Aloitus romaanille?

UPDATE_7931440 kirjoitti:

Elikkäs aloin kirjoittamaan tarinaani uusiksi. Vaikuttaako alku pitkäveteiseltä? Onko Belinda hahmona liian täydellinen? Ohjaanko liikaa lukijan mielikuvia tapahtumista?

Huhtikuun ensimmäinen. Belinda odotti innolla 18-vuotissynttäreitään, joihin oli vielä kuukausi aikaa. Aurinko säteili välillä pilvien lomasta ja lumet olivat alkaneet sulaa. Belinda siirsi hiuksiaan silmiensä edestä ja palasi maan pinnalle. Kemian opettaja toitotti samaa vanhaa virttä ”Näyttäkää laskutuloksenne minulle ennen kuin alatte tuhota laboratoriota”. Niin, he olivat kurssin aikana kerranneet vanhaa tuottaen kosteusvoidetta, saippuaa, salmiakkia ja tehneet erinäisiä kokeita magnesiumjauheella. Luokan tuhoamisella opettaja muistutteli ensimmäisen kurssin hämminkiä kun Belindan koe oli epäonnistunut. Harmaa töhnä kiehui ylitse astian, valui pöydälle syövyttäen reiän ja aiheuttaen palohälytyksen. Koko lukio oli tyhjentynyt pihamaalle hetkessä ja palomiehet sammuttaneet hälytyksen. Rehtori ilahtui kovasti satojen eurojen laskusta.
-   Huhuu? Lainasin sulta euron. Hanna tönäisi ystävätärtään kylkeen.
-   M-mitä? Belinda oli jäänyt tuijottamaan lihavaa miesopettajaa eikä ollut huomannut Hannan ottaneen hänen kukkarostaan kahvirahaa.
Se ei ollut uutta, Hanna oli Belin serkku ja lainaili tältä vähän väliä pieniä hiluja ostaakseen kahvia kanttiinista. Ongelmina olivat että Hanna oli narkomaani kofeiinin suhteen eikä koskaan maksanut takaisin. Belinda ei enää tiennyt missä vaiheessa tunnilla mentiin, osa porukasta katosi sivuovesta labran puolelle ja loput jäivät kuuntelemaan opettajan pitkäveteisiä jaarituksia.
-   Joko kerroin teille päivän vitsin? Kari Numminen hieraisi rehevää partaansa ja sammutti piirtoheittimen. Kukaan ei innostunut opettajan vitseistä sillä harvoin kukaan tiesi missä kohtaa täytyi nauraa.
Belinda uppoutui taas ajatuksiinsa. Hän vilkaisi Hannan lyhyitä vaaleita hiuksia. Hän kahdehti Hannan vaaleutta. Beli oli yrittänyt blondata mahonginruskeita hiuksiaan tuloksena porkkanapää. Nyt hän oli sentään saanut siedettävät raidat uhrattuaan joulurahansa kampaajalle. Kello soi.
-   Hyvä, te loput teette kokeenne ensi kerrallla. Ja Belinda, toivon että luet ohjeet huolella läpi. Kari lisäsi iskien iljettävästi silmää.
-   Se on ihan takuulla pedofiili! Hanna tiuskaisi ostaessaan kahvia. Kanttiinin emäntä vilkaisi Hannaa nopeasti ja jatkoi puuhiaan.
-   Toivottavasti ei, en halua olla sen uhri.. Belinda tuhahti ja jatkoi trippinsä imemistä.
-   Nähdään kai tallilla? Hanna kysyi ennen kuin siirtyi odottamaan ruotsintunnin alkua. Belinda laahusti kellarikerrokseen ranskan kuuntelutunnille.

Tallilla meininki oli eri. Belindan ajatukset eivät harhailleet pingispallon tavoin ja Hannan ei tarvinnut ”lainata” rahaa kun tallihuoneessa oli ilmainen kahvitarjoilu.
-   No hei. Belinda siveli Dreamy-nimisen tamman kaulaa. Kuin pronssilla silattu hevonen hörähti tuttavallisesti ja hamusi emäntänsä taskuja, turhaan.
Belinda oli saanut 7-vuotiaan hevosensa heti sen synnyttyä. Alun perin varsan varanneet ostajat peruivat kaupat kun maitovarsan emä menehtyi jäykkäkouristukseen. Ostajaehdokkaat painottivat emättömän varsan kasvavan kummalliseksi. Vertasivatpa he myös varsaa naapuritilan koiraan, joka ei selvästikään tiennyt olevansa narttu. Vertaus oli kummallinen, mutta Belindan isä oli suostunut purkamaan kaupat. ”Turha” varsa oli sitten annettu Belille. Kun tamma alkoi menestyä nuorten hevosten-luokissa, alkuperäiset ostajat olivat esittäneet useita tarjouksia lahjakkaasta estetykistä, sekin oli yhtä turhaa kuin makupalojen hamuilu Belin taskuista.
-   Joko jännittää? Anneli, ratsastuskoulun omistaja säteili Dreamyn karsinan ulkopuolella.
-   Niin että mikä jännittää? Belinda hämmästyi. Hän oli päivittäin tallilla ja luuli jo tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen.
-   Nikon paluu tietenkin. Ai että on ollut sitä poikaa ikävä! Anneli hypähteli seuraavan tallitytön luokse toitottamaan uutistaan.
Tosiaan, Nikon paluu. Belinda oli unohtanut jo aika päivä moisen jutun. Niko oli Annelin suosikkioppilaita tallilta ja poika oli viettänyt kaksi viimeistä vuottaan jossain Texasin karjatilalla. Postikorttien mukaan oli oppinut lännenratsastusta ja toisi mukanaan yllätyksen.
-   Hanna, katsotko että Miia hoitaa Iiron asianmukaiseen kuntoon? Annelin ääni kaikui tallin perukoilta.
Ensimmäinen tunti oli alkamassa. Kyseessä oli poniryhmä jossa jankattiin laukannostoja. Belinda sulki Dreamyn karsinan oven ja käveli tallin läpi maneesiin. Maneesi oli tilava, yksi Suomen suurimmista ja katsomoonkin mahtui Belin arvioiden mukaan ainakin 100 katsojaa. Keskelle kaartoon oli kokoontunut neljä ponia ratsastajineen. Lähimpänä katsomoa seisoi Iiro, pikkuinen gottlanninruss-ruuna jolla oli taipumusta pilata tunnit. Ponin vaaleanpunaiseen satulaan nousi kalpea tyttö. Ilmeisesti ratsastaja oli kuullut ponin maineesta. Iiron rinnalla pyöri pientä ympyrää new forest Krimi. Samanlainen sähläri kuin Iiro. Miia yritti pitää Krimiä aloillaan kun punatukkainen, tehokkaasti meikattu tyttö nousi selkään. Kaksi muuta olivat jo ehtineet uralle kiertämään. Musta arabiristeytys Vintiö pörhisteli parhaansa mukaan jo heti tunnin alussa. Vaikka ratsastajalla olikin pitkät ohjat, tamma kulki nöyrästi peräänannossa. Maneesin toisessa päädyssä kulki Tara, piirtopäinen raudikko jonka ratsastaja pidätteli ponitamman menoa kaikin voimin. Belinda virnisti itsekseen, kasassa oli ainekset katastrofaaliseen tuntiin.
-   Ottakaa lyhyemmät ohjat, ja kevyttä ravia! Anneli huusi maneesin laidalta.
Ensimmäiset merkit tunnin sujuvuudesta tulivat esille kun Tara lähti viilettämään turhan reipasta ravia ja oikoi jokaisen kulman.
-   Katri, ulko-ohjatuki! Sisäpohje! Anneli neuvoi topakasti.
Muutaman kierroksen jälkeen ratsastajat näyttivät nääntyneiltä. Anneli oli jakanut tallin pahimmat metkuilijat tunnille ja jotta ponit joutuivat todella töihin, ratsastajat saivat tehdä tosissaan töitä selässä. Kulmien oikomisen estämiseksi Anneli asetti joka kulmaan oranssit tötteröt jotka täytyi kiertää ulkokautta.
-   Hyvä, siinä on Iirolla hyvä ravi. Anni aja Vintiötä eteen! Hyvä. Anneli seurasi oppilaidensa suorituksia.
-   Ja sitten istukaa harjoitusraviin. Päätyihin ympyrät ja pitkien sivujen keskelle voltit! Muistakaa taivutus! Anneli asettautui mukavasti nojaamaan seinään.
Näky oli hirvittävä. Tytöt pomppivat satuloissa kuin trampoliinissa ja Krimi osoitti kyllästymisen merkkejä. Sopivin kohdin ponin takapää nousi pieneen pukkiin ja Anneli käski ajaa ruunaa eteenpäin. Seurauksena vauhtia lisännyt Krimi juoksi suoraan Iiron häntään kiinni. Sekasorto oli valmis. Iiro potkaisi taakseen Krimiä rintaan. Kalpea tyttö Iiron selässä näytti pyörtyvän pian kun poni ampaisi iloiseen pukkilaukkaan maneesin ympäri.
-   Ottakaa seis! Anneli huusi ja yritti mennä villiintyneen ponin eteen.
Katsomon edessä Iiro päätti vaihtaa suuntaa kesken kaiken. Iiron selässä ollut tyttö tippui kaulan ylitse hiekalle ja poni oli vapaa. Belinda kiiruhti katsomosta tippuneen tytön luo.
-   Kävikö kuinkaan? Belinda auttoi tyttöä pudistelemaan pahimmat hiekat vaatteilta.
Samaan aikaan Iiro oli juosta Krimin kylkeen jolloin toinenkin poni sai iloa elämäänsä. Anneli yritti huutaa pidättävistä avuista Krimin ratsastajalle joka tippui selästä ennen kuin ehti tekemään mitään. Nyt Krimi ja Iiro hyppivät toisiaan vasten leikkisästi ja yrittivät hullaannuttaa toisia poneja. Pudonneet tytöt menivät katsomon puolelle turvaan ponien yrittäessä juosta heidän ylitseen. Viidessä minuutissa Anneli sai ahdistettua Krimin nurkkaan ja sai karkulaisen kiinni.
-   Belinda, otatko tämän? Anneli talutti kookkaan ponin Belille.
Belinda nousi satulaan saatuaan kypärän lainaksi Lauralta, Krimin ratsastajalta. Poni kävi kuumana ja pyrki pudottamaan Belin oitis selästään. Iirokin huomasi kaverinsa jääneen kiinni ja antautui yllättävän helposti Annelille. Peruutukset ja muutamat ravinostot tehtyään Belinda antoi ponin takaisin Lauralle. Tunti jatkui rauhallisemmin vaikka ratsukot törmäilivätkin välillä toisiinsa. Belinda jätti ratsastamisen väliin pelkkää laiskuuttaan ja antoi hevosensa viimeiselle tunnille purkamaan pahimmat energiat. Belinda ei usein lainannut hevostaan tuntikäyttöön. Kyseessä oli kuitenkin arvokas kilparatsu ja toisekseen Dreamyn luonne ei ollut niitä mukavimpia vieraita kohtaan. Tamma oikutteli, ryöstäytyi käsistä, pukitteli (eikä mitään pikkupukkeja), näykki ja uhitteli jos sitä ei tuntenut. Belindallakin oli käsi murtunut jäätyään Dreamyn ja seinän väliin. Silti hän rakasti hevostaan ja jaksoi yrittää, sillä jokainen pienikin onnistuminen tamman kanssa toi suurta iloa.

Kotona

Belinda pyöräili kotiinsa. Hän oli asunut Salon liepeillä vuoden, ennen sitä hän asui isänsä luona Helsingissä. Belinda oli viettänyt monet kesälomat Salossa äitinsä, Marjan luona. Marja oli asunut pienessä kerrostalokaksiossa kunnes oli joulun alla perinyt isotätinsä kartanon. Valois’n kartano oli kolmikerroksinen, valkoinen ikivanha rakennus. Pihapiiri oli laaja, johon kuului useampi hehtaari kartanon takana sijaitsevaa metsää. Sinne Belindalla ei ollut asiaa pelkonsa vuoksi. Myöskään viidakkomaisessa puutarhassa ei ollut muita viihdykkeitä kuin haljennut suihkulähde. Itse talosta Belinda piti, sillä kokoa ja näyttävyyttä riitti. Etenkin kun sisätilojen remontti saataisiin päätökseen. Perintörahojaan säästellen Marja oli jättänyt kellarin, ullakon ja osan itäsiivestä rauhaan. Belinda nousi leveät kiviportaat joille oli muodostunut ohut jääkerros. Ulko-ovi avautui narahtaen ja eteen avautui tilava eteinen, josta pääsi keittiöön tai olohuoneeseen. Eteisestä nousivat portaat ylös, ja ylätasanteen käytävän varrella olivat ovi ullakolle, neljä tyhjää huonetta sekä Belindan oma huone. Käytävän perältä pääsi itäsiipeen jonne Marja-äiti oli majoittunut. Belinda lysähti sängylleen. Hänellä oli ollut useampi kuukausi aikaa purkaa muuttolaatikot, mutta ne olivat edelleen yhdessä pinossa huoneen perällä. Hän oli lähinnä purkanut koulutavaransa ja vaatteensa oikeille paikoilleen. Valkoiset hyllyt tyhjillään sinertäviä seiniä vasten toivat mieleen sairaalahuoneen. Huokaisten hän nousi sängyltään ja otti ylimmän laatikon alas pinosta. Se ei ollut helppoa kun laatikko oli painava ja korkealla. Laatikosta löytyi valokuva-albumeita.
-   Kyllä ne malttavat odottaa hyllyyn pääsyä.. Belinda mutisi hiljaa ja avasi punaisen albumin
Se oli täytetty kesäisillä kuvilla tallilta. Belinda oli ollut kesäleirillä ennen Dreamyn syntymää. Kuvissa näkyi Anneli, tosin paljon nuorekkaampana kuin nykyään. Hanna violetteineen hiuksineen ja Iiro varsana. Silloin se oli ollut hellyyttävä tapaus. Yhdessä kuvassa näkyi vaaleahiuksinen poika. Belinda tunnisti pojan Nikoksi. Niko oli laiha, kimeä-ääninen ja ärsyttävä. Kuvassa Niko oli kymmenenvuotias, mutta yhtä ärsyttävä poika oli ollut ennen Jenkkeihin lähtöäänkin. Huvitellessaan poika oli kipannut tallin ylisiltä irtoheinät Hannan ja Belindan niskaan kunnon naururemakan säestämänä. Niko esiintyi myös muutamassa muussa kuvassa. Yhdessä poika hyppäsi lähemmäs metrin korkuisen okserin mustalla hevosella. Se oli loistava näyte pojassa piilevistä taidoista. Toinen kuva oli epäselvä, Nikolla oli juonitteleva ilme ja Belinda muistikin kuvanoton jälkeen saaneensa kylmää vettä päällensä kun Nikon pikkuveli Aleksi oli suihkuttanut puutarhaletkulla tallityöt märiksi. Samassa Beli muisti tapauksen, kun hänellä oli vielä ollut hammasraudat suussa. Tyttö oli jo oppinut epäilemään Nikon viattomuutta ja ottanut Aleksilta vaahtokarkin. Karkin sisällä oli tahmeaa, kumimaista mönjää jota Belinda oli saanut repiä hammasraudoistaan irti yli tunnin. Belinda napsutti hampaitaan yhteen. Ne olivat nyt kauniissa suorassa rivissä, ainokainen virhe oli poskihampaassa joka oli tekohammas. Maitohampaan tilalle ei kasvanut rautahammasta ja iän myötä hänelle oli laitettu suoraan leukaluuhun korvaava hammas tilalle.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä