Rakastuin mahdottomaan

Niin siinä sitten kävi. Tapasin nykyisen naiseni jokunen aika sitten, vietettyäni kauan sinkkuelämää ja takanani onnettomia parisuhteita. Ei meillä ollut todellakaan mikään ruusuinen alku, koko meidän alkuaika oli yhtä kissa- ja hiirileikkiä, kaikenlaista siinä tapahtui. Ajattelin, mahdotonta, meistä ei voisi tulla koskaan yhtään mitään, koko ajatus oli silkkaa mahdottomuutta. Mutta, kai joku kohtalo tai mikä sitten lieneekään oli tarkoittanutkin toisin. Tapasimme toisemme uudestaan ja päätettiin ihan vaan ystävystyä, toki välillämme oli koko ajan jotain kipinää. Tässä tulos; tunteemme ovat muuttuneet rakkaudeksi, hän taitaa olla nyt "se oikea", olen onnellinen! Kiitos E. että olet nyt omani, rakastan sinua, "oma mahdottomuuteni". Olen onnellinen että annettiin sittenkin se pieni mahdollisuus, mulla on hyvä sun kanssasi. Usein se mahdottomin onkin se mahdollisimman Oikea, vaikein sittenkin se sopivin, näemmä! :-)

J***a

p.s. Olisi kiva tietää onko muilla samanlaisia kokemuksia.
51369
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Itselläni on käynyt elämässä äärimmäinen onni saadessani kumppanikseni "sen oikean" monen monen mahdottomuuden jälkeen. Rakastuin tulenpalavasti vuosia sitten naiseen, joka oli kihloissa, heterosuhteessa ja kaukana toisella paikkakunnalla. Hän rakastui myös minuun, muttei halunnut erota ja minä en halunnut ryhtyä toiseksi naiseksi. Yritettiin pitää ystävyyttä yllä, välillä hammasta purren ja itkua vääntäen. Lopulta päätettiin elää tahoillamme ja jätimme hyvästit, vaikka se koville ottikin. Itse en osannut enkä kyennyt moneen vuoteen ajattelemaankaan ketään muuta ja elin sinkkuna, kunnes yksi kesä jälleen muutti kaiken. Kolmeen vuoteen emme olleet nähneet emmekä olleet missään yhteyksissä, kunnes jälleen törmäsimme Tammerfesteillä samassa hotellissa! Siinä hetkessä oli jotakin elämää suurempaa ja uskomattominta oli se, että sillä hetkellä olimme molemmat sinkkuja. Kummallakaan ei ollut velvotteita kenellekään, joten koko maailma oli siinä tarjottimella edessämme. Tänä kesänä Tammerfesteillä taas yhdessä, 5-vuotispäivää viettäen:) Kyllä elämä on ihanaa!! Sattuma voi tosiaan joskus työntää sormensa peliin juuri silloin kun sitä vähiten osaa odottaa!

Äänestä
  • ...lukea tällaisia stooreja. :D
    Elämä on ihmeellinen! Kiitos kun jaatte näitä kokemuksia, että muutkin voivat uskoa ihmeisiin.

    Äänestä

MOI

Mulle kävi aivan päinvastaisesti.. hyvä ettei lähestymiskielto lätkähtänyt..!

Äänestä
  • Meinasi lätkähtää lähäri kun lätkähti! ;D Mullekin! Mut hei, vedä siitä huumoria, mä ite nauran jo nyt koko hommalle, ollaan saatu kamujen kanssa monet hyvät naurut kyseisestä asiasta, ihan vedet silmissä kikatettu tälle "lähärille". Joillain naisilla kun on tota huumorintajua, heh ;) Näemmä muillakin samoja kokemuksia, hih

    Äänestä

  • jepjep. kirjoitti:

    Meinasi lätkähtää lähäri kun lätkähti! ;D Mullekin! Mut hei, vedä siitä huumoria, mä ite nauran jo nyt koko hommalle, ollaan saatu kamujen kanssa monet hyvät naurut kyseisestä asiasta, ihan vedet silmissä kikatettu tälle "lähärille". Joillain naisilla kun on tota huumorintajua, heh ;) Näemmä muillakin samoja kokemuksia, hih

    Heippa

    Siistii et muillakin samoja kokemuksia, kelasin ensin etten laita edes nettiin mitään, mut jos se on yleistä, niin sittenhän kaikki on vaan hyvin.
    Jotkut naiset kuvittelevat olevansa täydellisiä ja ettei heissä ole mitään vikaa. Siitä oli/on kysymys.
    Joo, hyvää läppää vaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


J***a kirjoitti:

Niin siinä sitten kävi. Tapasin nykyisen naiseni jokunen aika sitten, vietettyäni kauan sinkkuelämää ja takanani onnettomia parisuhteita. Ei meillä ollut todellakaan mikään ruusuinen alku, koko meidän alkuaika oli yhtä kissa- ja hiirileikkiä, kaikenlaista siinä tapahtui. Ajattelin, mahdotonta, meistä ei voisi tulla koskaan yhtään mitään, koko ajatus oli silkkaa mahdottomuutta. Mutta, kai joku kohtalo tai mikä sitten lieneekään oli tarkoittanutkin toisin. Tapasimme toisemme uudestaan ja päätettiin ihan vaan ystävystyä, toki välillämme oli koko ajan jotain kipinää. Tässä tulos; tunteemme ovat muuttuneet rakkaudeksi, hän taitaa olla nyt "se oikea", olen onnellinen! Kiitos E. että olet nyt omani, rakastan sinua, "oma mahdottomuuteni". Olen onnellinen että annettiin sittenkin se pieni mahdollisuus, mulla on hyvä sun kanssasi. Usein se mahdottomin onkin se mahdollisimman Oikea, vaikein sittenkin se sopivin, näemmä! :-)

J***a

p.s. Olisi kiva tietää onko muilla samanlaisia kokemuksia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu