Olen taas tuossa lueskellut ihmisten kirjoituksia ja yritän taas rohkaista teitä jolla ei tunnu oikein sujuvan...
Siis te, jotka surkuttelette sitä saatteko koskaan ketään ja mitä vikaa on milloin missäkin niin -Minä Itse- olen ollut samassa jamassa tuossa muinoin mutta otin muutaman ihanan ihmisen neuvosta vaarin ja päätin muuttua...
Koska yksinkertaisesti kun ajattelee että kaikki on huonosti, kaipaa muiden ihmisten "sääliä" ja että he kieltäisivät kaiken.
Näinhän mullekkin tehtiin monen monta kertaa mutta en ottanut sitä minään vaan jatkoin surkuttelua kunnes kaikilla meni hermot.
Kyllä ihmiset välittää mutta eivät he sitä kauaa jaksa kuunnella.
Päätin sitten ottaa uuden asenteen ja muuttua.
Ja vain sen verran etten ajattele "koska mahdan saada ensimmäisen (tai viimeisen) tyttöystäväni ja miksi mitään "suurta" ei tapahdu".
En edelleenkään seurustele enkä ole koskaan seurustellut mutta johtuu vain minusta itsestäni ja asenteestani EIKÄ esim. luonteestani tai ulkonäöstäni koska niistä juuri masennuin vaikka vika oli aivan muualla.
Nykyisellä "asenteella" olen huomannut kuinka paljon MOLEMMAT sukupuolet pitävät mua parempana ihmisenä kuin silloin kun olin aivan maassa.
Olen (oikeasti) huomannut kuinka tää elämä on helpompaa kun ei SURE sitä että "mikä mussa mättää" vaan hyväksyy ittensä.
Nykyään mä hyväksyn toisetkin paremmin enkä ole muuttunut miksikään "ylpeäksi itsestäni" eli kusi ei ole mun mielestä noussut päähän. Enkä siihen varmaan pystykkään, sen verran kiltti luonne (muita kohtaan) olen.
Masennuksista en niin helpolla päässyt eroon enkä ole VARMA vieläkään siitä, mutta sitä ei saa ajatella että koskahan mä seuraavan kerran taas romahdan.
Mulla on nyt semmonen olo että kaikki tuntuu hyvältä, ihan tää istuminen tässä koulussakin vaikka olis kuinka turhaa ja luettuani noita haluaisin edes JOLLAIN tavalla jättää päähänne edes pienen pisaran tuota positiivisuutta(ni).
Ihan oikeasti: Ottakaa mun asenne että "Kaikki saavat kyllä omansa, varmasti ja väistämättä", se ei katso aikaa eikä paikkaa mutta niin voi keskittyä elämään paremmin.
En mä nyt pelkästään "odota" vaan olen ajattelematta esim. tuolla kaupungilla kulkiessani noita asioita kun se voi tapahtua niin yllättävissä tilanteissa ja paikoissa ja juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.
Ja sekös lämmittää mieltä..? =)
No, mä ainakin luotan siihen ja toivon, ettette tekään ihmiset masentuisi tämmöisestä.
Masentuminen on ihan hirveää.
Mä en itse pysty tekemään sille mitään jos kaikki mahdolliset mielikuvat valtaa mun ajatukset ja ainoa lääke jonka oon keksiny on, että puhun asioistani vaikka ihan tuntemattomille, koska pään sisällä kun käsittelee "juttuja", ne lopulta johtaa ainakin mulla hirveeseen itsesääliin.
Varmasti teitäkin jotka ootte kavereillenne tai jollekkin noista ongelmistanne kertonu, on kaverinne yrittänyt auttaa ja kaikkea mutta ette ole halunneet uskoa.. vai?
Ja kieltäneet kaiken.. masennuksessa juuri kaipaa tukea ja sääliä mutta silti se vitutus on niin suuri, ettei halua uskoa mitään niitä, mitä toiset sanoo ja yrittää auttaa.
Ajatelkaa näitä juttuja mitä ne on teille sanonut (yrittäneet siis auttaa) ja ottakaa hyväksyvä asenne itseenne ja puhukaa asioistanne muille niin kaikki sujuu.
Mulla ainakin.
Mä en sallisi yhdenkään ihmisen olevan surullinen kun satun tietään millasta se on enkä suosittele sitä kenellekkään!!
Muistakaa, elätte elämää vain kerran, jokaista hetkeä, päivää, sekuntia...
En tarkoita että vetäkää kaikki käteen sattuva kama ja naikaa kaikkea liikkuvaa vaan miettikää sitä, mitä haluatte oikeasti elämältänne.
Haluatteko surra sitä, kuka on se oikea ja miksi Häntä en saa??
Tää on tämä kliseinen "Hyväksykää Itsenne"-tarina mutta mun kohdalla, ja juuri sen takia mun mielestä erittäin toimiva.
Minä en voi sanoa itseäni miksikään "auttajaksi".. en tiedä miksi tämän edes kirjoitin mutta jotenkin tunnen ettei noin saisi olla mitä nyt lukemaan satuin.. ja päädyin kirjoittamaan ajatukseni tähän...
Enkä osaa pukea "sääliäni" ja "ymmärrystäni" KAUNIISTI sanoihin.. toivon vain että edes joitakin tämä rohkaisisi ja auttaisi. :)
Hyvää talvea! =)
Tässä vielä aikaisempi kirjoitukseni jos joku ei kenties ole sitä nähnyt
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=106&conference=639&posting=20500000000146197
Siis te, jotka surkuttelette sitä saatteko koskaan ketään ja mitä vikaa on milloin missäkin niin -Minä Itse- olen ollut samassa jamassa tuossa muinoin mutta otin muutaman ihanan ihmisen neuvosta vaarin ja päätin muuttua...
Koska yksinkertaisesti kun ajattelee että kaikki on huonosti, kaipaa muiden ihmisten "sääliä" ja että he kieltäisivät kaiken.
Näinhän mullekkin tehtiin monen monta kertaa mutta en ottanut sitä minään vaan jatkoin surkuttelua kunnes kaikilla meni hermot.
Kyllä ihmiset välittää mutta eivät he sitä kauaa jaksa kuunnella.
Päätin sitten ottaa uuden asenteen ja muuttua.
Ja vain sen verran etten ajattele "koska mahdan saada ensimmäisen (tai viimeisen) tyttöystäväni ja miksi mitään "suurta" ei tapahdu".
En edelleenkään seurustele enkä ole koskaan seurustellut mutta johtuu vain minusta itsestäni ja asenteestani EIKÄ esim. luonteestani tai ulkonäöstäni koska niistä juuri masennuin vaikka vika oli aivan muualla.
Nykyisellä "asenteella" olen huomannut kuinka paljon MOLEMMAT sukupuolet pitävät mua parempana ihmisenä kuin silloin kun olin aivan maassa.
Olen (oikeasti) huomannut kuinka tää elämä on helpompaa kun ei SURE sitä että "mikä mussa mättää" vaan hyväksyy ittensä.
Nykyään mä hyväksyn toisetkin paremmin enkä ole muuttunut miksikään "ylpeäksi itsestäni" eli kusi ei ole mun mielestä noussut päähän. Enkä siihen varmaan pystykkään, sen verran kiltti luonne (muita kohtaan) olen.
Masennuksista en niin helpolla päässyt eroon enkä ole VARMA vieläkään siitä, mutta sitä ei saa ajatella että koskahan mä seuraavan kerran taas romahdan.
Mulla on nyt semmonen olo että kaikki tuntuu hyvältä, ihan tää istuminen tässä koulussakin vaikka olis kuinka turhaa ja luettuani noita haluaisin edes JOLLAIN tavalla jättää päähänne edes pienen pisaran tuota positiivisuutta(ni).
Ihan oikeasti: Ottakaa mun asenne että "Kaikki saavat kyllä omansa, varmasti ja väistämättä", se ei katso aikaa eikä paikkaa mutta niin voi keskittyä elämään paremmin.
En mä nyt pelkästään "odota" vaan olen ajattelematta esim. tuolla kaupungilla kulkiessani noita asioita kun se voi tapahtua niin yllättävissä tilanteissa ja paikoissa ja juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.
Ja sekös lämmittää mieltä..? =)
No, mä ainakin luotan siihen ja toivon, ettette tekään ihmiset masentuisi tämmöisestä.
Masentuminen on ihan hirveää.
Mä en itse pysty tekemään sille mitään jos kaikki mahdolliset mielikuvat valtaa mun ajatukset ja ainoa lääke jonka oon keksiny on, että puhun asioistani vaikka ihan tuntemattomille, koska pään sisällä kun käsittelee "juttuja", ne lopulta johtaa ainakin mulla hirveeseen itsesääliin.
Varmasti teitäkin jotka ootte kavereillenne tai jollekkin noista ongelmistanne kertonu, on kaverinne yrittänyt auttaa ja kaikkea mutta ette ole halunneet uskoa.. vai?
Ja kieltäneet kaiken.. masennuksessa juuri kaipaa tukea ja sääliä mutta silti se vitutus on niin suuri, ettei halua uskoa mitään niitä, mitä toiset sanoo ja yrittää auttaa.
Ajatelkaa näitä juttuja mitä ne on teille sanonut (yrittäneet siis auttaa) ja ottakaa hyväksyvä asenne itseenne ja puhukaa asioistanne muille niin kaikki sujuu.
Mulla ainakin.
Mä en sallisi yhdenkään ihmisen olevan surullinen kun satun tietään millasta se on enkä suosittele sitä kenellekkään!!
Muistakaa, elätte elämää vain kerran, jokaista hetkeä, päivää, sekuntia...
En tarkoita että vetäkää kaikki käteen sattuva kama ja naikaa kaikkea liikkuvaa vaan miettikää sitä, mitä haluatte oikeasti elämältänne.
Haluatteko surra sitä, kuka on se oikea ja miksi Häntä en saa??
Tää on tämä kliseinen "Hyväksykää Itsenne"-tarina mutta mun kohdalla, ja juuri sen takia mun mielestä erittäin toimiva.
Minä en voi sanoa itseäni miksikään "auttajaksi".. en tiedä miksi tämän edes kirjoitin mutta jotenkin tunnen ettei noin saisi olla mitä nyt lukemaan satuin.. ja päädyin kirjoittamaan ajatukseni tähän...
Enkä osaa pukea "sääliäni" ja "ymmärrystäni" KAUNIISTI sanoihin.. toivon vain että edes joitakin tämä rohkaisisi ja auttaisi. :)
Hyvää talvea! =)
Tässä vielä aikaisempi kirjoitukseni jos joku ei kenties ole sitä nähnyt
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=106&conference=639&posting=20500000000146197
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.