. Lapselle hyvin ristiriitaisia tilanteita, eikö? Minusta (sij.äidistä) lapsi on äärettömän mustasukkainen.. Ei anna minun huomioida muita lapsia, vaan hyökkää kuin pieni leijona kimppuun purien yms. Koen, että me sijarit emme tule aina kuulluiksi, vaikka parhaiten näemme, mitä arjessa ja tapaamisissa tapahtuu. Sossu sulkee korvansa, kun kädet ovat täynnä töitä. Ainakin tältä se välillä tuntuu.
Bioäidin vierailut
mikä hyväksi kenellekin
241879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Lapset reagoivat tapaamisten jälkeen. Itse olisin todella onnellinen jos näkisin lapsiani kaksi kertaa kuussa. Meillä on ollut alusta asti, kuusi vuotta, vain minimi eli 2h/kk, nyt heinäkuussa ei sitäkään, ollaan kuulemma sovittu talvella, minä en ole sopinut mitään. Mutta voisitko oikaista heti vanhempien puheita ja ohjata keskustelua lapsen suuntaan, eli yrittää saada vanhemmat kiinostumaan lapsen arkisesta elämästä ja mitä kuuluu. Itse aina tapaamisilla olen vain lasteni kanssa, kyselin mitä ovat touhuilleet, miten koulussa yms. vaikkakaan en oikeasti tiedä paljoa lapsisstani, eli mitä heille oikeasti kuuluu, sijari äiti ei ole puheväleissä kanssamme, koska jouduimme siirtään tapaamisia, töitteni takia. Muutenkin kertoivat että koulussa on levotonta tapaamista seuraavana päivänä, joten oli perusteltua siirtää tapaamiset pe/la päivälle, ei heti seuraavana päivänä koulua, joten lapset saivat ns. tasotus vapaata. Voit myös pyytää sosiaalityöntekijän mukaan tapaamisille jos et itse uskalla ohjailla biojen puheita tms. eli jo lapsen kannalta joku neutraali ihminen olisi hyvä olla ohjaamassa keskustelua, jolla olisi uskallusta puuttua siihen ettei lapselle puhuta asiattomuuksia eikä anneta tyhjiä lupauksia.
Jep. Olen kyllä aina yrittänyt kääntää mielenkiinnon lapseen ja ohjata keskustelua siihen suuntaan. Lisäksi korjailen äidin puheita hienovaraisesti lapselle. Mutta hän on niin näkyväistä/kuuluvaista sorttia, että eipä siinä ihan kaikkeen ehdi puuttua, puhumattakaan silloin kun en ole itse paikalla. Siis kun ovat jossakin keskenään bio-porukalla, niin silloin ne lehmät vasta lentääkin. Ja pienen lapsen pää on aivan pyörällä, taas.
Epäilyttää että äidillä taitaa olla mielenterveysongelmia. Itse en lapsiani stressa omilla murheilla ja yritän, vaikka väliin tuntuu pahalta kun vanhemmat lapset haluaa kotiin asumaan, puhua positiivista sijareista ja olla kuitenkin heidän takana, eli olen hakenut ns. kultaisen keskitien sääntöjen yms. osilta, jos on esim. herkkukielto, niin silloin lapsille ei viedä herkkuja, vanhemmat kun ovat viikonloppu lomilla niin elämme normaalisti eli ei mitään sirkushuveja ja herkkuja, lauantai on karkkipäivä. Lapsihan menee pikkuhiljaa ihan sekaisin, mutta ehkä siitä syystä hän turvautuu sinuun koska olet luotettava ja et kaada murheita lapsen niskaan, varmaan parempi niin, mietin että pelkääköhän lapsi äitiään, koska hän vaikuttaa ainakin minusta jo pelottavalta, tuli tuosta näkyvä ja kuuluva persoona mieleen.
äidin toiminnalle. Sano heti selkeästi, että et suostu kuuntelemaan hänen huoliaan vaan toivot, että hän suuntaa huomionsa LAPSEEN.
Tilanne on tietysti hyvin kipeä oikean äidin kannalta, mutta hänen tulee sitä kipua ja surua käydä läpi jossain muualla. Lasta vartenhan hän teille tulee.
Keksi valmiiksi joku leikki, jossa äiti ja lapsi ovat kahdestaan.
Pyri siihen, että lapsi menee äidin syliin.
Voisiko äidin ja lapsen laittaa kahdestaan ulos?
Lapsihan löytää hetkessä tekemistä, riippuen tietty, asutteko maalla vai kaupungissa?
Kerro äidille, että leikkituokio on tarkoitettu heidän yhteiseksi parhaaksi. Lujittamaan heidän keskinäistä suhdettaan.
Sano myös selkeästi, että lapsen ei tule kuunnella aikuisen äidin huolia vaan toisin päin.
Kehota äitiä rohkaisemaan lastaan puhumaan. Mistä vain.
Pyydä äitiä kyselemään, mitä lapsi on katsonut tv:stä, mitä ruokaa on syönyt, mitä leikkinyt, kuka on paras kaveri yms.
Oma lapseni oli sijoitettuna ja tapasin hänet vain kerran sijareiden kotona.
Läksimme ulos juttelemaan.
Muut tapaamiset olivat meidän yhteisessä kodissa, johon lapsi sitten palasikin. Meillä oli 6 pv/kk tapaamisia aluksi.
Oli IHANAA odottaa tapaamispäivää.
Oma tilanteeni tietty oli erilainen. Ei päihteitä, ei väkivaltaa.
Olin vain itse liian väsynyt ja tarvitsin tauon.
Kerro vielä äidille, että saadakseen lapsensa joskus takaisin, hänen on käyttäydyttävä aikuisen tavoin!! T: rakastava äiti
vai vaan kertakaikkiaan loppu ja vailla kuuntelijaa... Ja vaikka olisikin vailla kuulijaa, on hän tyhmä tai vastuuton, jos lapsensa lohduttajakseen ja kuuntelijakseen laittaa!!!
Olen bio ja hyvissä väleissä sijareihin. En käy siellä tapaamassa, vaan lapset tulevat kotiini. Mutta se siitä. Ensinäkin, tapaamisia voisi ehkä hiukan harventaa lapsen toimivan arjen turvaamiseksi. Toisekseen, tuollainen käytös biolta on saatava loppumaan:
Kerro biolle, miten väärin tuo on, jos vaan voit.
Kerro sossuille, mitä bio tapaamisissa lapselle puhuu.
Vaadi tapaamisien siirtämistä sossun tai vastaavan tiloihin ja sossun edustajaa tai lasten valvojaa valvomaan tapaamisia, näin he ainakin näkevät, mitä tapaamisissa todella tapahtuu!
Kamala ajatella, miltä tuosta pienestä tuntuu tuollainen jatkuva huolten kuuntelu ja odotetussa tapaamisessa pettyminen!
Vaikka meillä on läheiset välit lasten kanssa ja he ovat jopa viikkoja luonamme (kotiutuvat pian), on heillä isä ja äiti myös sijaiskodissa! Lapsella pitää olla oikeus ja bion "lupa" kiintyä, luottaa, rakstaa ja kutsua vanhemmikseen! Se on kunnianimike, jonka lapsi luttoläheiselleen antaa!!!
Kiitos teille fiksuille bio-vanhemmille kommenteista. Olipa mukava lukea viestejänne. Teidän kanssa on sijareiden varmasti ollut helppo tehdä yhteistyötä ja kaikesta päätelleen myös lastenne on mukava palata kotiin. Olette selvästi voineet yhdessä toimia lastenne parhaaksi. Sellaista itsekin sijarina odottelen..
Sijarin joka tekisi minun kanssa yhteistyötä, kuitenkin olen lapseni tuntenut jo mahasta asti ja haluan vain parasta. Nytkin näyttää siltä että lapset vaihtaa taas paikkaa, edellinen sijari oli vähän narsisti ja kohteli lapsia kuin koiriaankin, eli huusi ja komensi kovaäänisesti. Nykyinen on taas vähän samantyyppinen, ehdotti jo lasten erottamista (kaksoset), olisivat halunneet pitää kiltimmän. Jos olisit pohjoisesta niin voisit alkaa meidän kaksosten sijariksi, jos olet sitä mieltä että yhteistyöllä lapsienkin elämä helpottuu. Meillä on vaikea tilanne siitä syystä että sijaisäiti ei ole puheväleissä meidän kanssa, on ns. ehdoton ihminen, eli tapaamiset pitäisi olla niin kuin hän haluaa eikä niin kuin miedän työvuorot antaa myöten.
Miten on mahdollista ,ettei sijaisäiti ole
puheväleissä bioperheen kanssa?
miten voi olla, ettei ole puheväleissä? Siis käsitinkö oikein, ettei sijaisäiti halua olla???
Suuttui viime syksynä, kun piti vaihdella tapaamispäiviä, sosku tuli meidän taakse em. asiassa. Syy tapaamispäivien vaihtoon oli vain ja ainoastaan minun töihin pääsy, olen näitä pätkätyöläisiä ja töissä käyn vuokrafirmojen kautta. Sijari-isä sanoikin minulle että miksi otit sellaista työtä, eli heidän mielestä en olisi saanut ottaa töitä vastaan, sijaisäiti ei ole ollut meidän kanssa sen jälkeen puheväleissä, sijaisisä tuo lapset tapaamisille, eikä edes käytävältä tule hetkeksikään sisälle, et silleen voivat olla puhumatta, sostyöntekijältä kuullaan vain jotain asioita, loput kuullaan lapsilta, esim. lapset sanoivat että ovat tuossa perheessä sen takia että me ollaan pieksetty heitä pienenä, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa, sostyöntekijä oli kysynyt sijareilta että mistä lapset tämmöistä ovat saaneet päähänsä, kiistivät että olisi heiltä lähtöisin, mitä vielä vähän epäilen.
Vaikutat empaattiselta ja lämminsydämiseltä sijaisäidiltä, jollaisia kaikki eivät ole. Sinusta näkee, että ajattelet lapsen parasta, etkä vain rahaa. Rahastajiakin löytyy kyllä sijareiden joukosta?
Voi kun kaikki sijaisvanhemmat olisivat juuri lapsen parasta ajattelevia, niin monen ikävät mielipiteet voisivat muuttua?
Toivottelen teille lämmintä ja aurinkoista kesää ja jaksamista haastavassa työssä! äiti ja Maria
Miten he ovat voineet päästä sijaisvanhemmiksi tuollaisella empatiakyvyllä? Ja johan tuo asia käydään läpi koulutuksessakin. Ei heidän tehtävänään ole tuomita sinun ratkaisujasi, päin vastoin, selittää tarvittaessa sellaisetkin asiat lapselle lempeästi, mitkä eivät ole niin imartelevia.
Kuka sanoi mitä sanoi on aina mahdoton aukottomasti ratkoa, ympäristölläkin kun on yleensä todella hyvä käsitys asioista, vaikkeivat niistä mitään tiedäkään. Lapset kuulevat toisten lasten suusta myös paljon, jos ovat sen ikäisiä, että muiden kanssa jo leikkivät.
Mykkäkoulu sijaisäidin puolelta sen sijaan ei ole normaalia eikä hyväksyttävää, ellet huuda hänelle pää punaisena solvauksia, ilman yhtään asiallista kommenttia välissä.
Puhu sosiaalityöntekijälle, hänen VELVOLLISUUTENSA on pitää huolta siitä, ettei lapsi saa jo sinälläänkin rankan huostaanoton lisäksi tuntea olevansa tuollaisten ristiriitojen keskellä.
Itse olen sijaisäitinä, enkä voi kuvitella kohdalleni vastaavaa tilannetta. Minulle saisi lapsen äiti puhua rumastikin, (tuskan keskellä ei aina sanojaan osaa asetella kohteliaasti) enkä suuttuisi. Pahalta tietysti tuntuisi, mutta kyllä sijaisvanhemmilla täytyy olla paukkuja ottaa joskus tuuletustakin vastaan. Lasten korviin sitä sen sijaan on asiatonta päästää. Lasta johdatteleva utelu nakertaa tietysti heidän luottamustaan kaikkiin aikuisiin, teki sitä sitten kuka tahansa. Spontaaneihin kertomuksiin tietysti voi tehdä lisäkysymyksiä. "Mitä sinä ajattelet siitä?" on oikein hyvä kysymys samoin "Mistä arvelet sen johtuvan?" Nuo kysymykset eivät johdattele, mutta voit saada hyvää taustatietoa ja ymmärtää tilanteiden taustoja paremmin, sekä kertoa niistä sitten sosiaalityöntekijälle, jos jokin mietityttää tai tuntuu kertakaikkiaan väärältä.
Pyydä päästä keskustelemaan sijaisäidin kanssa sosiaalityöntekijän kanssa. Lastesi vuoksi koeta selvittää, voivatko sijaisvanhemmat sinua kunnioittaa, vaikka ovatkin eri mieltä asioista.
Voimia sinulle :)
luonasi lastaan.Se ei ole yhtään aito tilanne.Taidat olla mustasukkainen bioäidille,ja kyylätä.Ajattele kääntäen,jos biolla olisi sinun lapsesi,ja sinä saisit hänen silmien edessä omaa lastasi tavata 2 krt kk olisitko tyytyväinen?Enpä usko.Tee se minkä toivoisit sinulle tehtävän,älä käytä valtaasi väärin,vaikka se varmasti sinun motiivisi olikin hakiessasi sijaislasta,tai adoptio.
Lapsi/lapset ovat aina aitoja, mutta tuon bioäidin käytös vaikuttaa jo sairaalta. Lapsille ei koskaan eikä missään vaiheessa kaadeta omia murheita eikä valehdella ! Itse en ole lapsilleni kertonut omista vaivoistani, vaikka pumppu reistaakin, annan lasteni nauttia omasta henk.koht elämästään, vaikka vanhemmilla lapsillani huonot olot onkin, niin en viitsi todellakaan ruveta tässä vaiheessa heitä pelottelemaan omilla murheillani, kuitenkin heillä välillä on ihan kivaakin varsinki kesällä ja vielä kun lämmintä riittää.
niin päin, että sijaisperheen kotona näkee lapsensa arjen niin läheltä kuin mahdollista. Jos vain jaksaa tulla katsomaan ja pystyy käyttäytymään lapsen edessä edes suurin piirtein korrektisti, on kotiin tulo lasta ja vanhempaa yhdistävä tekijä. Kun äiti on käynyt sijaisperheessä, istunut sohvalla, kahvitellut perheen kanssa ja kuulumisia on vaihdettu oikein olan takaa, jää lapsellekin tunne siitä, että se biologinenkin äiti on jollain tapaa enemmän läsnä. Hesburgerit ja muut huvipaikat ovat sitten luku sinänsä, mutta tosi ihanaa on jos äiti tulee kotiin niin että lapsille jää siitä kivoja muistoja.
Ajattele miten kiva on pienestä käpertyä samaan tuoliin, missä äiti istui, jos ikävä yllättää... Kavereillekin on ihana sivulauseessa mainita, että äitin kanssa katottin, että toi taulu jne...
lapsi kotiin niin riehunta loppuu!
No kerro miten sijaisvanhemmat antavat lapsen takaisin vanhemmilleen? Eivät he ole huostaanotto päätöstä tehneet eivätkä voi sitä purkaa.Jos nyk. sijaisvanhemmat eivät lasta hoida niin hän joutuu muualle.
pitää tutkia asia puolueettomasti ja jos hyvä koti palauttaa kotiin! kuulostaako helpolta? jos noudatetaan lakia!
Surullista on, jos tuollainen loistava yhteydenpitomahdollisuus muuttuu lapsille piinaksi ja jännittämisen aiheeksi. Sijaisperheen täytyy tällaisten vierailujen jälkeen lapsille vaan yrittää selittää, että äidillä on niin vaikea olla, ettei pysty oikein sanojaan miettimään.
"Sanommehan me kaikki joskus jotain vähän ilkeää, mitä ei pitäisi. Äidillä on tosi paha olla ja vaikeaa." Äidin esille ottamia ongelmia on hyvä lasten kanssa myös vähän miettiä, sillä miettiväthän ne sanojen tarkoitusta kumminkin. Turvallisen ja rauhallisen aikuisen kanssa niistä saa paremman otteen. Lapsi kyllä näkee äidin hädän kuitenkin, joten sijaisvanhemman on hyvä puhua se näkyväksi asiaksi, josta saa olla huolissaan ja puhua.
Ihan ensin voi tietysti olla hyvä jos lapsi itse pystyy kertomaan, mikä hänen näkemyksensä asiassa on. "Äidillä taisi olla tosi paha mieli, mikähän häntä harmitti niin kovasti/eniten?" Silloin näkee mikä lasta jäi vaivaamaan, eikä tule selitettyä turhaan niitä, mistä lapsi ei edes kenties tajunnut mitään ja aiheutettua lisää päänvaivaa lapselle. Lapsen iästä riippuu tietysti paljon tuo ymmärrys ja miten/mitä voi kysyä. Vaitiolo varmaan tekee asiasta tabun, johon on vaikea päästä mitenkään käsiksi.
Voisiko äidin kanssa yrittää järjestää ensin erillisen tapaamisen pelkästään aikuisen kesken, jossa saisi purettua ensin pahaa oloaan, jonka jälkeen sitten vasta mentäisiin lasten luo. Näin kesäaikaan esim. retki pihalle, jossa äidille antaisit tarjottavaksi voileivät, mehut sun muut. Jos lapset ovat polskintaikäisiä, kesällä hellepäivänä pienimmille vaikkapa kahluuallas riemuineen tai isommille jokin muu juttu mistä lapset kovasti pitävät. Railakkaat jutut ovat varmaan hyviä. Jos riehuminen saa lapsen näkyväksi, niin olisi edes tervettä sellaista sitten. Ja ottaisitte heistä muutaman mukavan valokuvan yhdessä touhuamisesta. (Siis niin mukavan kuin nyt sitten saa...) Itse voisitte tilanteen mukaan ottaa hieman etäisyyttä, niin että äidille ei tulisi niin helposti tilaisuutta jättää lapsia huomiotta. Valokuvat ovat mukava puuha seuraavalle kerralle.
Tekeminen pitää ehkä parhaiten kielen kurissa, mutta tuo erillinen tapaaminen viestisi äidille kuitenkin sen että hänen mielipiteensä ja kuulumisensa ovat tärkeitä. Lapsiakin oikein mukava tekeminen voisi vähän rentouttaa, eikä pettymys olisi niin suuri jos äidin osuus kuitenkin jää vaimeaksi.
Ei sekään oikein hyvältä kuulosta,jos joutuu lasten ja äidin kuullen hänen sanomisiaan oikomaan. Jos äiti on luvannut jotain, mitä lapsi odottaa, voisit muistuttaa siitä aikuisten kesken jos arvelet, että voisit jotenkin häntä tukea lupauksen pitämisessä tarjoamalla pientä apua.
Ei minun mielestäni näin käyttäytyvä bioäiti mitenkään tyhmä ole. Tai mitä nyt kukanenkin sitten tyhmyytenä pitää. Vaikuttaa siltä että hän on kovin sairas ja hädissään. Häpeästä kertovat nuo valheet ja lupaukset. Haluaisi siis olla erilainen kuin mitä on/mihin pystyy. Voisiko kova kuori silti olla vain pintaa, kuitenkin...
Toteutumattomat hyvät lupaukset kannattaa varmaan lapsillekin selittää juuri niin, että äiti tällaista olisi halunnut, kun niin kiva juttu olisi hänen mielestään sinulle ollut, mutta ei ole jaksanut.
Minäkin kannatan sitä, että kertoisitte niistä vierailujen huonoista puolista itse tai sos.tt:n kautta äidille, MUTTA sitäkin tärkeämpää on muistella niitä tapaamisten PARHAIMPIA hetkiä. Kielteinen palaute usein musertaa ennestäänkin heikkoa äitiä ja jos äidille tulee tunne että jokin hänen teillä tekemänsä juttu on ollut hyvä juttu, se varmaan motivoi häntä parhaiten lisäämään tuota hyvää.
että ap kirjoitteli omaan pussiinsa. Surullista on, kun muut lähtevät mukaan tietysti hyvää tarkoittaakseen ja auttaakseen. Mutta ap:n kirjoitus on hyväksikäyttäjän kirjoitus, ei pitäisi hänen itsensä sairauden kannalta enää tukea sairaalloisuuttaan vaan tempaista maan pinnalle. Ei hyväksyä tuollaista manipulointia tukemalla sitä, narsistinen henkilö jatkaa sitä lapsen kärsimystä siellä paikan päällä.
Mistä tiedät että ap on hyväksikäyttäjä? Ja jos olisikin, mitä tukea hän kirjoituksestani siinä tapauksessa olisi saanut. Eikö kukaan äiti käyttäydy hänen kuvaamallaan tavalla?
Toiseksi: vastauksia lukee muutkin kuin ap. Hän kuvasi ongelman. Jokainen meistä muista lukee sitä oman historiansa valossa.
lastani sijareiden luona.Vihaan heitä muutenkin ylikaiken.saatikka,että joutuisin niitä paskapäitä näkemään.Ei kiitos ikuisesti.
Se nyt vielä puuttuisi.Tosi sairas ajatus.
meillä bio vanhemmat käyvät vain ja ainoastaan enään meillä lasta tapaamassa, ja päätös ei ollut meidän sijareiden vaan perheneuvolan lausunnon ja sosiaalitoimen päätös, joiden päätöksellä he myös vähensivät tapaamiset kertaan kuussa ja 3h kerrallaan... Ja tottahan se on että heillä bioilla on vaikeaa ja bioäiti varsinkin jännittää meille tuloa aina, mutta heille on kuitenkin sanottu että voivat tehdä mitä haluavat lapsen kanssa.... Ja onhan se myös meille hankalaa kun ei haluta kytätä mutta pakostakin tavallaan kuulee osan puheista.