Sinä

Mun maailma romahti sinä yönä,
yönä joilloin satoi mustaa lunta.
Sä makasit siinä mun vieressä,
mutten mä voinut sua enää nähdä,
en voinut koskettaa.
Pala kurkussa oli vaikea puhua, kysyä selitystä.
Kyyneleet silmissä mä katoin valkeaa kattoa,
Fosforitähdet valaisi sun kasvot,
Täydelliset kasvot, jotka ei enää hymyilly mulle.
Ne oli vakavat, ja silmät tuijotti kaukaisuuteen,
Katseessa ei ollut lämpöä.
Mä en enää kuulunut sulle.
Sä et saanut mua enää hymyilemään.
Sä olit ihan siinä vieressä, mutta sä olit jo lakannu olemasta mulle.
Se viimeinen halaus oli kai sääliä.
Ja aamulla sä olit mennyt.
6269
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Tää oli tosi upee runo...
Tosi hyvä... *hymy*

Äänestä
  • oon aina ajatellu,että musta ei oo runojen rustajaks, joten oon sit vaan ärsyttäny huvikseni ihmisiä! Mutta kiitos, voi olla että rustaan nyt jatkossakin!:)

    Äänestä

  • ilkimys;) kirjoitti:

    oon aina ajatellu,että musta ei oo runojen rustajaks, joten oon sit vaan ärsyttäny huvikseni ihmisiä! Mutta kiitos, voi olla että rustaan nyt jatkossakin!:)

    susta löytyy näköjään tällanenkin puoli...
    jatka ehdottomasti "runojen rustausta", niin saadaan taas uusia tuulia tällekin palstalle! :)
    esim. tää oli tosi hyvä...

    Äänestä

  • Sä, lumikki oot ihan jees tyyppi;) *BIG SMILE*

    Äänestä

ihana runo! Ja todella surullinen jos se kertoi sun elämästä...
Se on ihanaa kirjottaa ajatuxia paperille ja siitä tuleekin tosi mahtava runo... Mä kirjottelen itse runoja mulle tärkeistä ihmisistä ja asioista,mutta en ole niitä julkaissut missään,ei ne niin hyviä ole :)
*haleja kaikille*

Äänestä
  • Joo, ne kertoo mun tän hetkisestä elämästä...en mäkään ennen kirjottanu noita tänne,mut sitten kerran päätin kokeilla ihan huvikseni:) Joten anna mennä vaan:)!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ilkimys;) kirjoitti:

Mun maailma romahti sinä yönä,
yönä joilloin satoi mustaa lunta.
Sä makasit siinä mun vieressä,
mutten mä voinut sua enää nähdä,
en voinut koskettaa.
Pala kurkussa oli vaikea puhua, kysyä selitystä.
Kyyneleet silmissä mä katoin valkeaa kattoa,
Fosforitähdet valaisi sun kasvot,
Täydelliset kasvot, jotka ei enää hymyilly mulle.
Ne oli vakavat, ja silmät tuijotti kaukaisuuteen,
Katseessa ei ollut lämpöä.
Mä en enää kuulunut sulle.
Sä et saanut mua enää hymyilemään.
Sä olit ihan siinä vieressä, mutta sä olit jo lakannu olemasta mulle.
Se viimeinen halaus oli kai sääliä.
Ja aamulla sä olit mennyt.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu