Olen pian 17-vuotias tyttö ja olen seurustellut yli vuoden tällä hetkellä 20-vuotiaan miehenalun kanssa. Tämän pojan ansiosta itsetuntoni ja -arvostukseni on kohonnut nollasta melko hyvään tilanteeseen. Tiedän poikaystäväni olevan uskollinen minulle ja välittävän minusta kovasti. Ongelmanani on kuitenkin vanhempani, joiden käyttäytyminen vaikuttaa liikaa ajatusmaailmaani.
Vanhempani ovat rajuista riidoistaan huolimatta edelleen avioliitossa. Olen koko elämäni ajan kuullut vanhempieni joka viikkoisia - ajoittain rajujakin - riitoja ja ne ovat hiljalleen syöpyneet selkäytimeeni omaa maailmankuvaani ohjaaviksi. Useasti olen kuullut äitini sanoneen isäni pettäneen häntä tai haroneen muiden naisten jalkovälejä. Nämä sanonnat ovat varmasti merkittävässä roolissa turhassa pelossani, jossa poikaystäväni olisi uskoton minua kohtaan. Koska äitini luulee isän pettäneen häntä, hän uhkailee kostolla, jossa hän itse pettäisi isää. Huomasin minulla myös olleen kosto-ajatuksia, joissa täysi-ikäisenä lähtisin tyttöporukalla baareihin tai ajelee autolla, kuten poikaystävänikin on tehnyt omien kavereidensa kanssa. Onneksi tällaiset kosto-ajatukset ovat jo loppuneet, koska tiedän, että minut oltaisiin otettu mukaan, jos ikäni riittäisi. Äitini suhtautuminen alkoholiin on myös täysin kielteinen, mitkä ovat tulleet osaksi minunkin mielipiteitä ja tämän vuoksi minulla on ollut vaikeuksia hyväksyä poikaystäväni juomista.
Minulla on periaate, että en salaa poikaystävältäni mitään, minkä takia olen sanonut ajatukseni ja tuntemukseni hänelle suoraan. Olen myös selittänyt hänelle, että ajatukset juontavat juurensa vanhempieni suhteesta. Syytös-tilanteessa ei selittelyt kuitenkaan kumoa itse syytöstä. Haluaisin olla tuntematta tällaisia tuntemuksia, sillä ymmärrän niiden olevan loukkaavia ja hyvin raskaita syytöksiä häntä kohtaan. Usein jutut lähtevät liikkelle pelkästä leikistä, joissa on kuitenkin vakava ajatus pohjalla. Esim "Sitä vaan naapurin taloa maalailevaa naista katsellaan..", tämän pohjalla on kuitenkin pelko, että poikaystäväni ei ole tyytyväinen minuun vaan ikäänkuin minä olisin välietappi ennen kuin hän löytäisi minua paremman parin. Näiden ajatuksien pohjalla on varmasti myös se, että en ole täysin tyytyväinen vartalooni. Poikaystäväni kanssa nautin kyllä vartalostani ja olen siihen tyytyväinen, mutta kaupungilla näkyy parempia vartaloita, milloin tunnen allemmuutta ja huonoutta verratessani itseäni heihin, jolloin ajattelen, että poikaystäväni haluaisi mielummin olevan heidän kanssaan. Vaikka olen täysin varma siitä, että poikaystäväni rakastaa minua, en vain mahda ajatuksilleni mitään.
Milloin tämä loppuu? Haluan koko sydämestäni saada turhat ajatukset pois päästäni, sillä en halua loukata rakastani. En halua kuitenkaan pitää ajatuksiani sisälläni, sillä se tuntuisi kuin valehtelisi. Tuntuisi väärältä nauraa, kun sisällä kuohuu.
Vanhempani ovat rajuista riidoistaan huolimatta edelleen avioliitossa. Olen koko elämäni ajan kuullut vanhempieni joka viikkoisia - ajoittain rajujakin - riitoja ja ne ovat hiljalleen syöpyneet selkäytimeeni omaa maailmankuvaani ohjaaviksi. Useasti olen kuullut äitini sanoneen isäni pettäneen häntä tai haroneen muiden naisten jalkovälejä. Nämä sanonnat ovat varmasti merkittävässä roolissa turhassa pelossani, jossa poikaystäväni olisi uskoton minua kohtaan. Koska äitini luulee isän pettäneen häntä, hän uhkailee kostolla, jossa hän itse pettäisi isää. Huomasin minulla myös olleen kosto-ajatuksia, joissa täysi-ikäisenä lähtisin tyttöporukalla baareihin tai ajelee autolla, kuten poikaystävänikin on tehnyt omien kavereidensa kanssa. Onneksi tällaiset kosto-ajatukset ovat jo loppuneet, koska tiedän, että minut oltaisiin otettu mukaan, jos ikäni riittäisi. Äitini suhtautuminen alkoholiin on myös täysin kielteinen, mitkä ovat tulleet osaksi minunkin mielipiteitä ja tämän vuoksi minulla on ollut vaikeuksia hyväksyä poikaystäväni juomista.
Minulla on periaate, että en salaa poikaystävältäni mitään, minkä takia olen sanonut ajatukseni ja tuntemukseni hänelle suoraan. Olen myös selittänyt hänelle, että ajatukset juontavat juurensa vanhempieni suhteesta. Syytös-tilanteessa ei selittelyt kuitenkaan kumoa itse syytöstä. Haluaisin olla tuntematta tällaisia tuntemuksia, sillä ymmärrän niiden olevan loukkaavia ja hyvin raskaita syytöksiä häntä kohtaan. Usein jutut lähtevät liikkelle pelkästä leikistä, joissa on kuitenkin vakava ajatus pohjalla. Esim "Sitä vaan naapurin taloa maalailevaa naista katsellaan..", tämän pohjalla on kuitenkin pelko, että poikaystäväni ei ole tyytyväinen minuun vaan ikäänkuin minä olisin välietappi ennen kuin hän löytäisi minua paremman parin. Näiden ajatuksien pohjalla on varmasti myös se, että en ole täysin tyytyväinen vartalooni. Poikaystäväni kanssa nautin kyllä vartalostani ja olen siihen tyytyväinen, mutta kaupungilla näkyy parempia vartaloita, milloin tunnen allemmuutta ja huonoutta verratessani itseäni heihin, jolloin ajattelen, että poikaystäväni haluaisi mielummin olevan heidän kanssaan. Vaikka olen täysin varma siitä, että poikaystäväni rakastaa minua, en vain mahda ajatuksilleni mitään.
Milloin tämä loppuu? Haluan koko sydämestäni saada turhat ajatukset pois päästäni, sillä en halua loukata rakastani. En halua kuitenkaan pitää ajatuksiani sisälläni, sillä se tuntuisi kuin valehtelisi. Tuntuisi väärältä nauraa, kun sisällä kuohuu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ainakin nuo vartaloosi liittyvät ajatukset johtuvat huonosta itsetunnosta. Vaikka näkemäsi vartalot ovat omaasi hoikempia tai muodokkaampia, yritä muistaa, että myös nämä kauniin vartalon omistavat ajattelevat varmasti samoin sinun kanssasi. Tarkoitan, että hyvin, hyvin harva nuori nainen on täysin tyytyväinen omaan vartaloonsa. Ensi kerralla siis, kun näet kauniin vartalon, yritä etsiä lähettyviltä rumemman vartalon omistaja ja muista, että asiat voisivat olla huonomminkin. :)
Sinä olet pian täysi-ikäinen ja valmis lähtemään kotoasi kokeilemaan omia siipiäsi. Lapsuudessa vanhemmat päättivät asioistasi, mutta pian olet itse vastuussa omista valinnoistasi. Sinulla on onneksi tukena jo aikuiselämää kokeillut poikaystävä ja varmasti lauma ystäviä, jotka auttavat sinua. Olen ihan varma, että kun hiukan vieroitut vanhemmistasi ja alat olla omillasi, myös vanhempiesi kuristusote päätöksiisi katoaa.
Sinun on vain yritettävä oppia luottamaan poikakaveriisi. Jos teillä ei kerta ole salaisuuksia, sinun olisi hyvä keskustella peloistasi hänen kanssaan. Eiköhän hän jonkin keinon keksi, jolla saa sinut vakuuttuneeksi luotettavuudestaan. :)
Kannattaa kumminkin ajatella aina,että elää omaa elämäänsä eikä vertaa itteensä muihin...Toi vertaileminen vie itsetunnon aika alas,jos sitä tekee kaveriporukan mukana tai vaikka ihan iteksee vertailee itteensä muihin..